Tiilikkajärven kansallispuisto

Wikipedia

Tiilikkajärven kansallispuisto on Rautavaaran ja Sotkamon kunnissa, Pohjois-Savon ja Kainuun maakunnissa, Itä-Suomen ja Oulun lääneissä, Suomessa sijaitseva kansallispuisto. Sen pinta-ala on 34 km² ja se on perustettu vuonna 1982. Puistossa eteläiset ja pohjoiset luonnonpiirteet sekoittuvat muodostaen metsä- ja suotyyppien vaihettumisvyöhykkeen. Kansallispuisto on perustettu suojelemaan ainutlaatuista, erämaista järvi-, joki-, suo- ja harjuluontoa. Tiilikan laajat suoalueet ovat Etelä-Suomen oloissa viimeisiä ojittamattomia soita. Sen luonnossa on voimakkaasti pohjoinen leima. Kauneimpia maisemia tarjoavat Tiilikkajärven rakentamattomat, hiekkaiset rannat. Alueen metsät eivät ole erityisen vanhoja.

[muokkaa] Tiilikkajärvi

Tiilikkajärvi on n. 400 hehtaarin kokoinen sokkeloinen keskeltä harjuniemien kahteen osaan jakama, karu hiekkarantainen järvi. Vaaleita hiekkarantoja esiintyy joka puolella järveä. Järven vesikasvillisuus on niukka karun suoperäisen veden takia.

[muokkaa] Harjuniemet

Harjuniemet hallitsevat Tiilikkajärven maisemia. Ne ovat matalahkoja. Yksi harjanteista jakaa Tiilikkajärven kahtia. Rannat ovat monin paikoin hiekkarantaisia. Tunnetuin hiekkaranta on järven eteläosan Venäjänhiekka, jota kutsutaankin alueen helmeksi.

Venäjänhiekka

[muokkaa] Metsät

Metsiä on suovaltaisesta kansallispuistosta alle kolmannes. Metsät ovat enimmäkseen karuja mäntyä kasvavia kangasmetsiä. Monin paikoin soiden reunamilla näkyy hopeisia keloja.

Suo ja pitkospuut Tiilikkajärven kansallispuistossa

[muokkaa] Suot

Tiilikkajärven kansallispuisto on ainutlaatuinen näyte laajemmista, ojittamattomista, alkuperäisistä soista. Runsas kaksi kolmasosaa puistosta on suota. Tiilikan suot ovat enimmäkseen pohjoisia puuttomia, laajoja aapasoita. Tupasvilla elävöittää valkoisilla tupsuillaan avosoita. Suot kasvattavat myös arvokkaan lakkasadon. Soiden laitamilla on paljon harmaita keloja. Avosoiden laitamat ovat rahkaisia, isovarpuisia rämeitä. Suurimmat suot ovat Hietasuo, Honkasuo, Alussuo ja Sarvisuo.

[muokkaa] Tiilikanautio

Tiilikanaution torppa on maineikkaan Suomen sodan (1808-1809) sissipäällikön Olli Tiaisen (1770-1833) syntymätorppa. Torppa on ollut asuttuna Tiaisen suvun toimesta nähtävästi jo Isonvihan (1713-1721) ajoista saakka. Torpan syrjäinen sijainti on varmaan antanut hyvän turvapaikan levottomina aikoina. Torpan rakennukset on entisöity. Pihapiirissä on merkkejä järvimalmin käsittelystä. Tiilikkajärvi onkin ollut Rautavaaran parhaita malmijärviä. Tiilikanaution lähellä järven rannassa on Täyssinän rauhan (1595) rajakivi.

[muokkaa] Uiton kämppä

Uitto alueella alkoi 1870-luvulla. Sammakkojärven eteläpäähän rakennettiin pato eli tammi. Uiton kämppä rakennettiin v. 1946 Itkonjoen suuhun lähelle Tiilikkajärveä. Se toimii nykyään vuokrakämppänä.

[muokkaa] Retkeilyreitti ja palvelut

Kansallispuistossa on 20 km retkeilypolkuja ja runsaasti pitkospuita. Sammakkotammen opastuspaikalta Rautavaara–Valtimo -tieltä lähtee retkeilyreitti puistoon. Lyhyemmän Uiton kieron (7 km) lisäksi voi jatkaa pidemmälle Tiilikanautioon, Pohjoisniemeen tai Venäjänhiekalle. Sammakkotammilta pääsee myös 19 km pitkää polkua Metsäkartanon retkeilykeskukseen, matkalla on lisäksi Pumpulikirkon nähtävyys. Alueelle on rakennettu mm. siltoja, telttailu- ja nuotiopaikkoja. Tiilikanautiossa voi tutustua entisöityyn torppaan. Pohjoisniemen keskivaiheilla Kosevassa on pieni avoinna oleva kämppä. Uiton tilava vuokrakämppä on Tiilikkajärven laskukohdalla. Uiton kämpällä on myös laituri. Alue on oivallinen kohde paitsi patikointiin, myös melontaan ja kanoottiretkeilyyn.

[muokkaa] Eläimistö

Pohjoiset lintulajit järripeippo ja pohjansirkku ovat alueen metsissä yleisiä. Soiden yleisin lintulaji on keltavästäräkki. Pikkukuovi pesii myös soilla. Karussa Tiilikkajärvessä viihtyy kuikka ja hiekkarannoilla pikkutylli. Alueen muuta lajistoa edustavat mm. selkälokki, metso, riekko, metsähanhi, kapustarinta ja kuukkeli. Taviokuurna pesi alueella kesällä 1993. Majava asustaa alueen joissa.