Taviokuurna

Wikipedia

Taviokuurna
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Luokka: Linnut Aves Lahko: Varpuslinnut Passeriformes Heimo: Peipot Fringillidae Suku: Taviokuurnat Pinicola Laji: enucleator
Kaksiosainen nimi
Pinicola enucleator (Linnaeus, 1758)
Katso myös
Taviokuurna Wikispeciesissä   Taviokuurna Commonsissa

Taviokuurna (Pinicola enucleator) on eksoottisen näköinen lintu, jota tavataan Etelä-Suomessa vaellusmatkoilla, kun pohjoisesta loppuvat pihlajanmarjat.

Sisällysluettelo 1 Koko ja ulkonäkö 2 Levinneisyys 3 Elinympäristö 4 Lisääntyminen 5 Ravinto 6 Lähteet 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Koko ja ulkonäkö

Taviokuurna on suurin peippolintumme, ja sillä on tukeva ruumis. Taviokuurnan pyrstö on musta, pitkä ja haarainen. Sillä on jykevä siemensyöjän nokka, ja tummanharmaissa siivissä valkoiset raidat. Koiraan pää ja vartalo ovat ruusunpunaiset, naaraan oliivinvihreät.

Pituus 19–24 cm, siipien kärkiväli 33 cm, paino 45–55 g.

Vanhin suomalainen rengastettu taviokuurna on ollut 2 vuotta 1 kuukautta 13 päivää vanha.

[muokkaa] Levinneisyys

Taviokuurna pesii pohjoisilla alueilla: Lapissa, Alaskassa, Kanadassa ja Siperiassa. Suomessa pesii 30 000–50 000 paria eli yli puolet Euroopan taviokuurnista. Taviokuurna on vaelluslintu ja vaeltaa ruoan perässä Etelä-Suomeen, Etelä-Skandinaviaan, joskus Britanniaan asti.

[muokkaa] Elinympäristö

Taviokuurnat viihtyvät havumetsissä. Ne pesivät monenlaisissa havu- ja sekametsissä, mutta suosivat iäkkäitä, varsin luonnontilaisia metsiä. Taviokuurnan pesimäkanta on pienentynyt ja levinneisyysalue supistunut eteläosistaan, koska Pohjois-Suomen vanhojen metsien laajamittaiset hakkuut ovat tuhonneet lajin parhaat elinympäristöt. (Edellä oleva on spekulaatiota, sillä Suomessa pesivät taviokuurnat asuvat levinneisyysalueensa länsireunassa, ja tunnetusti reuna-alueiden eliöpopulatioiden esiintymisissä on suurta vaihtelua.)

[muokkaa] Lisääntyminen

Taviokuurna pesii synkässä havumetsässä ja tekee 3–5, tavallisesti 4 vaaleanvihreää munaa. Lintu pesii myös Tunturi-Lapin koivikoissa, joissa on aluskasvustona tuuheaa katajikkoa tai mäntytaimikkoa. Hatara risupesä on matalalla havupuussa. Peloton naaras antaa miltei koskea itseään ennen kuin poistuu rauhallisesti pesästään. Koiras osallistuu haudontaan vain toisinaan. Poikaset kuoriutuvat kahden viikon hautomisen jälkeen ja lähtevät pesästä runsaan kahden viikon ikäisinä.

[muokkaa] Ravinto

Kun tilhet pitävät erityisesti pihlajanmarjojen mallosta, taviokuurnat himoitsevat niiden siemeniä. Pihlajassa ruokaileva taviokuurnaparvi ei juurikaan välitä ihmisten läheisyydestä, ja niiden lähelle on verrattain helppo päästä. Siemenien lisäksi taviokuurnat syövät silmuja ja marjoja, pesimäaikaan myös hyönteisiä.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Grenquist, Pekka 1947: Taviokuurnan, Pinicola e. enucleator L., biologiasta. – Ornis Fennica 24:1–10.
• Pulliainen, Erkki 1974: Winter nutrition of the common crosbill (Loxia curvirostra) and the pine grosbeak (Pinicola enucleator) in northeastern Laplan in 1973. – Ann. Zool. Fennici 11:204–206.
• Pulliainen, Erkki 1979: Taviokuurnan pesimäbiologiasta Koillis-Suomessa. – Ornis Fennica 56:156–162.
• Pulliainen, Erkki & Hakanen, R. 1972: Parental care of a pair of Pine Grosbeaks Pinicola enucleator during the nestling period. – Ornis Fennica 49:86–90.
• Pulliainen, Erkki, Helle, Pekka & Tunkkari, Paavo 1981: Räkättirastaan, tilhen, kottaraisen, punatulkun, taviokuurnan ja isokäpylinnun ruoansulatuskanavassa, sydämessä ja siivissä ilmenevistä sopeutumista. – Ornis Fennica 58:21–26.