Keltavästäräkki

Keltavästäräkki
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Luokka: Linnut Aves Lahko: Varpuslinnut Passeriformes Heimo: Västäräkit Motacillidae Suku: Västäräkit Motacilla Laji: flava
Kaksiosainen nimi
Motacilla flava Linnaeus, 1758
Katso myös
Keltavästäräkki Wikispeciesissä   Keltavästäräkki Commonsissa

Keltavästäräkki (Motacilla flava ) on västäräkkeihin (Motacillidae) kuuluva lintu (Aves).

Koko ja ulkonäkö

Pituus 15–16 cm, paino 17–20 g. Koiras on kookkaampi.

Keltavästäräkki on jaettu ainakin 8 alalajiin, joista tässä kuvaillaan flava ja thunbergii alalajeja, jotka Etelä-Suomessa muodostavat pesivän kannan, ja sekoittuvat usein toisiinsa. Koiras on kesäpuvussa alapuolelta kirkkaan keltainen, selästä ruskehtava, pää on harmaa ja siinä valkoinen pitkä silmäkulmanjuova. Naaras on hailakamman värinen. Nuori lintu on vaalean ruskehtava, sillä on keltainen alaperä ja rinnan yläosassa tummia täpliä, jotka postjuvenaalisen sulkasadon aikana vaihtuvat ruskehtaviin höyheniin. Varottava sekoittamasta nuoreen sitruunavästäräkkiin. Kaikilla on pitkä pyrstö, jonka reunasulat ovat valkoiset. Käyttäytyminen ja lentotapa hyvin västäräkkimäinen.

Ääni on heleä ”wtsiy”, varoittaa västäräkin tapaan hysteerisellä sirkutuksella. Laulu on hyvin yksinkertaista muutamien kutsuäänen tapaisten aiheiden toistelua. Koiras istuu laulaessaan tavallisesti pensaan latvassa tai tolpan nokassa.

Vanhin suomalainen rengastettu keltavästäräkki on ollut 6 vuotta 1 kuukautta 23 päivää vanha. Vanhin eurooppalainen keltavästäräkki oli ruotsalainen, 8 vuotta 10 kuukautta vanha lintu.

Levinneisyys

Lähes koko Eurooppa ja Aasia. Suomessa pesii koko maassa runsaat ½ miljoonaa paria. Läntisessä Euroopassa pesii yli 4 miljoonaa paria, joista 50 000 Britanniassa. Muuttolintu, joka talvehtii Afrikassa. Keväällä palaa toukokuussa, syksyllä lähtee elo–syyskuussa. Suomen pesimäkanta on viime aikoina pienentynyt.

Elinympäristö

Avomaiden lintu, joka on pesimäaikana yleinen rantaniityillä, laitumilla, avosoilla, täytemaa-alueilla, heinämailla ja paikoin pelloilla ja valtaojien varsilla.

Lisääntyminen

Pesä on maassa kasvillisuuden kätkössä. Muninta alkaa Etelä-Suomessa toukokuun puolimaissa. Naaras munii tavallisesti 6 munaa, ja pääasiassa naaras huolehtii n. 2 viikkoa kestävästä haudonnasta. Poikaset lähtevät maastoon vielä lentokyvyttöminä n. 12 vrk:n ikäisinä, ja emot huolehtivat niistä vielä pari viikkoa.

Ravinto

Keltavästäräkki on hyönteissyöjä, joka syö myös muita selkärangattomia.

Aiheesta muualla

• Hario, Martti & Numminen, Tapani 1988: Keltavästäräkin feldegg-rodun määrittämisestä. – Lintumies 5.1988 s. 216–217. LYL.
• LuontoPortti: Keltavästäräkki (Motacilla flava)
• ITIS: Motacilla flava (englanniksi)