Tupasvilla

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tupasvilla
Eriophorum-vaginatum.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Sarakasvit Cyperaceae
Suku: Suovillat Eriophorum
Laji: vaginatum
Kaksiosainen nimi
Eriophorum vaginatum
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Tupasvilla Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Tupasvilla Commonsissa

Tupasvilla (Eriophorum vaginatum) on Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa yleinen, erilaisten soiden sarakasvi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kukkiva tupasvilla.
Tupasvillan kukkineita kukintoja, joissa kukan kehäsukaset ovat pidenneet pitkiksi valkoisiksi karvoiksi.

Tupasvilla muodostaa tiiviitä, rönsyttömiä mättäitä. Täydessä mitassaan kasvin varsi on 40–70 cm korkea ja noin 1,5 mm paksu. Varrella on kaksi väljää, 5–7 cm pitkää lavatonta ruskeaa tyvituppea, jotka vanhemmiten muuttuvat säikeisiksi. Varren tyviosassa sijaitsevat lehdet ovat vartta lyhyempiä, 1–1,5 mm leveitä ja kolmisärmäisiä. Kukinto on tähkä ja kukat ovat kaksineuvoisia. Kukan tummanharmaat tähkäsuomut ovat noin 8 mm pitkiä, puikeita, pitkäsuippuisia ja kärjestä läpikuultavia. Kukassa on yli kymmenen kehäsukasta, jotka pitenevät kukinnan jälkeen jopa 3 cm pitkiksi, paljon tähkää pidemmiksi valkoisiksi karvoiksi, "tupsuiksi". Suomessa tupasvilla kukkii touko-kesäkuussa.[1]

Tupasvilla voi risteytyä himmeävillan (E. brachyantherum) kanssa.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tupasvillaa tavataan laajalla alueella Pohjois- ja Keski-Euroopasta suurimpaan osaa Siperiaa sekä edelleen Alaskassa ja osassa Kanadaa.[2] Suomessa tupasvilla on yleinen koko maassa. Runsaimmillaan se on Pohjois-Suomessa.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tupasvillaa kasvaa pääasiassa karuilla rämeillä ja nevoilla sekä korvissa. Joskus sitä tavataan myös rehevänpuoleisilla soilla.[1] Tupasvilla kasvaa myös tuntureiden rinnesoilla.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tupasvillan siementupsuja on aikoinaan käytetty yhdessä luhtavillan (E. angustifolium) kanssa tyynyjen ja peittojen täytteenä untuvien sijaan ainakin Ruotsissa.[2]

Tupasvillakuitua saadaan kasvuturveteollisuuden sivutuoteena. Suossa liuonneena kasvin lehtitupista syntyy villaan, pellavaan ja silkkiin sekoitettuna hyvin lämpimiä tekstiilejä.[4] Tupasvillasta on valmistettu 1800-luvulta lähtien huopia ja vaatteita.lähde?

Tupasvillaa käytetään nykyään myös öljyntorjunnassa.lähde?

Käyttö tekstiilituotteena:

  • Teollisuus käyttää tupasvillaa kuitukankaana eristeeksi, tiivisteeksi ja suodattimiksi
  • Tikkikankaitten, tyynyjen ja peittojen täytteenä
  • Vaatteissa huopana, kudoksena tai neuleena
  • Terveystuotteina sairaaloissa kuten vuodevaatteina, hoitoalustoina, istuinalustoina
  • Antistaattisuutta vaativissa työvaatteissa ja sisutustekstiileissä
  • Jalkineiden pohjallisissa [5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Retkeilykasvio 1998, s. 537.
  2. a b c Arne Anderberg: Den virtuella floran: Tuvull Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 6.8.2011. (ruotsiksi)
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Tupasvillan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki.
  4. Finatex: Tupasvilla
  5. Tupasvillan käyttö tekstiilituotteena Käspaikka

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]