Pyhä-Häkin kansallispuisto
Pyhä-Häkin kansallispuiston tunnus
| Sijainti | |
|---|---|
| Pinta-ala |
13 km² |
| Tyyppi | |
|---|---|
| Perustettu |
1956 |
| Kävijämäärä |
17 900[1] (2022) |
| Hallinto |
Pyhä-Häkin kansallispuisto on Saarijärvellä ja Kannonkoskella, Keski-Suomen maakunnan pohjoisosassa sijaitseva kansallispuisto. Puiston pinta-ala on 13 km² ja Natura 2000 -alueen koko on 20,4 km². Kansallispuisto perustettiin vuonna 1956.
Maantiede ja sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyhä-Häkin kansallispuiston alueelle ovat tyypillisiä karun Suomenselän vedenjakajamaat. Puiston alueella esiintyy lähes tasapuolisesti metsiä ja soita. Alue koostuu vanhoista, pääosin kuivista ja kuivahkoista kangasmetsistä sekä avosoista, korvista ja rämeistä. Maasto on paikoin hyvin lohkareista. [2]
Pyhä-Häkin kansallispuisto kuuluu Kymijoen päävesistöalueeseen. Alueen maaperä on pääosin moreenia ja turvetta. Eteläosaa reunustaa harju, johon kuuluu useita rinnakkaisia, paikoin toisissaan kiinni olevia harjuselänteitä sekä näiden välisiä harjukuoppia.[3][2] Alueella on muutamia pieniä järviä, kuten Kotajärvi, Rahelampi, Riippilampi, Säärilampi ja Kaakkolammit.[4] Korkeus merenpinnasta vaihtelee 165-185 metriä.[3]
Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyhä-Häkin kansallispuiston alueesta noin puolet on metsää ja puolet suota. Puisto tunnetaan yhtenä Oulun eteläpuolisen Suomen huomattavimpana ikimetsäalueena. Alueen sammaleiset männiköt kilpikaarnaisine ikipetäjineen ja keloineen ovat usein yli 250-vuotiaita, mutta iäkkäimmät puut ovat yli 400-vuotiaita. Erityisesti kaskiviljelyn kulta-aikana 1500–1800-luvulla useasti riehuneet metsäpalot ovat jättäneet jälkensä useiden puiden runkoihin, mutta paksun kaarnan ansiosta monet puut ovat selvinneet paloista hyvin.[5]
Alueesta puolet on suota, joista vaikuttavimpia ovat Kotaneva ja Riihineva. Puiston yleisin suotyyppi on isovarpuräme, jonka tunnusomaisia kasveja ovat mänty ja suopursu. Alueella on myös kuusivaltaisia heinäkorpia sekä vedenjakaja-alueelle tyypilliseen tapaan lyhytkorsinevaa, jota vallitsevat tupasvilla ja rahkasammal.[5]
Pyhä-Häkin kansallispuistossa kasvaa yli 70 kääpälajia, mikä on noin kolmannes koko maan lajistosta. Kääpälajeista monet toimivat puun loisina ja lahottajina, mutta toisaalta nostavat puiston erittäin arvokkaaksi ainutlaatuiseksi metsäalueeksi.[5][6]
Eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyhä-Häkin kansallispuiston ikimetsät tarjoavat erinomaiset pesintä- ja ruokailuolot erityisesti monille puunkoloissa pesiville linnuille. Näistä merkittävimpiä ovat tikat, kuten palokärki, käpytikka ja pohjantikka. Puistossa pesii myös useita pöllölajeja: viirupöllö pesii usein katkenneessa kelossa, helmipöllö palokärjen tekemässä kolossa ja varpuspöllö puolestaan pohjantikan tekemässä kolossa. Puistossa elää myös runsaasti eri varpuslintulajeja, kuten talitiaisia, puukiipijöitä, hippiäisiä ja peippoja. Koko Suomessa harvinaistuneet metsäkanalinnut, kuten metso, teeri ja pyy, kuuluvat niin ikään alueen linnustoon. Avosoilla pesii kurkia, liroja ja valkovikloja.[5]
Pyhä-Häkin kansallispuistolle tunnusomaisimpia nisäkkäitä ovat kettu, orava, metsämyyrä, vesimyyrä ja metsäsopuli. Isoille nisäkkäille puisto on vähemmän suotuisa elinympäristö, sillä esimerkiksi hirvi ja karhu suosivat nuorempia metsiä. Muista eläinlajeista alueelle tunnusomaisimpia ovat sisiliskot, rupikonnat, kekomuurahaiset ja sudenkorennot.[5]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa 1700-luvulla toteutetussa isojaossa Pyhä-Häkin alue ei kelvannut kenellekään. Runsaspuustoisella kangasmaalla ei ollut juurikaan vesistöä, joten puita ei saanut kuljetettua myytäväksi. Alueen runsaat suot olivat sopimattomia maanviljelyyn, joten alue jäi valtion liikamaaksi.[7][8]
Pyhä-Häkin alueen metsien ensimmäiset suojelutoimet aloitettiin vuonna 1912. Alue oli tuolloin niin sanottu säästömetsä, joka rauhoitettiin kaikelta maan ja metsän käytöltä. Kansallispuistoa suunniteltiin perustettavaksi 1930-luvun lopulla, mutta sotavuodet keskeyttivät nämä hankkeet ja kansallispuisto perustettiin vuonna 1956.[7][8] Puistoa on laajennettu vuonna 1982.[6]
Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyhä-Häkin nimi tulee alueelle vuonna 1554 asettuneen Mauno Häkkisen sukunimestä. Häkkisen talo sijaitsi puiston eteläpuolella Pyhäjärven rannalla, jolloin alue sai nimekseen Pyhä-Häkkilä ja myöhemmin kylän nimeksi yksinkertaisesti Häkkilä. Pyhä-Häkki jäi tarkoittamaan valtion perustamaa kruununpuistoa ja myöhemmin kansallispuistoa.[8]
Reitit ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyhä-Häkin kansallispuistossa ja sen lähialueella on merkittyjä polkuja yhteensä yli 20 kilometriä. Merkittyjä rengasreittejä on neljä kappaletta: Riihinevan polku (1,4 km), Mastomäen polku (3,2 km), Kotajärven polku (6,5 km) ja Tulijärven polku (17 km). Polut alkavat kansallispuiston opastuspisteeltä Saarijärven ja Viitasaaren välisen yhdystien 6510 varresta.[9]
Kansallispuiston välittömässä läheisyydessä sijaitsevaa Tulijärven laavua voi käyttää leiriytymiseen. Puiston länsiosassa sijaitseva Poika-ahon vuokratupa on vuonna 1854 rakennettu entinen kruununmetsätorppa ja se on vuokrattavissa touko-lokakuussa viidelle hengelle.[10][8]
Kotajärven itärannalla on keittokatos. Puistossa on kaksi kaivoa, joista toinen sijaitsee opastuspisteen luona ja toinen on Poika-ahon torpan luona. Opastuspisteen, keittokatoksen ja Poika-ahon torpan luona on myös kuivakäymälät. Pyhä-Häkin kansallispuisto ei ole esteetön.[11]
Vierailijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2019 Pyhä-Häkin kansallispuistossa vieraili yhteensä noin 19 400 henkeä.[12] Puiston ylläpitokustannukset ovat 20 000 euroa vuodessa.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Käyntimäärät maastossa Metsähallitus. Viitattu 11.12.2023.
- ↑ a b Pyhä-Häkin alue Ympäristö.fi. 3.7.2013. Viitattu 28.5.2020.
- ↑ a b Paikkatietoikkuna kartta.paikkatietoikkuna.fi.
- ↑ Google Maps google.com.
- ↑ a b c d e Pyhä-Häkin luonto Luontoon.fi. Viitattu 28.5.2020.
- ↑ a b c Hietamäki, Piia: Aarniometsälle suurempi arvo. Keskisuomalainen, 12.12.2009, s. 11.
- ↑ a b Kallio, Reino, Vanhan Saarijärven historia. Jyväskylä 1972, s. 300, 308–309.
- ↑ a b c d Pyhä-Häkin historia Luontoon.fi. Viitattu 28.5.2020.
- ↑ Pyhä-Häkin reitit Luontoon.fi. Viitattu 28.5.2020.
- ↑ Poika-aho, vuokratupa Luontoon.fi. Viitattu 28.5.2020.
- ↑ Pyhä-Häkin palvelut Luontoon.fi. Viitattu 28.5.2020.
- ↑ Käyntimäärät kansallispuistoittain 2019 22.1.2020. Metsähallitus. Arkistoitu 12.3.2017. Viitattu 28.5.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pyhä-Häkin kansallispuisto Wikimedia Commonsissa
- Pyhä-Häkin kansallispuisto retkikohteena Retkipaikka.fi
- Tekstiä ja kuvia Pyhä-Häkistä[vanhentunut linkki]
- Pyhä-Häkin kansallispuisto Luontoon.fi:ssä
- Pyhä-Häkin kansallispuiston (epä)viralliset sivut (Arkistoitu – Internet Archive)
