Olli Tiainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo 1800-luvun sissipäälliköstä. Samannimisestä keilaajasta kertoo artikkeli Olli Tiainen (keilaaja).

Olli Tiainen (17701833) oli Suomen sodan (1808–1809) sissipäällikkö ja rajakapteeni. Hän oli alkujaan nurmekselainen talonpoika, syntynyt nykyisen Rautavaaran Tiilikkajärven Tiilikanaution torpassa. Suomen sodan syttyessä valitsivat Nurmeksen ja Pielisjärven seudun talonpoikaississit hänet johtajakseen. Sissijoukkonsa avulla hän esti venäläisiä katkaisemasta Sandelsin ja Savon prikaatin peräytymistietä Ouluun. Tiaisen sissijoukko aiheutti muutenkin runsaasti vastoinkäymisiä ja hankaluuksia Pohjois-Karjalaan tunkeutuneelle viholliselle.

Olkijoen aselevon jälkeen Tiainen joutui hajotti joukkonsa ja pakeni Ruotsiin. Hänet esiteltiin Tukholmassa kuningas Kustaa IV Aadolfille, joka antoi Tiaiselle kultaisen urhoollisuusmitalin ja lupasi hänelle vielä eläkkeenkin. Tiaisen elämä Ruotsissa oli kuitenkin hankalaa puuttuvan kielitaidon takia, ja lopulta hän päätyi rajavartijaksi Haaparannalle. Tiainen palasi Suomeen 1818, mutta hän säilytti itsellään Ruotsin kansalaisuuden eikä suostunut vannomaan uskollisuudenvalaa Venäjän keisarille. Tiainen kuoli 1833 kotitilallaan lavantautiin.

Hänen muistomerkkinsä on pystytetty Nurmekseen (1870) ja Joensuuhun (Bertel Jung, 1932). Joensuussa muistomerkki sijaitsee Tiaiselle nimetyssä Tiaisenpuistossa Tiaisenkadun ja Tikkamäentien kulmauksessa. Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö on nimennyt yhden hirsirakenteisen kokoontumis- ja juhlatilan Liperin Ylämyllyllä, Joensuun lähellä Olli Tiaisen majaksi.[1] Kontiolahdella vanhan Kontiolahden varuskunnan alueella kulkee Olli Tiaisentie-niminen katu.

Heinäkuussa 2008 esitettiin Vuonislahdessa Heikki Turusen kirjoittamaa näytelmää Olli Tiainen – Suomen sodan sankari.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olli Tiaisen hauta on Nurmeksen vanhalla hautausmaalla. Savo-Karjalainen osakunta pystytti haudalle muistokiven 1870-luvulla. Muistomerkin säkeet kirjoitti P. J. Hannikainen.[3]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Olli Tiaisen muistomerkki, Suomen Kuvalehti, 09.07.1932, nro 28, s. 23, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  2. Heikki Turunen ryhtyi Suomen sotaan. Helsingin Sanomat, 21.7.2008, s. C8.
  3. Olli Tiaisen hautakivi talvella Nurmeksen vanhalla hautausmaalla Finna. Viitattu 24.10.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]