Sotkamo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sotkamo
Sotkamo.vaakuna.svg Sotkamo.sijainti.suomi.2010.svg

vaakuna

sijainti

www.sotkamo.fi
Sijainti 64°07′50″N, 028°23′00″EKoordinaatit: 64°07′50″N, 028°23′00″E
Maakunta Kainuun maakunta
Seutukunta Kajaanin seutukunta
Perustettu 1647[1][2][3]
Kokonaispinta-ala 2 951,88 km²
24:nneksi suurin 2014 [4]
– maa 2 649,16 km²
– sisävesi 302,72 km²
Väkiluku 10 610
96:nneksi suurin 30.9.2014 [5]
– väestötiheys 4,01 as/km² (30.9.2014)
Ikäjakauma 2012 [6]
– 0–14-v. 15,6 %
– 15–64-v. 63,0 %
– yli 64-v. 21,4 %
Äidinkieli 2012 [6]
suomenkielisiä 98,2 %
ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 1,7 %
Kunnallisvero 21,25 %
49:nneksi suurin 2014 [7]
Työttömyysaste 12,2 % (2013) [8]
Kunnanjohtaja Petri Kauppinen
Kunnanvaltuusto 35 paikkaa
  2013–2016[9]
Keskusta
PS
Vasemmistoliitto
Kokoomus
KD
SDP

15
8
6
4
1
1

Sotkamo on Pohjois-Suomen kunta, joka sijaitsee Kainuun maakunnan eteläosassa. Kunnassa asuu 10 610 ihmistä[5] ja sen pinta-ala on 2 951,88 km2, josta 302,72 km2 on vesistöjä[4]. Väestötiheys on 4,01 asukasta/km2. Sotkamo on Kainuun kunnista ainoa, jonka asukasluku ei ole selvästi laskenut 1990–2000-luvulla. Asukasluku on aavistuksen verran jopa kasvanut 2000-luvulla.

Sotkamossa on kaksi taajamaa, kirkonkylä ja Vuokatti, jotka sijaitsevat noin kuuden kilometrin päässä toisistaan. Sotkamon naapurikunnat ovat Kajaani, Kuhmo, Nurmes, Paltamo, Rautavaara, Ristijärvi, Sonkajärvi ja Valtimo.

Sotkamon tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat Vuokatin vaarat ja Holiday Clubin omistama Katinkullan lomakeskus, Naapurinvaaran huvikeskus, luontopolut, Hiidenportin kansallispuisto sekä Hiukan hiekkarannat. Sotkamo on tunnettu myös pesäpallojoukkueestaan Sotkamon Jymystä.

Sotkamo valittiin 2000 Suomen luovimmaksi kunnaksi. Taloustutkimuksen vuonna 2008 julkaiseman tutkimuksen mukaan Sotkamo oli imagoltaan parhain maan alle 20 000 asukkaan kunnista.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihminen saapui Sotkamon alueelle kivikaudella. Kiikarusniemeltä lähistöltä löydettiin 1982 runsaasti kivikauden kampakeramiikkaa, mm. Suomen vanhinta ja pohjoisinta lintukuvioista keramiikka. [10]

Seutu kuului pitkään vienankarjalaisten vaikutuspiiriin, mistä kertovat useat paikannimet, kuten Katerma, Sumsa ja Jormasjärvi. Keskiajan lopulla korpiseutu muodostui liminkalaisten eräalueeksi. Kainuun jäi vuoden 1323 pähkinäsaaren rauhan itäiseen vaikutuspiiriin. [10] 1500-luvulla asutus laajeni yli vanhan rajan, mutta vasta Täyssinän rauhassa 1595 Kainuu liitettiin Ruotsiin. 1600-luvun alussa alueella oli kolme kylää: Sotkamon, Jormaskylän ja Nuasjärven kylät. [11][12] Seudulle tuli uudisasukkaita ennen kaikkea Paltamosta ja Oulujärven tienoilta, Keski-Suomesta, Savosta ja Karjalasta. Sotkamossa ja Kuhmonniemessä oli 1688 yhteensä 200 taloa. [10]

Sotkamo kuului aluksi Paltamoon, kunnes siitä 1647 tehtiin oma kirkkoherrakunta. Kuhmoniemi erotettiin 1856 Sotkamosta omaksi kirkkoherrakunnakseen, myöhemmin siitä tuli Kuhmon kaupunki. Vuodesta 1650 Sotkamo kuului 30 vuotta Pietari Brahelle läänitettyyn Kajaanin vapaaherrakuntaan. 1600-luvun lopun ja 1700-luvun sotien ja nälkävuosien jälkeen seurasi uudelleenrakennusvaihe, mm. poltetun kirkon tilalle valmistui 1737 Grels Nordlingin johdolla. Maanviljely ja tervakauppa vaurastuttivat väestöä. [10] Pitäjään alettiin rakentaa jälleen uutta kirkkoa 1854. Johan Oldenburgin piirtämä ja T.J. Tolpon rakentama puukirkko valmistui 1870, kirkko on Kainuun suurin.[13][14] Vanhan kirkon hirsistä tehtiin Naapurinvaaralle kansakoulu 1800-luvun lopulla. [10]

Sotkamo koettelivat monet kovat nälkävuodet, joiden aikana myös kulkutaudit surmasivat suurin joukoin asukkaita. Tiedetään, että vuoden 1696 Mikkelinpäivän ja seuraavan vuoden juhannuksen välisenä aikana Sotkamossa kuoli 184 ja syntyi vain 35 henkeä. 1800-luvun alkupuolella väestö jätti Elias Lönnrotin mukaan suuriin joukoin kotinsa nälän ja tautien uhkaamana ja muutti Venäjän puolelle, kuka tilapäisesti, kuka pysyvästi. Myös sota-aikoina sotkamolaiset kokivat kovia. Sarkasodassa 1712 ja isovihan aikoihin 1716-1721 aluetta ryöstettiin julmasti, ensin mainittuna vuonna yläkarjalaiset ja venäläiset ryöstivät mm. Simo Hurtan eli Affleckin hovin Korvaniemellä; 60 taloa ja kirkko poltettiin. [10]

Koski-Jaakko suunnitteli jo 1760-luvulla Kiantoperään Lappajoen suuhun, vanhan markkina- ja suolatien alkuun, Oulun kauppiaiden varastopaikkaa eli kauppalaa. Kuitenkin vasta vuosisadan lopulla alkoi alueen taloudellinen kehitys vilkastua. Vaarojen kaskiviljelystä siirryttiin monipuoliseen maatalouteen. Tervanpoltto muodostui merkittäväksi elinkeinoksi 1800-luvun puolivälissä valmistuneet Ämmänkosken ja Koivukosken sulut mahdollistivat tervan viennin Ouluun asti. Vuonna 1900 Sotkamon tervanpoltto tuotti n. 4000 tynnyriä tervaa, mutta jo 1900-luvun alussa tervan merkitys väheni. [10]

Maantie Sotkamoon valmistui 1850. Maanviljelyä ja metsän käyttöä helpotti 1850-luvulla toteutunut isojako. Tuolloin pitäjässä oli myös pientä rautateollisuutta; Petäjäkosken rautatehdas toimi vuosina 18381880. 1860-luvun suuret nälkävuodet verottivat alueen asutusta, jopa neljännes 5000 pitäjän asukkaista menehtyi [15]. Nälkävuosien mentyä pitäjään perustettiin kunnallishallinto 1874. Tämä vilkastutti yhteiskuntaelämää. Kauppaliikkeet yleistyivät ja säästöpankki perustettiin 1891. Ensimmäinen kansakoulu avasi ovensa 1882 ja Kainuun vanhin nuorisoseura perustettiin 1891. Karjatalous kehittyi 1800-luvun lopulla nopeasti, osuusmeijeri perustettiin 1907. Suomen itsenäisyyden aikana Sotkamosta kehittyi Kainuun vaurain kunta, jossa oli asukkaita n. 11 000. Väestön kasvu jatkui Sotkamossa aina 1960-luvulle asti, jolloin alkoi muuttoliike kaupunkeihin. 1980-luvulla väestö oli laskenut lähelle 1920-luvun määriä, 11 000. Asutus oli laskenut hiljalleen siitä lähtien ja vuonna 2011 asukkaita kunnassa oli 10 750. [10]

Sotkamossa on syntynyt ja asunut useita kirjailijoita mm. suomen- ja ruotsinkielisenä kirjailijana tunnettu Juhana Frosterus, kuuluisa valtionpäämies ja kansatalouden tutkija Anders Chydenius, Kansankirjailija Heikki Meriläinen sekä Kainuun kuvaajista tunnetuin Veikko Huovinen. [10]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotkamo on Suomen luonnonkauneimpia kuntia. Kunnan keskiosien korkokuva on erittäin vaihteleva, Sotkamon reitin vesien rikkoma. Kallioperän kovuuden vaihteluilla on ratkaiseva vaikutus korkokuvaan. Kovasta kvartsiitista oleva Vuokatin alue käsittää lähes 20 vaarasta muodostuvan vaarajonon. tämän Itä-Suomen vaara-alueen korkeimman selänteen molemmin puolin on suuria harjujen reunustamia järviä: Nuasjärvi eli Nuanen ja Jormasjärvi eli Jormanen lännessä ja luoteessa sekä Iso-Sapso ja Kiantajärvi idässä. [10]

1900-luvun alkupuolella maantieteilijä J.E. Rosberg kertoi Sotkamosta seuraavaa: ”Suurenpuoleisilla järvillä liikkuu myös höyryveneitä. Ihanoitten vesien rantamilla kohoaa korkeita vaaroja, joista erityisesti Vuokatti pistää silmään jylhän majesteetillisena ja vastapäätä sitä on Naapurinvaara, joka umpeilee kukkaisloistossaan vaaleitten lehtimetsien verhoamine rinteineen”. Ja myös Seitsemän veljeksen Taula-Matti tiesi Vuokatin, puski peukalonsa koillisen suuntaan ja tokaisi: ”Tuolla, katso pitkin peukaloani, tuolla vaikka ampuisit”.[10]

Sotkamon tunnetuin näköalapaikka on Vuokatin vaarajonon pohjoisin vaara Iso-Pölly, jolle avautuu näköala Sotkamon kauneimpien järvien yli alueen muille vaaroille. Metsäinen Naapurinvaara on Iso-Pöllyn pohjoispuolella, kaakkoispuolella taas Pikku-Pölly, jonka läntiselle kupeelle on istutettu lehtikuusimetsikkö. Pöllyjen välissä on kansan tarinoista tunnettu jylhä Pöllylampi. Etelään päin vaarajonossa kohoavat Keima, Matovaara, Lehtovaara ja Porttivaara. Naulavaara (368 m.) on Suomen eteläosan korkein kohouma. [10]

Laaja osa kunnasta on tasaista metsä- ja suomaata, Kainuun korpimaata, jonka korkeus vaihtelee 100 ja 200 metrin välillä. Erilliset vaarat, muun muassa Rupukkavaara ja Losonvaara ja siellä täällä tavattavat rotkot, muun muassa Vuokatin Hiidenkattila, Hiidenportti Tipasojan salomailla sekä Maanselän vedenjakajan lävistävä Kalliojärvi, elävöittävät maisemaa. Keskiosan järvialueella harjut muodostavat suuria selkiä rikkovia niemiä, kannaksia ja saaria. Huomattavin harjujakso vie Tenetinvirran eteläpuolelta ja Sapsojärven pohjoispuolelta Tipasjärvelle. Sotkamon nähtävyyksiin kuuluvat Iso-Sapson pohjoisrannalla oleva aallokon harjuun kovertama paikoin yli 20 metriä korkea Hiukan rantatörmä ja Hiukan kilometrien pituinen hiekkaranta.[10]

Sotkamon keski- ja eteläosa on varsin soista. Itä- ja kaakkoisosissa on rämeitä, lännessä myös korpia. Metsistä yli puolet on kuusivaltaista. Lehtoja ja lehtomaisia metsiä on varsin vähän. [10]

Vaikka kunnan pinta-alasta vain vajaa kymmenesosa on vettä, kirkonkylän ympäristö on hyvin järvistä. Sotkamon reitti saa vetensä Kuhmon ja Suomussalmen itärajalta Ontojoen kautta. Monipolviseen reittiin kuuluvat Sotkamon alueella mm. Nuas- ja Jormasjärvi, Iso-Sapso, Kiantajärvi, Kiimasjärvi, Pirttijärvi, Pieni-Sapso ja Sumsa. Nuasjärvi on keskusjärvi, johon kirkonkylää ympyröivät järvet laskevat Tenetinvirtaa ja Mujethoulunjokea pitkin. Muita tärkeitä jokia ovat Kiimasjärven luoteispäähän laskeva Kusianjoki, Sumsanjoki ja Isosta Tipasjärvestä vesiä Pieneen-Sapsoon tuova Tipasjoki. Sotkamon vedet laskevat Oulujärveen. [10]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Sotkamon väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
11 430
1985
  
11 622
1990
  
11 603
1995
  
11 477
2000
  
11 106
2005
  
10 713
2010
  
10 702
Lähde: Tilastokeskus.[16]

Kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alasotkamo, Heinämäki, Halmetvaara, Jormaskylä, Juholankylä, Juurikkalahti, Kaitainsalmi, Korholanmäki, Kontinjoki, Laakajärvi, Losovaara, Naapurinvaara, Nuasjärvi, Ontojoki, Paakinmäki, Pohjavaara, Riekinranta, Sapsoperä, Saukko, Sipinen, Sipola, Soidinvaara, Sumsa, Suovaara, Tipasoja, Torinkylä, Tuhkakylä, Vuokatti, Ylisotkamo, Ärväänkylä, Maanselkä.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtatie 6 tulee Kajaanista Sotkamoon ja jatkuu Valtimolle. Seututie 899 haarautuu Sotkamossa lähellä Juurikkavaaraa valtatieltä 6 pohjoiseen Nurmestienä ja kulkee Sotkamon Vuokattiin, jossa se risteää kantatien 76 kanssa. Vuokatista tie jatkuu Pohjavaarantienä Kuluntalahteen. Pohjavaarasta tie 899 jatkuu edelleen Jormuantienä Jormualle ja liittyy valtatiehen 5. Seututie 888 haarautuu kantatieltä 76 Sotkamon keskustasta ja kulkee Kantolan kylään, jossa se liittyy kantatiehen 78. Kantatie 76 johtaa Sotkamosta valtatien 6 liittymästä Kuhmon keskustaan. Seututie 870 kulkee Pohjois-Savosta Tuhkakylän ja Parkuan kautta Kontinjoelle Sotkamon ja Kajaanin rajalle.

Joensuu–Kontiomäki-rata kulkee Vuokatin kautta; henkilöliikenne Vuokatin rautatieasemalla lakkautettiin kuitenkin vuonna 1993. Vuokatista Sotkamon kirkonkylään johtanut Sotkamon rata on purettu.

Teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvivaaran kaivos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Talvivaaran kaivos

Sotkamon Talvivaaran esiintymät ovat yksi Euroopan suurimmista tiedossa olevista sulfidisen nikkelin esiintymistä. Maaliskuussa 2007 nikkelikaivoshanke sai toiminnan aloittamisen kannalta välttämättömän ympäristö- ja vesitalousluvan.[17] Kaivos aloitti toimintansa 1. lokakuuta 2008.

Lahnaslammen kaivos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotkamon Lahnaslammella toimii Mondo Minerals Oy:n talkkikaivos. Kaivos avattiin vuonna 1967. Se tuottaa vuolukivestä talkkia mm. paperi-, muovi- ja maaliteollisuuden raaka-aineeksi. Nykytuotannollaan kaivos on maailman suurin yksittäinen talkintuotantoyksikkö.

Sotkamon meijeri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotkamossa on toiminut kaksi meijeriä. Sotkamon vanha meijeri lopetti toimintansa 1980-luvun alussa, mutta jo 1960-luvulta sen toiminta oli hyvin pienimuotoista, sillä Kainuun osuusmeijerin Sotkamon meijeri aloitti toimintansa tuolloin. Sotkamon meijeri oli Kainuun Osuusmeijerin päämeijeri. Kainuun Osuusmeijeri myytiin Valiolle 2001, ja meijerin toimintaa alettiin karsia. Lopullisesti meijerin toiminta lakkautettiin vuonna 2003. Toiminimi jäi kuitenkin Kainuusta tulevan maidon käyttöön vuoteen 2009 asti, jolloin toiminta Kainuun osuusmeijerin nimellä päättyi. Vuodesta 2010 lähtien Kainuusta tuleva maito kuuluu osuuskunta ItäMaitoon.

Sotkamon saha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotkamon saha oli Yhtyneet Sahat-yhtiöön kuulunut saha, joka lopetti toimintansa vuonna 1997.

Uskonnolliset yhteisöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotkamossa toimii evankelisluterilainen Sotkamon seurakunta[18]. Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla esiintyy herännäisyyttä[19]. Muita kirkkokuntia edustavat helluntaiherätykseen kuuluva Sotkamon helluntaiseurakunta[20] sekä Raamattu Puhuu -liikkeeseen kuuluva Raamattu Puhuu seurakunta[21].

Tunnettuja sotkamolaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anders Chydenius, valistusajattelija, pappi, poliitikko ja pohjoismaisen klassisen liberalismin tärkein hahmo ja taloustieteen isä. Hänen isänsä toimi kunnassa kappalaisena vuonna 1729, kun Anders syntyi.
  • Veikko Huovinen, kirjailija ja professori
  • Kaisa Korhonen, teatteriohjaaja, näyttelijä, laulaja, professori
  • Viena Korhonen, kirjailija
  • Heikki Meriläinen, kirjailija ja kansanperinteen kerääjä

Kansanedustajia

Urheilijoita

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Juhlavuoden tapahtumat 2012, s. 20. Sotkamon kunta. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 4.11.2012).
  2. KAIra1/2008 Sotkamo - Kainuun etelä. Sotkamon kulttuuriympäristöohjelma, s. 25. Kainuun ympäristökeskus. ISBN 978-952-11-3011-3. Teoksen verkkoversion sivut 1-33 (pdf) (viitattu 4.11.2012).
  3. Sotkamo juhli sunnuntaina Viitattu 4.11.2012.
  4. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  5. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.9.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 11.10.2014.
  6. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  7. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2014 26.11.2013. Verohallinto. Viitattu 23.9.2014.
  8. Työttömyystietoja ELY-Keskuksittain ja kunnittain keskimäärin vuonna 2013 Työ- ja Elinkeinoministeriö.
  9. Kunnallisvaalit 2012 tulospalvelu 28.10.2012. Oikeusministeriö. Viitattu 14.2.2014.
  10. a b c d e f g h i j k l m n o Kalevi Rikkinen, Hannes Sihvo, Matti Eskola, Allan Tiitta: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Keuruu: Kustanneyhtiö Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5.
  11. http://www.kajaaninyliopistokeskus.oulu.fi/kainuu/090.htm
  12. http://www.digiarkisto.org/wiki/index.php/Sotkamo
  13. http://www.kajaaninyliopistokeskus.oulu.fi/kainuu/090.htm
  14. http://www.digiarkisto.org/wiki/index.php/Sotkamo
  15. Veikko Huovinen, Eero Kemilä: Seitsemän sinisen takana, s. 7. Helsinki: Otava, 1986.
  16. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  17. Kauppalehti 28.3.2007
  18. Sotkamon seurakunta Sotkamon seurakunta. Viitattu 24.6.2011.
  19. Herättäjä-Yhdistys ry Uskonnot Suomessa. Viitattu 24.6.2011.
  20. Sotkamon helluntaiseurakunta Sotkamon helluntaiseurakunta. Viitattu 24.6.2011.
  21. ARMON KALLIO ry-Raamattu Puhuu srk ARMON KALLIO ry-Raamattu Puhuu srk. Viitattu 24.6.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]