Liminka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Liminka
Limingo
Liminka.vaakuna.svg Liminka.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.liminka.fi
Sijainti 64°48.5′N, 025°25′EKoordinaatit: 64°48.5′N, 025°25′E
Maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Oulun seutukunta
Perustettu 1477
Pinta-ala ilman merialueita 642,70 km²
157:nneksi suurin 2014 
Kokonaispinta-ala 651,65 km²
184:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 637,16 km²
– sisävesi 5,54 km²
– meri 8,95 km²
Väkiluku 9 705
106:nneksi suurin 30.9.2014 [2]
– väestötiheys 15,23 as/km² (30.9.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 34,8 %
– 15–64-v. 57,1 %
– yli 64-v. 8,1 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 99,4 %
ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 0,4 %
Kunnallisvero 20,50 %
130:nneksi suurin 2014 [4]
Kunnanjohtaja Pekka Rajala
Kunnanvaltuusto 35 paikkaa
  2013–2016[5]
 • Kesk.
 • Kok.
 • SDP
 • PS
 • Vas.
 • Vihr.

21
4
3
3
3
1

Liminka (ruots. Limingo) on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 9 705 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 651,65 km2, josta 5,54 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 15,23 asukasta/km2.

Limingan naapurikunnat ovat Kempele, Lumijoki, Muhos, Oulu, Siikajoki, Siikalatva, Tyrnävä ja Vaala.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Limingan kunnan rajat vuoden 1960 tilastokartassa.

Kansanperinne kertoo Limingan saaneen nimensä Limmi-jättiläisestä, joka vaikutti seudulla muinoin.

Vielä keskiajalla oli suurin osa kunnan länsiosista meren alla. Kunnan tunnetuimmat muinaisjäännökset ovat Linnanmaa ja Virkkulan-Mustosenkankaan jätinkirkot, jotka ovat luultavasti hylkeenpyytäjien väliaikaisia asuinpaikkoja.[6]

Vakinaisesti seutu asutettiin 1300-luvulla, jolloin satakuntalaiset eränkävijät jäivät pysyvästi erämailleen. Seutu oli keskiajan lopulla karjalaisten nautintamaata, mikä aiheutti ristiriitoja itäisten ja läntisten verottajien kesken. Limingan kylä poltettiin mm. pitkänvihan aikana. Myös isonvihan aikana 1700-luvun alussa Liminka joutui hävityksen kohteeksi.[6]

Liminka on Pohjois-Pohjanmaan vanhimpia seurakuntia, sillä se itsenäistyi jo 1400-luvun lopulla. Limingan hallinnollinen alue ulottui 1500-luvulla idässä Kainuuseen saakka. Limingasta eronneita pitäjiä ovat Oulu, Oulunsalo, Muhos, Kempele, Tyrnävä, Temmes, Lumijoki, Utajärvi, Vaala, Kajaani, Sotkamo, Paltamo ja Ristijärvi. Nykyisen Limigan asukasluku oli 1860 2760 ja 1900 jo 3449. Limigan ensimmäinen kirkko sijaitsi Sunilan mailla. Seuraavat Linnukanmäellä rakennetut kirkot tuhoutuivat sotavuosina 1589 ja 1592. Täyssinän rauhan jälkeen 1596 rakennettiin uusi kirkko, joka oli käytössä vuoteen 1826 saakka, jolloin nykyinen kirkko valmistui. 1600-luvulta lähtien Liminkaa hallitsi kuuluisa Lithoviuksen-pappissuku. [6]

Sisällissodan aikana 1918 Liminka oli Suomen ainoa paikkakunta, jossa tiedetään solmitun paikallinen hyökkäämättömyyssopimus punakaartin ja suojeluskunnan välillä.[7]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Limingan väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
4 068
1985
  
4 418
1990
  
4 822
1995
  
5 516
2000
  
5 735
2005
  
7 484
2010
  
9 037
Lähde: Tilastokeskus.[8]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhoksen Kylmälänkylän ja Tyrnävän kirkonkylän välisellä tieosuudella yhdystiellä 8240 tulee vastaan noin viiden kilometrin osuus Limingan kuntaan kuuluvaa aluetta. Kuva Muhoksen suunnalta katsottuna.

Limingan alue on luode–kaakko-suunnassa pitkä ja kapea maakaistale, joka ulottuu Perämeren Lumijoenselkään liittyvän Liminganlahden pohjukasta noin 60 kilometriä sisämaahan. Temmeksen kohdalla kunta katkeaa lähes kahtia. Maasto on etenkin länsiosassa tasaista lakeutta. Kunnan kaakkoisosat ovat vaihtelevaa, soistunutta kangasmaata.[6] Limingan lakeus on valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. Liminganlahden rantavyöhykkeen jälkeen alkaa peltoalue, joka myöhemmin vaihtuu metsä- ja suoalueiksi. Limingan seudulla maa kohoaa noin 83 senttimetriä sadassa vuodessa. Rannikon mataluudesta ja jokien tuomasta aineksesta johtuen rannan siirtymä on noin 10–18 metriä vuodessa.

Peruskallio on Limingan tasangolla hyvin syvällä ja sen päällä on kunnan pohjoisosassa paksu savikerrostuma. Tämä Muhoksen muodostuma on Tupoksen kohdalla 900 metriä paksu. Etelässä kallioperä koostuu graniitista. Yleisin maalaji on savi, jota on ennen kaikkea rannikon läheisyydessä. Kunnan itäosassa vallitsevia ovat moreenimaat. Paikoin on myös harjumuodostumia ja turvetta.[6]

Tärkeimmät vesistöt ovat tasangolla luikertelevat vähävetiset Liminganjoki, Temmesjoki, Tyrnävänjoki ja Ängeslevänjoki. Ne yhtyvät ennen Liminganlahtea, jossa ne muodostavat sokkeloisen suiston.[6] Liminganlahti on kansainväliset vaatimukset täyttävä kosteikkoalue. Se tunnetaan linnuistaan, niityistään ja kasveistaan. Maan kohoamisen johdosta kasvillisuus on jatkuvassa kehitystilassa. Liminganlahden kasvilajisto on erikoinen. Alueella tavataan lukuisia eteläisiä, pohjoisia ja myös kotoperäisiä lajeja. Monia Pohjoisen jäämeren rannikon tai siihen laskevien jokien kasvilajeja kasvaa Suomessa vain Liminganlahdella. Maailman luonnonsäätiön mukaan Liminganlahti on Euroopan arvokkain lintualue.

Manner- ja Meri-Suomen puoliväli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Manner-Suomen keskipiste

Kun puolitetaan Nuorgamin (70°05’30) ja Bogskärin (59°30’10’’) leveysasteet ja Märketin (19°07’53’’) ja Ilomantsin Virmajärven (31°35’11’’) pituuspiirit, saadaan koordinaateiksi 64°47′40″N, 025°21′34″E, joka sijoittuu Limingan Värminkoskentien ja rautatien risteykseen, parin kilometrin päähän Limingan kirkonkylästä.[9]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Limingan keskustaajama sekä Hirvinevan, Ketunmaan, Tikkaperän ja Tupoksen kylät sijaitsevat Pohjanmaan radan varressa. Aiemmin rautatieliikenne on ollut osa liminkalaisten arkea, mutta nykyisin Limingan rautatieasemalla ei ole lipunmyyntiä eikä henkilö- tai tavaraliikennettä. Liminkaan liikennöivät Kylmäsen liikenne, Oulaisten Liikenne ja Mörön liikenne -yritysten linja-autot.

Liminka sijaitsee valtaväylien risteyskohdassa: Haaransillalla risteävät valtatiet 4 ja 8. Limingan ja Oulun välisellä osuudella moottoritieksi rakennettu Nelostie kiertää nykyisin Limingan kirkonkylän kauempaa, ja liikenne vanhana nelostienä tunnetulla seututiellä 847 on rauhoittunut merkittävästi. Tiehallinnon kelikamera on sijoitettu Haaransillan risteykseen.[10]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Limingassa on kaksi yhtenäisen perusopetuksen koulua. Liminganlahden yhtenäiskoulu toimii kirkonkylässä, johon kuuluvat hallinnollisesti pikkukoulut Ketunmaan koulu, Lakeuden koulu ja Rantakylän koulu. |Tupoksen yhtenäiskoulu]] toimii Tupoksen taajamassa. Lisäksi kirkonkylässä toimii Limingan lukio. Limingan Seudun Musiikkiopisto toimii Limingan lisäksi Lumijoen, Rantsilan ja Tyrnävän alueella.Limingan koulutuskeskus toimii lastensuojelun laitoshuollon yksikkönä järjestäen ongelmanuorille perus- ja ammatillista opetusta ja perhekotitoimintaa. Koulutuskeskuksen yhteydessä toimii Kylliälän koulu.[11]

Lakeuden kansalaisopisto toimii pääosin koulujen tiloissa järjestäen kursseja pääosin talvikaudella. Vuonna 1892 perustetun Limingan Kansanopiston ylläpitämä Limingan taidekoulu järjestää koulutusta muun muassa kuvataiteilijoille, sarjakuvittajille ja kirjoittajille. Oulun seudun ammattiopiston Limingan yksikkö järjestää turvallisuusalan opetusta. Ammattiopisto Luovin Limingan toimipaikka järjestää koulutusta Limingan Kramsunkujan ja Lännentien toimipaikoissa puutarha- ja matkailualoilla sekä auto-, kone-, puu- ja verhoilutekniikan koulutusaloilla.

Kylät ja kulmakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Limingassa on neljä henkikirjakylää (tieto vuodelta 1973):[12]

  • Ala-Temmes
  • Liminka (Limingankylä)
  • Rantakylä
  • Virkkula

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alakestilän arboretum
  • Alakestilän arboretum, Ylipää
  • Limingan musiikkiviikot, järjestäjä Limingan musiikkiyhdistys ry, vuodesta 1965
  • Viikateniiton MM-kilpailut, järjestäjä LC Liminka-Liminganlahti, vuodesta 1993
  • Teatteriyhdistys Teatteri Hannu ry, perustettu vuonna 2002
  • Teatteri Rytinä, perustettu vuonna 2004
  • Hengellinen teatteriyhdistys Via Dolorosa-Liminka Ry, vuodesta 2011
  • Vilho Lampi –museo, rakennettu vuonna 1868, muistokoti Aappola ja Limingan kotiseutumuseo Limingan museoalueella
  • Limingan kulttuuripolku
  • Voimakas trombi tuhosi Limingan kuplahallin 17.18. heinäkuuta 2005. Tämän tilalle on rakennettu Limingan jäähalli opetusministeriön tuella vuonna 2007.
  • ArsLiminka ry, perustettu 2011
  • Liminganlahden lintukuvafestivaali järjestetään vuonna 2013 jo seitsemättä kertaa

Limingan nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urheiluseuroja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • HC KiekkoBoys ry
  • JiiPee-Rallyteam Tupos ry
  • Lakeuden Tennis ry
  • Lakeuden Urheiluratsastajat ry
  • Limingan Kiekko ry
  • Limingan Naisvoimistelijat ry
  • Limingan Niittomiehet ry
  • Rantalakeuden Moottorikelkkailijat
  • Tupoksen Tuisku
  • Voimistelu- ja urheiluseura Alatemmeksen Vesa ry
  • Voimistelu- ja urheiluseura Limingan Luja ry

Tunnettuja liminkalaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanedustajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ystävyyskunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvia Limingasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.9.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 11.10.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2014 26.11.2013. Verohallinto. Viitattu 23.9.2014.
  5. Kuntavaalit 2012 tulospalvelu 6.11.2012. Yleisradio Oy. Viitattu 4.1.2013.
  6. a b c d e f Kalevi Rikkinen, Hannes Sihvo, Matti Eskola, Allan Tiitta: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Keuruu: Kustanneyhtiö Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5.
  7. Limingan historia Limingan kaupunki. Viitattu 11.11.2013.
  8. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  9. Tiede lehti 6/2009. s. 36. Ilmainen vinkki Liminkaan.
  10. Tiehallinnon kelikamera, Liminka
  11. Kylliälän koulu
  12. Eskola, Aarne ym. (neuvottelukunta); Tarmio, Hannu; Papunen, Pentti ja Korpela, Kalevi (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 5, Lieksa – Närpiö, s. 16. Porvoo: WSOY, 1973. ISBN 951-0-00650-5.
  13. Suomen ystävyyskuntasuhteet Suomen Kuntaliitto. Viitattu 28.12.2006.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]