Lumijoki

Lumijoki
vaakuna	sijainti
www.lumijoki.fi
Sijainti	64°50′15″N, 25°11′15″E
Maakunta	Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta	Oulun seutukunta
Perustettu	1867
Pinta-ala ilman merialueita	213,46 km² 274:nneksi suurin 2012
Kokonaispinta-ala	290,29 km² 280:nneksi suurin 2012
– maa	213,19 km²
– sisävesi	0,27 km²
– meri	76,83 km²
Väkiluku	2 041 287:nneksi suurin 31.1.2012
– väestötiheys	9,57 as/km² (31.1.2012)
Ikäjakauma	2010
– 0–14-v.	27,4 %
– 15–64-v.	58,2 %
– yli 64-v.	14,3 %
Äidinkieli	2010
– suomenkielisiä	99,2 %
– ruotsinkielisiä	0,1 %
– muut	0,7 %
Kunnallisvero	20,5 % 51:nneksi suurin 2012
Kunnanjohtaja	Jouko Joensuu
Kunnanvaltuusto	17 paikkaa
2009–2012  • Kesk.  • Vas.  • Kok.  • SKP	12 2 2 1

Lumijoki on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa noin neljäkymmentä kilometriä Oulusta etelään päin. Kunnassa asuu 2 041 ihmistä ja sen pinta-ala on 290,29 km², josta 0,27 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 9,57 asukasta/km².

Lumijoen naapurikunnat ovat Hailuoto, Liminka, Oulunsalo ja Siikajoki.

Historia

Lumijoen seutu kuului keskiajalla Venäjän karjalaisten nautinta-alueeseen. Länsisuomalaisen asutuksen levitessä seudulle karjalaiset joutuivat vähitellen luopumaan alueesta. Tämä tapahtui kuitenkin vasta pitkällisen sotatilan jälkeen. Vuonna 1588 karjalaiset tuhosivat muun muassa Lapinniemen kylän. Lumijoen nimi mainitaan ensimmäisen kerran historiankirjoissa vuonna 1496, kun venäläinen sotajoukko riehui Limingan rannikkokylissä. Seudun varhaisin asutus keskittyi Lumijoen, Hirvasniemen ja Lapinniemen kyliin.

Vuosina 1695–1696 nälkä koetteli lumijokilaisia, ja tilanne paheni entisestään isonvihan aikana. Vuoden 1714 jälkeen venäläiset saapuivat Pohjois-Pohjanmaalle. Isonvihan aikana kylän taloista puolet autioitui ja arvioiden mukaan jopa neljä viidesosaa Limingan pitäjän asukkaista olisi menehtynyt. Väitetään, että Sakari Topeliuksen Koivu ja tähti -tarina pohjautuisi ylipääläisten lasten kokemuksiin. Asutus laajeni hitaasti ja asukasluku alkoi kasvaa nopeammin vasta 1700- ja 1800-luvulla. Vuonna 1880 kunnan asukasluku oli 2126 ja 1900 2269. Vuonna 1930 asukkaita oli 2426. Toisen maailmasodan jälkeen väestö alkoi vähetä ja vuoteen 1980 mennessä asukasluku oli pudonnut 1372. 1980-luvun alussa väkiluku alkoi jälleen kasvamaan.

Väestö sai toimeentulonsa pääasiassa kalastuksesta ja maataloudesta. Liminganlahden luonnonniityt loivat hyvät edellytykset karjataloudelle. Peltojen raivaus soita kuivattamalla ja rantaniittyjä ojittamalla jatkui vielä toisen maailmansodan jälkeenkin.

Alue kuului Limingan seurakuntaan vuoteen 1684 saakka, jolloin perustettiin Lumijoen kappeli. Itsenäiseksi seurakunnaksi Lumijoki erotettiin 1899, mutta ero toteutui käytännössä vasta 1917. Lumijoen kunta on perustettu vuonna 1867.

Lumijoen kirkko

Pääartikkeli: Lumijoen kirkko

Lumijoelle rakennettiin ensimmäinen kirkko noin 1620-luvulla, mutta varmaa ja tarkempaa tietoa siitä ei ole. Kirkko oli noin 27 metriä pitkä ja yhdeksän metriä leveä. Kirkon käytyä pieneksi ja huonokuntoiseksi sen tilalle rakennettiin uusi kirkko, joka valmistui vähän vuoden 1816 jälkeen. Uusi kirkko oli ristinmuotoinen. Vuonna 1882 Lumijoen kirkko ja vanha kellotapuli paloivat ukkosmyrkyssä. Sama ukkosmyrsky poltti myös Liminganlahden toisella rannalla sijaitsevan Oulunsalon kirkon. Lumijoen nykyinen kirkko, johon piti mahtua yli tuhat henkeä, rakennettiin 1886–1889.

Uskonnolliset yhteisöt

Lumijoella toimii evankelisluterilainen Lumijoen seurakunta. Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii vanhoillislestadiolaisuus, jolla on siellä Lumijoen Rauhanyhdistys, johon kuuluu yli 200 jäsentä. Lestadiolaisuuden paikkakunnalle toi vuonna 1867 talollinen Antti Tukki, joka oli myös liikkeen paikallinen johtomies. 1871 oli Ylipään kylässä voimakas herätys. Tukin lisäksi Lumijoella ei ollut omia puhujia, vaan siellä kävi vierailevia saarnaajia. 1880-luvun alussa paikkakunnan lestadiolaisten määräksi arvioitiin 60-100 henkeä, mutta 1890-luvun lopulla siihen ei kuulunut ainakaan kirkollisten tietojen perusteella enää kuin noin 30 henkeä. Paikkakunnalle perustettiin oma rauhanyhdistys eli Lumijoen Rauhanyhdistys vuonna 1945 ja yhdistyksen toimitalo valmistui vuonna 1981.

Luonto

Lumijoki.

Lumijoki käsittää Lumijoenselän ja sen jatkeen Liminganlahden lounaispuolisen alueen sekä erillisen, soisen metsäalueen Limingan ja Siikalatvan kuntien välissä. Varsinaisesti Lumijoki on laakeaa, merestä verraten myöhään kohonnutta rantamaata, jota hallitsevat laajat peltoaukeamat ja suot.

Kallioperä on pääasiassa granodioriittia, kvartsidioriittia sekä graniittia. Kunnan pohjoisosa kuuluu Muhoksen jotuniseen savikivikerrostumaan, joka lepää peruskallion päällä. Kallioperä on kauttaaltaan paksujen hiekka ja moreenikerrosten peitossa. Pohjoisrannikolla on myös savea paksuina kerroksina. Kunnan etelä- ja lounaisosissa kivennäismaalajit ovat laajoilla alueilla turpeen alla. Kallioperän tasaisuuden ja paksujen maalajikerrosten vuoksi maasto on hyvin tasaista. Maa nousee verkalleen rannikolta sisämaahan päin. Koko rantavyöhyke on vesiperäistä, alavaa niittymaata, joka idässä välittömästi liittyy Limingan lakeuteen. Järviä kunnan alueella ei ole ja joetkin ovat pieniä. Kirkonkylän halki virtaava Lumijoki on seudun ainoa iso joki.

Palvelut

Elinkeinona Lumijoella on perinteisesti ollut maatalous, mutta nykyään pääelinkeinona ovat palvelut. Kunnan työpaikoista on vuonna 2000 ollut 50 prosenttia palvelualan ja 31 prosenttia maatalouden työpaikkoja.

Huomattavia yrityksiä Lumijoella ovat muun muassa Pohjois-Suomen Perustuspalvelu, Junnon Sora ja Kuljetus Oy, Lumituuli Oy, Meriläisen leipomo, Eerikin puttiikki, Sentatel Oy, HTWorks, Lumian Ky, Lumilaude Oy ja Perhekoti M. Kipinä Ky, Jakome ja Café Bar Arta.

Nähtävyydet

Vuonna 1938 valmistunut Lumijoen kunnantalo edustaa harvinaista puufunktionalismia.

Nähtävyyksiä on esimerkiksi arkkitehti John Lybeckin suunnittelema, vuonna 1889 valmistunut Lumijoen kirkko, jota suuren kokonsa vuoksi kutsutaan Lakeuden katedraaliksi. Kirkko olisi alkuperäisesti pitänyt rakentaa jonnekin päin Ruotsia.

Toinen nähtävyys on Hailuoto-höyrylaiva, joka aikanaan ajoi säännöllistä liikennettä Oulun ja Hailuodon sekä Lumijoen välillä. Hailuoto-laiva toimii nykyään kahvilana Lumijoen Varjakassa.

Vierailulla voi käydä myös Eerikin Puttiikissa. Vuonna 2001 Lumijoen Ylipäähän perustettu liike on saanut joka vuosi arvovaltaisia vieraita.

Liminganlahden rannalle on rakennettu lintutornit Sannanlahteen ja Puhkiavanperälle. Molempien tornien läheisyydessä on nuotiopaikat, opastetaulut ja ruokailukatokset ja telttapaikkoja.

1998–1999 rakennettu Lumituuli Oy:n tuulivoimala Sähkäle sijaitsee Lumijoen Varjakassa.

1860-luvulla Lumijoelle perustettiin kotiseutumuseo, jossa on esillä Lumijoelta kerättyä esineistöä.

Vuonna 2005 valmistui Lumijoelle uusi kirjastorakennus Hiidenkivi.

Kylät

Hirvasniemi, Korvenkylä, Luonnostakylä, Lapinkylä, Ukuranperä, Varjakka, Ylipää.

Muuta

Lumijoki on Suomen ainoa joki, joka laskee lännestä itään, mutta laskee silti Itämereen. Lumijoen sivuhaaroja ovat Hirvasoja, Junkkosenoja ja Haarasuonoja. Muita pieniä vesistöjä kunnassa on esimerkiksi Miehojärvi ja Mustapäänlampi. Merenrantaa Lumijoella on 38 kilometriä.

Tunnettuja lumijokilaisia

• Aino Sallinen, Jyväskylän yliopiston rehtori
• Johanna Kurkela, laulaja
• Henna Ylilauri, malli ja Miss Suomi -kilpailun 2. perintöprinsessa
• Juho Kaakinen, kansanedustaja
• Kyösti Karjula, neljännen kauden kansanedustaja

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lumijoki Wikimedia Commonsissa
• Lumijoen kunnan kotisivut
• Lumijoen seurakunnan kotisivut
• Eerikin puttiikin kotisivut
• Pohjois-Suomen Perustuspalvelun kotisivut
• Sentatel Oy:n kotisivut
• Lumituuli Oy:n kotisivut
• Lumilaude Oy:n kotisivut

Lumijoki

Pohjois-Pohjanmaan maakunnan kunnat

Alavieska - Haapajärvi - Haapavesi - Hailuoto - Haukipudas - Ii - Kalajoki - Kempele - Kiiminki - Kuusamo - Kärsämäki - Liminka - Lumijoki - Merijärvi - Muhos - Nivala - Oulainen - Oulu - Oulunsalo - Pudasjärvi - Pyhäjoki - Pyhäjärvi - Pyhäntä - Raahe - Reisjärvi - Sievi - Siikajoki - Siikalatva - Taivalkoski - Tyrnävä - Utajärvi - Vihanti - Yli-Ii - Ylivieska

Entiset kunnat Kestilä - Kuivaniemi - Oulujoki - Paavola - Pattijoki - Piippola - Pulkkila - Rantsila - Rautio - Revonlahti - Ruukki - Saloinen - Temmes - Ylikiiminki