Lumijoki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lumijoki
Lumijoki.vaakuna.svg Lumijoki.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.lumijoki.fi
Sijainti 64°50′15″N, 25°11′15″E
Maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Oulun seutukunta
Perustettu 1867
Pinta-ala ilman merialueita 213,46 km²
263:nneksi suurin 2014 
Kokonaispinta-ala 290,29 km²
268:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 213,19 km²
– sisävesi 0,27 km²
– meri 76,83 km²
Väkiluku 2 085
273:nneksi suurin 31.1.2014 [2]
– väestötiheys 9,78 as/km² (31.1.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 29,1 %
– 15–64-v. 55,9 %
– yli 64-v. 14,9 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 99,2 %
– muut 0,7 %
Kunnallisvero 20,50 %
84:nneksi suurin 2013 [4]
Kunnanjohtaja Jouko Joensuu
Kunnanvaltuusto 21 paikkaa
  2013–2016[5]
 • Kesk.
 • Vas.
 • Kok.
 • PS

15
3
2
1

Lumijoki on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa noin neljäkymmentä kilometriä Oulusta etelään päin. Kunnassa asuu 2 085 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 290,29 km2, josta 0,27 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 9,78 asukasta/km2.

Lumijoen naapurikunnat ovat Hailuoto, Liminka, Oulu ja Siikajoki.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lumijoen seutu kuului keskiajalla Venäjän karjalaisten nautinta-alueeseen. Länsisuomalaisen asutuksen levitessä seudulle karjalaiset joutuivat vähitellen luopumaan alueesta. Tämä tapahtui kuitenkin vasta pitkällisen sotatilan jälkeen. Vuonna 1588 karjalaiset tuhosivat muun muassa Lapinniemen kylän. Lumijoen nimi mainitaan ensimmäisen kerran historiankirjoissa vuonna 1496, kun venäläinen sotajoukko riehui Limingan rannikkokylissä. Seudun varhaisin asutus keskittyi Lumijoen, Hirvasniemen ja Lapinniemen kyliin.[6]

Vuosina 16951696 nälkä koetteli lumijokilaisia, ja tilanne paheni entisestään isonvihan aikana. Vuoden 1714 jälkeen venäläiset saapuivat Pohjois-Pohjanmaalle. Isonvihan aikana kylän taloista puolet autioitui ja arvioiden mukaan jopa neljä viidesosaa Limingan pitäjän asukkaista olisi menehtynyt. Väitetään, että Sakari Topeliuksen Koivu ja tähti -tarina pohjautuisi ylipääläisten lasten kokemuksiin. Asutus laajeni hitaasti ja asukasluku alkoi kasvaa nopeammin vasta 1700- ja 1800-luvulla. Vuonna 1880 kunnan asukasluku oli 2126 ja 1900 2269. Vuonna 1930 asukkaita oli 2426. Toisen maailmasodan jälkeen väestö alkoi vähetä ja vuonna 1980 asukasluku oli enää 1372. 1980-luvun alussa väkiluku alkoi jälleen kasvaa.[6]

Väestö sai toimeentulonsa pääasiassa kalastuksesta ja maataloudesta. Liminganlahden luonnonniityt loivat hyvät edellytykset karjataloudelle. Peltojen raivaus soita kuivattamalla ja rantaniittyjä ojittamalla jatkui vielä toisen maailmansodan jälkeenkin.[6]

Alue kuului Limingan seurakuntaan vuoteen 1684 saakka, jolloin perustettiin Lumijoen kappeli. Itsenäiseksi seurakunnaksi Lumijoki erotettiin 1899, mutta ero toteutui käytännössä vasta 1917. Lumijoen kunta on perustettu vuonna 1867.

Lumijoen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Lumijoen kirkko

Lumijoelle rakennettiin ensimmäinen kirkko noin 1620-luvulla, mutta varmaa ja tarkempaa tietoa siitä ei ole. Kirkko oli noin 27 metriä pitkä ja yhdeksän metriä leveä. Kirkon käytyä pieneksi ja huonokuntoiseksi sen tilalle rakennettiin uusi kirkko, joka valmistui vähän vuoden 1816 jälkeen. Uusi kirkko oli ristinmuotoinen. Vuonna 1882 Lumijoen kirkko ja vanha kellotapuli paloivat ukkosmyrkyssä. Sama ukkosmyrsky poltti myös Liminganlahden toisella rannalla sijaitsevan Oulunsalon kirkon. Lumijoen nykyinen kirkko, johon piti mahtua yli tuhat henkeä, rakennettiin 18861889.

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Lumijoen väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
1 372
1985
  
1 483
1990
  
1 575
1995
  
1 684
2000
  
1 686
2005
  
1 856
2010
  
1 994
Lähde: Tilastokeskus.[7]

Uskonnolliset yhteisöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lumijoella toimii evankelisluterilainen Lumijoen seurakunta[8]. Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii vanhoillislestadiolaisuus, jolla on siellä Lumijoen Rauhanyhdistys[9], johon kuuluu yli 200 jäsentä[10]. Lestadiolaisuuden paikkakunnalle toi vuonna 1867 talollinen Antti Tukki, joka oli myös liikkeen paikallinen johtomies. 1871 oli Ylipään kylässä voimakas herätys. Tukin lisäksi Lumijoella ei ollut omia puhujia, vaan siellä kävi vierailevia saarnaajia. 1880-luvun alussa paikkakunnan lestadiolaisten määräksi arvioitiin 60-100 henkeä, mutta 1890-luvun lopulla siihen ei kuulunut ainakaan kirkollisten tietojen perusteella enää kuin noin 30 henkeä.[11] Paikkakunnalle perustettiin oma rauhanyhdistys eli Lumijoen Rauhanyhdistys vuonna 1945 ja yhdistyksen toimitalo valmistui vuonna 1981[12].

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lumijoki.

Lumijoki käsittää Lumijoenselän ja sen jatkeen Liminganlahden lounaispuolisen alueen. Varsinaisesti Lumijoki on laakeaa, merestä verraten myöhään kohonnutta rantamaata, jota hallitsevat laajat peltoaukeamat ja suot.[6]

Kallioperä on pääasiassa granodioriittia, kvartsidioriittia sekä graniittia. Kunnan pohjoisosa kuuluu Muhoksen jotuniseen savikivikerrostumaan, joka lepää peruskallion päällä. Kallioperä on kauttaaltaan paksujen hiekka ja moreenikerrosten peitossa. Pohjoisrannikolla on myös savea paksuina kerroksina. Kunnan etelä- ja lounaisosissa kivennäismaalajit ovat laajoilla alueilla turpeen alla. Kallioperän tasaisuuden ja paksujen maalajikerrosten vuoksi maasto on hyvin tasaista. Maa nousee verkalleen rannikolta sisämaahan päin. Koko rantavyöhyke on vesiperäistä, alavaa niittymaata, joka idässä välittömästi liittyy Limingan lakeuteen. Järviä kunnan alueella ei ole ja joetkin ovat pieniä. Kirkonkylän halki virtaava Lumijoki on seudun ainoa iso joki.[6]

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elinkeinona Lumijoella on perinteisesti ollut maatalous, mutta nykyään pääelinkeinona ovat palvelut. Kunnan työpaikoista on vuonna 2000 ollut 50 prosenttia palvelualan ja 31 prosenttia maatalouden työpaikkoja.

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1938 valmistunut Lumijoen kunnantalo edustaa harvinaista puufunktionalismia.

Nähtävyyksiä on esimerkiksi arkkitehti John Lybeckin suunnittelema, vuonna 1889 valmistunut Lumijoen kirkko, jota suuren kokonsa vuoksi kutsutaan Lakeuden katedraaliksi. Kirkko olisi alkuperäisesti pitänyt rakentaa Upsalaan, mutta kirkkojen piirustukset menivät jostain syystä sekaisin. Näin kertoo ainakin tarina.

Toinen nähtävyys on Hailuoto-höyrylaiva, joka aikanaan ajoi säännöllistä liikennettä Oulun ja Hailuodon sekä Lumijoen välillä. Hailuoto-laiva toimii nykyään kahvilana Lumijoen Varjakassa.

Liminganlahden rannalle on rakennettu lintutornit Sannanlahteen ja Puhkiavanperälle. Molempien tornien läheisyydessä on nuotiopaikat, opastetaulut ja ruokailukatokset ja telttapaikkoja.

19981999 rakennettu Lumituuli Oy:n tuulivoimala Sähkäle sijaitsee Lumijoen Varjakassa.

1860-luvulla Lumijoelle perustettiin kotiseutumuseo, jossa on esillä Lumijoelta kerättyä esineistöä.

Vuonna 2005 valmistui Lumijoelle uusi kirjastorakennus Hiidenkivi.[13]

Kylät ja kulmakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lumijoella on 3 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1973):[14]

  • Hirvasniemi
  • Lapinniemi
  • Lumijoki

Kulmakuntia Lumijoella ovat Korvenkylä, Luonnostakylä, Lapinkylä, Ukuranperä, Varjakka, Ylipää ja Alapää

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lumijoki on Suomen ainoa joki, joka virtaa lännestä itään, mutta laskee silti Itämereen. Lumijoen sivuhaaroja ovat Hirvasoja, Junkkosenoja ja Haarasuonoja. Muita pieniä vesistöjä kunnassa on esimerkiksi Miehojärvi ja Mustapäänlampi. Merenrantaa Lumijoella on 38 kilometriä.

Siikajoen kylää Karinkantaa on suunniteltu liitettäväksi Lumijoelle. Syyksi mainitaan Lumijoen keskustan palvelujen läheisempi sijainti kylästä.[15][16]

Tunnettuja lumijokisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 31.1.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 14.2.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2013 27.11.2012. Verohallinto. Viitattu 13.3.2013.
  5. Kuntavaalit 2012 tulospalvelu 6.11.2012. Yleisradio Oy. Viitattu 4.1.2013.
  6. a b c d e Kalevi Rikkinen, Hannes Sihvo, Matti Eskola, Allan Tiitta: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Keuruu: Kustanneyhtiö Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5.
  7. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  8. Lumijoen seurakunta Lumijoen seurakunta. Viitattu 4.9.2011.
  9. Lumijoen Rauhanyhdistys Lumijoen Rauhanyhdistys. Viitattu 4.9.2011.
  10. Historiaa Lumijoen Rauhanyhdistys. Viitattu 21.10.2011.
  11. Lohi, Seppo: Pohjolan kristillisyys. Lestadiolaisuuden leviäminen Suomessa 1870-1899, s. 234-236. Oulu: Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry, 1997. ISBN 951-8940-69-x.
  12. Historiaa Lumijoen Rauhanyhdistys. Viitattu 21.10.2011.
  13. Lumijoen kirjasto Kirjastovirma.net. Viitattu 24.10.2010.
  14. Eskola, Aarne ym. (neuvottelukunta); Tarmio, Hannu; Papunen, Pentti ja Korpela, Kalevi (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 5, Lieksa – Närpiö, s. 91. Porvoo: WSOY, 1973. ISBN 951-0-00650-5.
  15. Tikka, Susanna: Karinkannassa halutaan liittyä Lumijokeen. Rantalakeus, 10.4.2013, 37. vsk, nro 15, s. 5. Joutsen Median Painotalo Oy. Artikkelin verkkoversio Viitattu 11.4.2013.
  16. Siikajoen kunnanhallitus: Siikajoen kunnanhallitus: Karinkannan liittymiselle Lumijokeen ei edellytyksiä 1.4.2014. Kaleva. Viitattu 16.4.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]