Lumijoki

Wikipedia

Lumijoki

vaakuna	sijainti
www.lumijoki.fi
Sijainti	64°50′15″N, 25°11′15″E
Lääni	Oulun lääni
Maakunta	Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta	Oulun seutukunta
Perustettu	1867
Pinta-ala	290,33 km² 317. suurin 1.1.2008 ^[1]
– maa	211,10 km²
– sisävesi	0,28 km²
– meri	78,95 km²
Väkiluku	1 898 346. suurin 30.4.2008 ^[2]
– väestötiheys	8,99 as/km² (30.4.2008)
Kunnallisvero	19,75 % (2008) ^[3]
Kunnanjohtaja	Erkki Kauppinen

Vuonna 1938 valmistunut Lumijoen kunnantalo edustaa harvinaista puufunktionalismia.

Lumijoki on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnan länsiosassa, Oulun läänissä, noin neljäkymmentä kilometriä Oulusta etelään päin. Kunnassa asuu 1 898 ihmistä^[2] ja sen pinta-ala on 290,33 km², josta 0,28 km² on vesistöjä^[1]. Väestötiheys on 8,99 asukasta/km².

Lumijoen naapurikunnat ovat Hailuoto, Liminka, Oulunsalo ja Siikajoki.

[muokkaa] Historia

Lumijoen kunta on perustettu vuonna 1867, mutta ensimmäisiä kertoja sen nimi on mainittu historiankirjoissa vuonna 1496, kun venäläinen sotajoukko riehui rannikkokylissä. Lumijokisten taloja ryöstettiin ja poltettiin, ihmisiä surmattiin ja vietiin Venäjälle vankeuteen.

Lumijoelle rakennettiin ensimmäinen kirkko noin 1620-luvulla, mutta varmaa ja tarkempaa tietoa siitä ei ole. Kirkko oli noin 27 metriä pitkä ja yhdeksän metriä leveä. Kirkon käytyä pieneksi ja huonokuntoiseksi sen tilalle rakennettiin uusi kirkko, joka valmistui vähän vuoden 1816 jälkeen. Uusi kirkko oli ristinmuotoinen.

Vuonna 1882 Lumijoen kirkko ja vanha kellotapuli paloivat ukkosmyrkyssä. Sama ukkosmyrsky poltti myös Liminganlahden toisella rannalla sijaitsevan Oulunsalon kirkon. Lumijoen nykyinen kirkko, johon piti mahtua yli 1 000 ihmistä, rakennettiin 1886–1889.

Vuosina 1695–1696 nälkä koetteli lumijokisia, ja tilanne paheni entisestään isonvihan aikana. Vuoden 1714 jälkeen venäläiset saapuivat Pohjois-Pohjanmaalle. Isonvihan aikana kylän taloista puolet autioitui ja arvioiden mukaan jopa neljä viidesosaa Limingan pitäjän asukkaista olisi menehtynyt. Väitetään, että Sakari Topeliuksen Koivu ja tähti -tarina pohjautuisi ylipääläisten lasten kokemuksiin. Vuodesta 1716 tilanne alkoi parantua ja jälleenrakentaminen aloitettiin.

[muokkaa] Palvelut

Elinkeinona Lumijoella on perinteisesti ollut maatalous, mutta nykyään pääelinkeinona ovat palvelut. Kunnan työpaikoista on vuonna 2000 ollut 50 prosenttia palvelualan ja 31 prosenttia maatalouden työpaikkoja.

Huomattavia yrityksiä Lumijoella ovat muun muassa Pohjois-Suomen Perustuspalvelu, Junnon Sora ja Kuljetus Oy, Lumituuli Oy, Meriläisen leipomo, Eerikin puttiikki, Sentatel Oy, HTWorks, Lumian Ky, Lumilaude Oy ja Perhekoti M. Kipinä Ky, Jakome ja Lounaskahvila Melike.

[muokkaa] Nähtävyydet

Nähtävyyksiä on esimerkiksi arkkitehti John Lybeckin suunnittelema, vuonna 1889 valmistunut kirkko, Lakeuden katedraali. Kirkon olisi alkuperäisesti pitänyt rakentaa jonnekin päin Ruotsia.

Toinen nähtävyys on Hailuoto-höyrylaiva, joka aikanaan ajoi säännöllistä liikennettä Oulun ja Hailuodon sekä Lumijoen välillä. Hailuoto-laiva toimii nykyään kahvilana Lumijoen Varjakassa.

Vierailulla voi käydä myös Eerikin Puttiikissa. Vuonna 2001 Lumijoen Ylipäähän perustettu liike on saanut joka vuosi arvovaltaisia vieraita.

Liminganlahden rannalle on rakennettu lintutornit Sannanlahteen ja Puhkiavanperälle. Molempien tornien läheisyydessä on nuotiopaikat, opastetaulut ja ruokailukatokset ja telttapaikkoja.

1998–1999 rakennettu Lumituuli Oy:n tuulivoimala Sähkäle sijaitsee Lumijoen Varjakassa.

1860-luvulla Lumijoelle perustettiin kotiseutumuseo, jossa on esillä Lumijoelta kerättyä esineistöä.

[muokkaa] Kylät

Hirvasniemi, Luonnostakylä, Lapinkylä, Varjakka, Korvenkylä, Ylipää.

[muokkaa] Muuta

Lumijoki on Suomen ainoa joki, joka laskee lännestä itään, mutta laskee silti Itämereen. Lumijoen sivuhaaroja ovat Hirvasoja, Junkkosenoja ja Haarasuonoja. Muita pieniä vesistöjä kunnassa on esimerkiksi Miehojärvi ja Mustapäänlampi. Merenrantaa Lumijoella on 38 kilometriä.