Siikajoki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Siikajoen kunnasta. Katso muut merkitykset täsmennyssivulta.
Siikajoki
Siikajoki.vaakuna.2007.svg Siikajoki.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.siikajoki.fi
Sijainti 64°48′50″N, 024°45′45″E
Maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Raahen seutukunta
Perustettu 1868
Kuntaliitokset Ruukki (2007)
Pinta-ala ilman merialueita 1 061,23 km²
82:nneksi suurin 2014 
Kokonaispinta-ala 1 653,94 km²
63:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 1 052,30 km²
– sisävesi 8,93 km²
– meri 592,71 km²
Väkiluku 5 578
168:nneksi suurin 30.4.2014 [2]
– väestötiheys 5,30 as/km² (30.4.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 22,7 %
– 15–64-v. 59,9 %
– yli 64-v. 17,5 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 98,4 %
– muut 1,6 %
Kunnallisvero 21,00 %
20:nneksi suurin 2013 [4]
Kunnanjohtaja Kaisu Tuomi
Kunnanvaltuusto 27 paikkaa
  2009–2012[5]
 • Kesk.
 • Vas.
 • Kok.
 • SDP
 • PS

17
3
3
2
2

Siikajoki on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnan länsiosassa. Kunnassa asuu 5 578 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 1 653,94 km2, josta 8,93 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 5,3 asukasta/km2. Siikajoen naapurikunnat ovat Hailuoto, Liminka, Lumijoki, Raahe ja Siikalatva.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Revonlahdelta ja etenkin Paavolasta on tehty joitakin kivikautisia esinelöytöjä, Siikajoenkylältä eikä sen lähialueilta ole tehty kivikautisia löytöjä, koska alue oli tuolloin vielä veden alla. Siikajoen tunnetuimpia muinaisjäännöksiä ovat kuitenkin Pesuankankaan ja Linnakankaan jätinkirkot. Ensimmäiset asukkaat saapuivat Siikajoen suulle jo 1400-luvulla, mutta vakinaisesti alue asutettiin vasta 1500-luvun puolimaissa, jolloin seudulle asettui savolaisia uudisasukkaita. Revonlahden seudulle tuli väestöä myös rannikolta. Asutus laajeni nopeasti seuraavina vuosisatoina, paitsi jokilaaksossa asutus oli hidasta, sillä kapea alue ei tarjonnut mahdollisuuksia uudisasutukseen. Väestönkasvu perustui maatalouden ja erityisesti karjanhoidon varaan. Siikajoesta saatiin myös lohta ja siikaa.[6]

Seutu kuului aluksi Saloisten seurakuntaan. Siikajoen ensimmäinen kirkko rakennettiin todennäköisesti 1589, mutta venäläiset polttivat sen 1591. 1590 Siikajoesta tuli Saloisten kappeli. Vuonna 1600 rakennettiin seurakunnan toinen kirkko ja 1701 otettiin käyttöön uusi puukirkko. Kirkon alkuasu muuttui huomattavasti vuoden 1852 peruskorjauksessa. Omaksi seurakunnaksi Siikajoki erotettiin 1689. Seurakunta käsitti laajan alueen, sillä siihen kuuluivat myöhemmin itsenäistyneet Rantsila, Piippola, Paavola, Pulkkila, Kestilä, Pyhäntä ja Revonlahti. Paavolasta tuli Siikajoen saarnahuone 1702 ja 1811 se liitettiin Siikajoen kappeliksi. Omaksi seurakunnaksi Paavola erotettiin 1874. Revonlahti liitettiin Siikajoen kappeliksi 1845.[6]

Sodat ovat koetelleet Siikajokea usein. Venäläiset hävittivät seutua pahoin mm. 1550-luvun lopulla. Suomen sodan aikaan Siikajoen seudulla käytiin tunnettuja taisteluita. 18. huhtikuuta 1808 käytiin Siikajoen taistelu, jossa C.J. Adlercreutzin johtamat joukot löivät J.P. Kulnevin johtaman venäläiset etujoukon. Voitto päätti Ruotsin armeijan koko talven jatkuneen peräytymisen. Revonlahdella käytiin 27.–28. huhtikuuta 1808 yksi Suomen sodan maineikkaimmista taisteluista. Taistelu tunnetaan myös Revonlahden taisteluna. Taistelussa C.A. Adlercreutzin ja C.O. Cronstedtin johtamat joukot löivät perusteellisesti kenraali Bulatovin johtamat venäläiset. Voitto pelasti Ruotsin päävoimat täydelliseltä saarrostukselta.[6]

Siikajoki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siikajoki erotettiin 1868 omaksi pitäjäksi. Siikajoen asukasluku kasvoi hitaasti 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Vuonna 1935 asukkaita oli 2 262. Tämän jälkeen väkiluku alkoi laskea poismuuton vuoksi. Vuonna 1960 asukkaita oli 1 703 ja 1980 enää 1 244. 1980-luvulla asukasluku alkoi uudelleen kasvamaan.[6]

Paavola ja Revonlahti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavola muodostui omaksi kunnaksi 1874 ja Revonlahti 1930. 1970-luvun alussa Paavolassa oli asukkaita runsaat 4 500 ja Revonlahdella 1 000 asukasta.[6]

Kuntaliitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavolan, Revonlahden ja Siikajoen kuntien rajat vuoden 1960 tilastokartassa.

Ruukin kunta syntyi Paavolan ja Revonlahden kuntien yhdistyessä vuonna 1973. Kunnan nimi tuli tuolloisen Paavolan kunnassa sijainneen Ruukin kylän nimestä.[7]

Ruukin ja Siikajoen kunnat lakkautettiin ja niiden tilalle perustettiin uusi Siikajoen kunta 1. tammikuuta 2007 molemmissa kunnissa järjestetyn kansanäänestyksen jälkeen. Kunnan nykyinen vaakuna peilaa kuntahistoriaa. Tähdet ovat peräisin Revonlahden vaakunasta, yläreunaltaan sahakorkoinen ja alareunaltaan aaltokorkoinen hirsi on Paavolan vaakunasta ja kala Siikajoen vaakunasta.

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Siikajoen väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
6 122
1985
  
6 419
1990
  
6 583
1995
  
6 507
2000
  
6 061
2005
  
5 808
2010
  
5 682
Lähde: Tilastokeskus.[8]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siikajoen alue on tyypillistä Pohjanmaan lakeutta, jota elävöittävät vain loivakaarteiset kohoumat ja kuntaa halkova Siikajoki.[6]

Kallioperä on pääasiassa grano-, kvartsidioriittia, graniittia ja migmatiittia, pohjoisessa on myös granoriittia. Alueella jonkin verran myös gabroa ja amfiboliittia. Kallioperä on yleisten maalajien peitossa. Rannikon tuntumassa on tuulten kasaamia dyynejä. Moreenimaita on vain kunnan eteläosassa, mutta sen sijaan turvemaita on paljon. Siikajoen pohjoispuolella vallitseva maalaji on hiekka. Joen eteläpuolella maaperä on joki- ja purolaaksoissa hiesua ja savea. Purolaaksojen välissä aaltoilevat moreeniselänteet. Pohjoisessa Limingan rajalla on loivarinteinen harjumuodostuma. Revonlahden seudulla yleisimmät maalajit ovat hiekka ja hiesu.[6]

Voimakkaan maankohoamisen ja jokien tuoman lietteen vuoksi kunnan rantaviiva muuttuu jatkuvasti. Saaria on vain Siikajoen suun seutuvilla. Kunta on pääasiassa alavaa lakeutta. Maasto kohoaa loivasti luoteesta kaakkoon ja saavuttaa eteläosissa 80 metrin tason. Kunnan korkein kohouma ovat Ahvenharju Vihannin vastaisella rajalla. Tauvon Ulkonokassa on 128 hehtaarin laajuinen linnustonsuojelualue.[6]

Kunnan ranta-alueilla, varsinkin Tauvonniemen seudulla on kasvittomia dyynialueita. Kauempana rannikolta on mäntymetsää kasvavia kankaita. Sisämaata kohti kankaat muuttuvat kosteammiksi ja soiden osuus kasvaa. Laajimpia suoalueita ovat mm. runsaasta linnustostaan tunnettu Lumineva, Isoneva, Pahaneva, Navettaneva, Revonneva, Matoneva ja Kivikartanonneva.[6]

Siikajoen huomattavin vesistö on Siikajoki, joka saa alkunsa Suomenselän vedenjakajalta. Siikajoki on ollut aikoinaan arvokas lohijoki, mutta jokisuun madaltuessa lohen nousu jokeen on vaikeutunut. Vuosina 19861987 toteutettu jokisuun ruoppaus ja kalaportaiden rakentaminen kuitenkin paransi tilannetta. Siikajoen tärkeimmät sivujoet kunnan alueella ovat Luohuanjoki ja Ohtuanoja. Siikajoki on kasannut suulleen Simpukkasäikän suiston. Muita jokia kunnan alueella ovat vähäinen Majavaoja sekä eteläisimmän osan poikki virtaava Olkijoki. Järviä kunnan alueella ei ole lainkaan, vain muutamia lampia.[6]

Yhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan päätiet ovat valtatie 8, kantatie 86 ja seututie 807. Vanhastaan koko kunnan läpi kulkeva Siikajoki on toiminut tärkeänä sahateollisuuden tukinuittojen kuljetusväylänä. Vuonna 1886 Ouluun saakka jatkettu Pohjanmaan rata kulkee Ruukin kautta. Eräänä tuon ajan perintönä on Ruukissa kunnanviraston molemmin puolin kaksi rautaista niitattua siltaa. Vanhempi siirrettiin nykyiselle paikalleen rautatiesillaksi, ja "Huokausten silta" on nykyisin kevyemmän liikenteen käytössä.

Teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siikajoella toimii saha- ja puutavarateollisuuden (Ruukki Wood, MSJ-Wood), metalli- ja konepajateollisuuden (FinnBlast, MariComp, Reko-Kone), eristevalmistuksen (Ruukin EPS) ja muiden alojen yrityksiä. Huomattava osa teollisuudesta on keskittynyt Ruukin yrityspuistoon.

Siikajoella tuotetaan vesivoimaa Pöyryn ja Ruukinkosken voimalaitoksissa, jotka siirtyivät Revon Sähkön myynnin yhteydessä Vattenfallin omistukseen.

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnallisia palveluita tarjoavat kunnanvirasto Ruukissa ja kunnanviraston palvelupiste Siikajoella. Siikajoella on kaksi toisen asteen oppilaitosta, Siikajoen lukio ja Ruukin maaseutuoppilaitos. Oppilaitokset tekevät yhteistyötä hevostalouden alalla.

Kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hartaanselkä, Heinolahti, Jauhoniemi, Karinkanta, Keskikylä, Kivijärvi, Kuivaniemi, Luohua, Merikylä, Paavola (entinen Pehkola, kirkonkylä), Relletti, Revonlahti (kirkonkylä), Ruukki (kuntakeskus), Saarikoski, Siikajoenkylä (kirkonkylä), Tauvo, Tuomioja (entinen Lappi), Ylipää.

Saaria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alasaari, Eteläsäikkä, Isosaari, Karinkannanmatala, Konisaari, Kreivinsaari, Lammassaari, Lohisaari, Lukkarinsaari, Meijerisaari, Pannukakkusaari, Passerikari, Pekkalansaaret, Pirilänsaari, Pohjolansaari, Rautakallio, Simppusäikkä, Vareskari

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.4.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 6.6.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2013 27.11.2012. Verohallinto. Viitattu 13.3.2013.
  5. Kuntavaalit 2008 tulospalvelu 30.10.2008. Yleisradio Oy. Viitattu 28.3.2009.
  6. a b c d e f g h i j Kalevi Rikkinen, Hannes Sihvo, Matti Eskola, Allan Tiitta: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Keuruu: Kustanneyhtiö Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5.
  7. Yhdistyvien kuntien nimet Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. 30.5.2008. Viitattu 18.10.2010.
  8. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]