Lakeus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee maantieteellistä termiä. Lakeus oli myös sanomalehti.
Näkymä Limingan lakeudelta.
Eteläpohjalaista lakeusmaisemaa Ilmajoen Alajoella.

Lakeus tarkoittaa lakeaa luonnonpaikkaa, esimerkiksi peltoaukeaa tai tasankoa. Suomalaisen maantieteilijän J. G. Granön määrittelemänä maantieteellisenä terminä sillä tarkoitetaan aluetta, jossa korkeuserot ovat yli viisi, mutta alle kymmenen metriä. Alue, jossa korkeuserot ovat alle viisi metriä, on tasanko, ja alue, jossa ne ovat 10–50 metriä, on mäkimaa.[1][2] Sanaa lakeus voidaan käyttää myös meren- tai järvenselästä[3].

Suomessa suurimmat lakeudet ovat Pohjanmaalla, ja usein lakeudella tarkoitetaankin nimenomaan Pohjanmaan tasaisia peltomaisemia. Laajoja lakeuksia Suomessa on myös Satakunnassa, koillisessa Varsinais-Suomessa ja Lounais-Hämeessä, missä ne ulottuvat Porista Forssan seudulle saakka. Pienempiä lakeuksia on myös esimerkiksi Itä-Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa.[1][2]

Kirjailijoista Pohjanmaan lakeusmaisemaa ja sen ihmisiä on kuvannut teoksissaan runsaasti Antti Tuuri.[4] Maalaustaiteessa lakeuksien kuvaajana on tullut tunnetuksi erityisesti liminkalainen taidemaalari Vilho Lampi, valokuvataiteen saralla lakeuden kulttuurimaiseman kuvaamista on pyrkinyt edistämään Lakeuden luontovalokuvaajat ry.[5][6] Lakeusmaiseman kuvaaminen on keskeisessä osassa myös Paavo Rintalan vuonna 1959 ilmestyneessä Vilho Lammen elämästä kertovassa romaanissa Jumala on kauneus.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Reino Kalliola: Kotimaa, s. 27. WSOY, 1973 (8. painos). ISBN 951-0-00869-9.
  2. a b Otavan iso Fokus, 8. osa, art. Suomi, s. 4011. Otava 1974, ISBN 951-1-01521-4
  3. lakeus40 lakea luonnonpaikka, kenttä, (pelto)aukea, tasanko; myös meren- t. järvenselästä.” MOT Kielitoimiston sanakirja 2.0.
  4. Alkuluku: Antti Tuuri: Lakeuden kutsu Marraskuu 1997. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 24.1.2007. Viitattu 16.9.2008.
  5. Junttila, Marja: Vilho Lampi 1898–1936. Pohjoinen/Ars Nordica, 1998. ISBN 951-749-312-6.
  6. Lakeuden luontokuvaajat Lakeuden luontokuvaajat. Viitattu 16.9.2008.
  7. Kaisu Mikkola: Nuori Rintala loi Lampi-myytin. Kaleva, 19.7.1998, s. 11.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]