Pyhäntä

Pyhäntä
vaakuna	sijainti
www.pyhanta.fi
Sijainti	64°05′50″N, 26°19′50″E
Maakunta	Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta	Haapaveden-Siikalatvan seutukunta
Perustettu	1899
Kokonaispinta-ala	847,48 km² 136:nneksi suurin 2011
– maa	810,76 km²
– sisävesi	36,72 km²
Väkiluku	1 591 305:nneksi suurin 30.11.2011
– väestötiheys	1,96 as/km² (30.11.2011)
Ikäjakauma	2010
– 0–14-v.	21,3 %
– 15–64-v.	62,3 %
– yli 64-v.	16,4 %
Äidinkieli	2010
– suomenkielisiä	99,7 %
– muut	0,3 %
Kunnallisvero	19,75 % 168:nneksi suurin 2012
Kunnanjohtaja	Jouko Nissinen
Kunnanvaltuusto	15 paikkaa
2009–2012  • Kesk.  • Vas.  • Kok.	12 2 1

Pyhännän kirkko kesällä 2008

Pyhäntä on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnan kaakkoisosassa. Kunnassa asuu 1 591 ihmistä ja sen pinta-ala on 847,48 km², josta 36,72 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 1,96 asukasta/km². Pyhännän naapurikunnat ovat Kajaani, Kiuruvesi, Kärsämäki, Pyhäjärvi, Siikalatva ja Vieremä.

Historia

Pyhännän vanhimmasta asutuksesta kertovat lukuisat kivitaltat ja reikäkivet, joita on löydetty etenkin vesistöjen varsilta. Vakinaisesti seutu asutettiin 1500-luvun keskivaiheilla, jolloin alueelle asettui savolaisia uudisasukkaita. Ensimmäinen kirjallinen maininta Pyhännästä on vuoden 1557 voudintileissä. Tämän perusteella sitä voidaan pitää Siikalatvan vanhimpana kylänä, sillä esimerkiksi Piippola ja Pulkkila mainitaan vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Asutuksen tihentymistä rajoittivat karjalaisten tekemät hävitysretket. Vuonna 1770 alueella oli kuitenkin jo 24 taloa.

Alkujaan Pyhäntä kuului laajaan Salon pitäjään vuoteen 1691 saakka jolloin se tuli osaksi Siikajoen seurakunta. Kun Piippolan seurakunta itsenäistyi 1845 siihen liitettiin myös Pyhäntä. Omaksi seurakunnaksi Pyhäntä erotettiin 1899, mikä toteutui 1909. Seurakunnan puinen pitäjäkirkko rakennettiin 1906-1907. Vuonna 1899 Ahon, Kamulan, Lamun, Tavastkengän ja Viitamäen kylät erotettiin Piippolasta omaksi Pyhäntä-nimiseksi seurakunnakseen. Sen keskuspaikaksi sovittiin tuolloin Pyhännänjärven seutu, joka oli suunnilleen saman etäisyyden päässä kaikista kylistä. Vielä 1960-luvun lopulle saakka kunnan asutuksen painopiste oli Tavastkengän kylällä. Asutuksen keskittyminen kirkonkylälle alkoi vasta saman vuosikymmenen lopulla alkaneen voimakkaan teollistumisen myötä.

Pyhäntä oli pitkään erämaata, jonka asukkaiden yhteydet rannikolle olivat Siikajoen ja muutaman polun varassa. Tilanne muuttui vasta 1785, jolloin valmistui Pyhännän kautta kulkeva Oulu-Iisalmen tie. Tie toi alueelle myös sodan, sillä Suomen sodassa 1808 venäläiset seurasivat kohti Oulua peräytyvää Sandelsia pitäjän poikki. Pyhännällä käytiin myös jotakin pieniä kahakoita.

Toisen maailmansodan aikana pyhäntäläisiä kuoli 98. Väkilukuun suhteutettuna luku on Suomen korkein, sillä se tarkoitti noin viittä prosenttia kunnan väestöstä. Talvisodassa kaatuneita oli 18, jatkosodassa 73 ja Lapin sodan aikana pyhäntäläisiä kaatui 7. Pyhännän asukasluku kasvoi vuoteen 1940, jolloin asukkaita 2186. Tämän jälkeen alkoi lähes 40 vuotta kestänyt väestökadon aika, joka pudotti kunnan asukasluvun runsaaseen 1600. 1970-luvun lopulla väestönkehitys kääntyi kasvuun ja 1985 asukkaita oli 1948. Pyhännän elinkeinorakenne muuttui voimakkaasti 1970-luvulla. Vuonna 1970 maa- ja metsätaloudesta sai toimeentulonsa 64% ammatissa toimivasta väestöstä, mutta 1980 enää 41,5%. Vastaavasti teollisuuden, rakennustoiminnan ja palvelualan osuudet kasvoivat. Pyhäntä on suhteessa kunnan väkilukuun Suomen teollistunein kunta. Suurimpia teollisia työnantajia ovat Pyhännän Rakennustuote Oy, PRT-Wood Oy, RakennusKartio Oy, Maustaja Oy, Piklas Oy, PRT-Lami Oy ja Real Snacks Oy.

Luonto

Pyhäntä kuuluu Suomenselän vedenjakaja-alueeseen, missä Järvi-Suomen mäkimaat vaihettuvat Pohjanmaan lakeudeksi. Yli 60% kunnan pinta-alasta on suota.

Kallioperä on pääasiassa kvartsidioriittia. Kunnan pohjois- ja koillisosassa ja Iso Lamujärven länsipuolella on graniittia ja luoteisosassa gneissiä. Yleisin maalaji on moreeni. Kunnan poikki kaartuu kaksi luode-kaakkoissuuntaista harjua. Pohjoinen harjujakso muodostaa luonnonkauniin Järvienkankaan ja jatkuu kohti pohjoista Tavastkengänharjuna. Eteläinen harjujakso alkaa kaakossa Kokkomäkenä, jatkuu Pitkänäkankaakana ja työntyy lopulta kauniina Kirkkoniemenä Pyhännänjärveen. Savea ja hiesua on jokilaaksoissa. Kivennäismaalajit ovat laajoilla alueilla turpeen peitossa. Pyhännän pinnanmuodot ovat vaihtelevammat kuin yleensä Pohjanmaalla. Alavinta on luoteessa, jossa maasto kohoaa kohti kaakkoa, missä useat kohoumat yltävät 200 metrin tasolle. Korkeimpia kohoumia ovat Itämäki, Viitamäki ja Pirttiaho.

Suurimpia järviä ovat Iso Lamujärvi, josta alkaa Siikajoen sivuhaara Lamujoki ja Pyhännänjärvi. Pyhännänjärvi laskee Pyhännänjoen kautta Siikajokeen, joka virtaa kunnan koillisosan kautta. Kunnassa on useita luonnonsuojelualueita. Kansanneva, Kurkineva ja Muurainsuo sekä Törmäsenrimpi ja Kolkanneva on rauhoitettu soidensuojelulain perusteella. Kontiokangas ja Ison Ahvenjärven harjut kuuluvat valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan.

Kyliä

Ahokylä, Ojalankylä, Lamujoki, Tavastkenkä, Viitamäki

Lähteet

• KANSALLISARKISTO, Helsinki (KA), Vanhempi tilikirjasarja, Pohjanmaa (mikrofilmit Oulun yliopiston historian laitoksella)
• Mauno Hiltunen, Aulis Forss, Janne Vilkuna, Siikajokilaakson historia I. Siikajokilaakson kunnat ja seurakunnat, Oulu 1996.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pyhäntä Wikimedia Commonsissa
• Pyhännän kunnan kotisivut
• Tavastkengän kylän kotisivut

Pohjois-Pohjanmaan maakunnan kunnat

Alavieska - Haapajärvi - Haapavesi - Hailuoto - Haukipudas - Ii - Kalajoki - Kempele - Kiiminki - Kuusamo - Kärsämäki - Liminka - Lumijoki - Merijärvi - Muhos - Nivala - Oulainen - Oulu - Oulunsalo - Pudasjärvi - Pyhäjoki - Pyhäjärvi - Pyhäntä - Raahe - Reisjärvi - Sievi - Siikajoki - Siikalatva - Taivalkoski - Tyrnävä - Utajärvi - Vihanti - Yli-Ii - Ylivieska

Entiset kunnat Kestilä - Kuivaniemi - Oulujoki - Paavola - Pattijoki - Piippola - Pulkkila - Rantsila - Rautio - Revonlahti - Ruukki - Saloinen - Temmes - Ylikiiminki