Taivalkoski

Taivalkoski
vaakuna	sijainti
www.taivalkoski.fi
Sijainti	65°34′35″N, 28°14′30″E
Maakunta	Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta	Koillismaan seutukunta
Perustettu	1879
Kokonaispinta-ala	2 650,63 km² 26:nneksi suurin 2011
– maa	2 438,04 km²
– sisävesi	212,59 km²
Väkiluku	4 420 206:nneksi suurin 30.11.2011
– väestötiheys	1,81 as/km² (30.11.2011)
Ikäjakauma	2010
– 0–14-v.	17,0 %
– 15–64-v.	63,0 %
– yli 64-v.	20,0 %
Äidinkieli	2010
– suomenkielisiä	98,9 %
– muut	1,1 %
Kunnallisvero	19,75 % 168:nneksi suurin 2012
Kunnanjohtaja	Jukka Mikkonen
Kunnanvaltuusto	27 paikkaa
2009–2012  • Kesk.  • SDP  • PS  • Kok.	17 6 2 2

Taivalkoski on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnan koillisosassa ja kuuluu Koillismaan seutukuntaan. Kunnassa asuu 4 420 ihmistä ja sen pinta-ala on 2 650,63 km², josta 212,59 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 1,81 asukasta/km². Taivalkosken rajanaapureita ovat Kuusamo, Posio, Pudasjärvi ja Suomussalmi.

Jalavan kauppa

Kuuluisin taivalkoskelainen lienee kirjailija Kalle Päätalo. Hänen lapsuuden kotitalonsa Kallioniemi Taivalkosken Jokijärvellä on nykyisin nähtävyys. Taivalkosken keskustassa on Kalle Päätalon tori ja siellä taiteilija Arja Lehtimäen suunnittelema Päätalon muistomerkki (2005). Kunnassa toimii myös kirjoittajakoulutusta antava Päätalo-instituutti (1990), joka järjestää vuosittain Napero-Finlandia-kilpailun.

Aluetta kutsutaan kansankielellä Koillismaaksi. Koillismaan kuntiin kuuluvat Taivalkoski, Kuusamo ja Posio sekä osin Pudasjärvi ja Suomussalmi. Koillismaan raja-määritelmä on avoin ja vailla lakimääritelmää. Pohjois-Pohjanmaan katsotaan alkavan kansanperinteessä Pudasjärven alapuolelta.

Kunnan pohjoispuolella sijaitsee entinen Mustavaaran kaivos, joka oli merkittävä vanadiinipentoksidin tuottaja.

Historia

Ensimmäiset ihmiset saapuivat Taivalkosken seudulle jo varhain, sillä Iijoki oli Oulujoen ohella tärkeimpiä lännen ja idän välisiä kulkureittejä Pohjois-Suomessa. Seutua hallitsivat pitkään saamelaiset erämiehet, mutta keskiajan lopulla Iijokivarren erämaihin alkoi tulla erämiehiä Perämeren rannikolta Iin pitäjästä. Vakinaisesti seutu asutettiin kuitenkin vasta Täyssinän rauhan jälkeen 1595, jolloin alue siirtyi Ruotsin hallintaan. Ensimmäiset uudisasukkaat tulivat sekä Savosta että Iijokea pitkin rannikolta. Uudisasukkaita houkuttelivat hyvät kalavedet ja laajat riistamaat. Vanhimpia asutusseutuja olivat Jokijärven, Tyräjärven, Kostonjärven ja Jurmun kylän seudut. 1500-luvun alussa Taivalkoskella asui kolme uudisasukasta, Simo Kurtti, Juho Soroinen sekä Heikki Manninen. Asukasluku pysyi pitkään pienenä, sillä vielä vuonna 1700 asukkaita oli vain n. 150. Uudisasukkaat harjoittivat kalastuksen ja metsästyksen ohella kaskiviljelyä vaarojen rinteillä. Maanviljely kehittyi hitaasti sillä maat ovat yleensä karuja, hallanarkoja moreenimaita. Karjatalous antoi varmemman leivän.

Taivalkosken alue kuului vuoteen 1842 saakka Pudasjärven pitäjään. Tuolloin muodostettiin Pudasjärven kuuluva Jokijärven rukoushuonekunta, josta 1885 tuli Pudasjärven kappeli. Ensimmäinen kirkko rakennettiin 1949 Jokijärven kylään. Koska Taivalkosken kylästä oli kehittynyt sahan perustamisen jälkeen kasvava asutuskeskus, alettiin suunnitella kirkon siirtämistä entisestä kirkonkylästä, Jokijärveltä, Taivalkosken kylään. Pitkien riitojen jälkeen kirkko määrättiin siirrettäväksi Taivalkoskelle, jonne se pystytettiin 1879. Tuolloin muodostettiin myös itsenäinen Taivalkosken pitäjä. kirkko oli käytössä vuoteen 1925 saakka, jolloin se paloi salamiskusta. Uusi kirkko valmistui 1933. Hengellisessä elämässä on lestadiolaisuudella ollut voimakas vaikutus Taivakoskella.

Metsillä on ollut tärkeä merkitys Taivalkosken talouselämässä, kuten kunnanvaakunan justeerisaha osoittaa, Jo tervanpoltto toi lisäansioita talonpojille, mutta etenkin metsätalouden kehittyminen 1800-luvun puolivälin jälkeen vaikutti huomattavasti alueen kehittymiseen. Nykyisen kirkonkylän paikalle Taivalkosken partaalle perustivat oululaiset puutavaramiehet kaksiraamisen vesisahan, jonka omisti sittemmin Uleå-yhtiö. Sahatuotteet kuljetettiin Iijokea pitkin Iijokisuulle.

Taivalkosken asukasluku kasvoi nopeasti 1900-luvun alkupuoliskolla. Vuonna 1920 asukkaita oli 3268, 1935 4417. Uudisraivaus pääsi todella vauhtiin vasta toisen maailmansodan jälkeen ja vuonna 1960 asukkaita oli jo 6160. 1960-luvulla kunnan väestömäärä alkoi kuitenkin vähetä, mutta seuraavalla vuosikymmenellä väkiluku vakiintui 5800 asukkaan tuntumaan. Vuonna 1985 asukkaita oli 5797. Tämän jälkeen asukasluku lähti jälleen laskuun ja vuonna 2011 asukkaita oli 4422.

Luonto

Taivalkoski on koillismaan kunta, jonka maisemia hallitsevat metsäiset suo- ja vaaramaat sekä lukuisat järvet ja joet.

Alueen kallioperästä suurin osa kuuluu Itä-Suomen gneissigraniittialueeseen. Luoteesta kunnan alueelle työntyy myös gabro-, granodioriitti- ja kvartsiittialueita. Pyhitysvaara on kokonaan vaaleaa kvartsiittia. Mustavaaralla onvanadiiniesiintymä, jota Rautaruukki hyödynsi vuoteen 1985 saakka. Yleisin maalaji on moreeni, jota on vaarojen ja laaksojen pohjilla. Paikoin moreeni on kasautunut mannerjään kulkusuunnan mukaisiksi drumliineiksi. Kunnan alueella on useita lähes itä-länsisuuntaisesti harjujaksoja, joita monin paikoin reunustavat laajat hiekka- ja hietakankaat. Huomattavin harjujakso tulee Pudasjärven puolelta ja ulottuu Taivalkoskelta Kuusamon puolelle. Soipeharju, Pahkakuru-Porraslamminkangas, Pitkänlamminkangas ja Harjukangas-Martinharju kuuluvat valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. Suurin savikkoalue on Metsäkylän Saarijärvellä kunnan eteläosassa. Pinnanmuodot ovat vaihtelevat. Maasto on ylävintä kunnan pohjois- ja länsiosissa, missä korkeimpia kohoumia ovat Pyhitysvaara, Kumpujenselkä, Maaselkä, Latvavaara ja Suvantovaara. Etenkin Pyhitysvaaran laelta avautuu hieno näköala yli metsien ja järvien. Kunnan itäosissa maasto on loivapiirteisempää.

Taivalkoski on runsasvetistä vedenjakajaseutua. Alueen vedet kuuluvat Iijoen vesistöön. Iijoki virtaa itä-länsisuuntaisesti kunnan keskustaan, missä se kääntyy lounaaseen. Joen tärkeimpiä sivujokia Taivalkosken alueella ovat Kostonjoki, Kutinjoki, Oudonjoki, Loukusajoki ja Kisosjoki. Kunnan itäosassa on lukuisia järviä, joista suurimmat ovat Tyräjärvi, Koviojärvi, Ala-Irni, Polojärvi ja Särkiluoma. Kunnan pohjoisosassa on lähes saareton Kostonjärvi ja lännessä Kortejärvi.

Kasvillisuus on vaaroilla ja hiekka-aluilla männikköä, moreenimailla on rehevämpiä kuusikoita. Taivalkoskella on useita luonnontilaisia aarnialueita, joista tunnetuimpia ovat Pyhitysvaaran lakialue, Pahkakurun alue sekä Rääpyksen ja Kylmäluoman aarnialueet. Soita on runsas kolmannes kunnan pinta-alasta. Länsiosan suot ovat tyypiltään aapasoita, idässä tulevat vallitseviksi juottimaiset rinnesuot. Maijanlammensuon alue on muodostettu soidensuojelualueeksi.

Kyliä

Asutusalue, Inkee, Jokijärvi, Jokikylä, Jurmu, Koitila, Kosto, Kurtti, Loukusa, Metsäkylä, Pisto, Polo, Taivalkoski, Tyrävaara ja Vaarakylä.

Taivalkosken rata

Taivalkosken rautatieasema

Taivalkoski oli pohjoinen pääteasema Taivalkosken–Ämmänsaaren radalla. Rataosuus Suomussalmen Pesiökylästä Taivalkoskelle suljettiin liikenteeltä 1. heinäkuuta 2004. Rataosuus alkoi Paltamon Kontiomäeltä ja haarautui Suomussalmen Pesiökylässä Taivalkoskelle ja Ämmänsaareen. Rata Kontiomäeltä Ämmänsaareen on edelleen käytössä.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Taivalkoski Wikimedia Commonsissa
• Taivalkosken kunnan kotisivut
• Taivalkosken matkailuyhdistyksen kotisivut

Taivalkoski

Taivalkosken kyliä:
Inkee – Jokijärvi – Jurmu – Koitila – Kurtti – Loukusa – Metsäkylä – Pisto – Tyrävaara – Vaarakylä
Järviä, jokia ja muita vesistöjä:
Iijoki – Kostonjoki – Kurtinjärvi
Nähtävyyksiä:
Taivalkosken kirkko – Syötteen kansallispuisto
Muuta:
Mustavaaran kaivos – Taivalkosken rautatieasema

Pohjois-Pohjanmaan maakunnan kunnat

Alavieska - Haapajärvi - Haapavesi - Hailuoto - Haukipudas - Ii - Kalajoki - Kempele - Kiiminki - Kuusamo - Kärsämäki - Liminka - Lumijoki - Merijärvi - Muhos - Nivala - Oulainen - Oulu - Oulunsalo - Pudasjärvi - Pyhäjoki - Pyhäjärvi - Pyhäntä - Raahe - Reisjärvi - Sievi - Siikajoki - Siikalatva - Taivalkoski - Tyrnävä - Utajärvi - Vihanti - Yli-Ii - Ylivieska

Entiset kunnat Kestilä - Kuivaniemi - Oulujoki - Paavola - Pattijoki - Piippola - Pulkkila - Rantsila - Rautio - Revonlahti - Ruukki - Saloinen - Temmes - Ylikiiminki