Taivalkoski

Taivalkoski
vaakuna	sijainti
www.taivalkoski.fi
Sijainti	65°34′35″N, 28°14′30″E
Maakunta	Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta	Koillismaan seutukunta
Perustettu	1879
Kokonaispinta-ala	2 650,67 km² 30:nneksi suurin 2013
– maa	2 438,03 km²
– sisävesi	212,64 km²
Väkiluku	4 295 200:nneksi suurin 31.1.2013
– väestötiheys	1,76 as/km² (31.1.2013)
Ikäjakauma	2012
– 0–14-v.	16,5 %
– 15–64-v.	61,4 %
– yli 64-v.	22,1 %
Äidinkieli	2012
– suomenkielisiä	98,8 %
– muut	1,2 %
Kunnallisvero	20,50 % 84:nneksi suurin 2013
Kunnanjohtaja	Jukka Mikkonen
Kunnanvaltuusto	27 paikkaa
2009–2012  • Kesk.  • SDP  • PS  • Kok.	17 6 2 2

Taivalkoski on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnan koillisosassa ja kuuluu Koillismaan seutukuntaan. Kunnassa asuu 4 295 ihmistä ja sen pinta-ala on 2 650,67 km², josta 212,64 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 1,76 asukasta/km². Taivalkosken rajanaapureita ovat Kuusamo, Posio, Pudasjärvi ja Suomussalmi.

Jalavan kauppa

Kuuluisin taivalkoskelainen lienee kirjailija Kalle Päätalo. Hänen lapsuuden kotitalonsa Kallioniemi Taivalkosken Jokijärvellä on nykyisin nähtävyys. Taivalkosken keskustassa on Kalle Päätalon tori ja siellä taiteilija Arja Lehtimäen suunnittelema Päätalon muistomerkki (2005).

Myös stand up -koomikko Pekka Jalava oli kotoisin Taivalkoskelta.

Taivalkosken lukio ja Oulun seudun ammattiopisto tarjoavat koulutusta sekä nuorille että aikuisopiskelijoille. OSAO:n Taivalkosken yksiköstä voi valmistua levyseppähitsaajaksi, metsäkoneenkuljettajaksi, maanrakennuskoneenkuljettajaksi, tarjoilijaksi ja lähihoitajaksi. Kunnassa toimii myös kirjoittajakoulutusta antava Päätalo-instituutti (1990), joka järjestää vuosittain Napero-Finlandia-kilpailun.

Aluetta kutsutaan kansankielellä Koillismaaksi. Koillismaan kuntiin kuuluvat Taivalkoski, Kuusamo ja Posio sekä osin Pudasjärvi ja Suomussalmi. Koillismaan rajamääritelmä on avoin ja vailla lakimääritelmää. Pohjois-Pohjanmaan katsotaan alkavan kansanperinteessä Pudasjärven alapuolelta.

Kunnan pohjoispuolella sijaitsee entinen Mustavaaran kaivos, joka oli merkittävä vanadiinipentoksidin tuottaja.

Historia

Ensimmäiset ihmiset saapuivat Taivalkosken seudulle jo varhain, sillä Iijoki oli Oulujoen ohella tärkeimpiä lännen ja idän välisiä kulkureittejä Pohjois-Suomessa. Seutua hallitsivat pitkään saamelaiset erämiehet, mutta keskiajan lopulla Iijokivarren erämaihin alkoi tulla erämiehiä Perämeren rannikolta Iin pitäjästä. Vakinaisesti seutu asutettiin kuitenkin vasta Täyssinän rauhan jälkeen 1595, jolloin alue siirtyi Ruotsin hallintaan. Ensimmäiset uudisasukkaat tulivat sekä Savosta että Iijokea pitkin rannikolta. Uudisasukkaita houkuttelivat hyvät kalavedet ja laajat riistamaat. Vanhimpia asutusseutuja olivat Jokijärven, Tyräjärven, Kostonjärven ja Jurmun kylän seudut. 1500-luvun alussa Taivalkoskella asui kolme uudisasukasta, Simo Kurtti, Juho Soroinen sekä Heikki Manninen. Asukasluku pysyi pitkään pienenä, sillä vielä vuonna 1700 asukkaita oli vain n. 150. Uudisasukkaat harjoittivat kalastuksen ja metsästyksen ohella kaskiviljelyä vaarojen rinteillä. Maanviljely kehittyi hitaasti sillä maat ovat yleensä karuja, hallanarkoja moreenimaita. Karjatalous antoi varmemman leivän.

Taivalkosken alue kuului vuoteen 1842 saakka Pudasjärven pitäjään. Tuolloin muodostettiin Pudasjärven kuuluva Jokijärven rukoushuonekunta, josta 1885 tuli Pudasjärven kappeli. Ensimmäinen kirkko rakennettiin 1849 Jokijärvelle. Koska Taivalkosken kylästä oli kehittynyt sahan perustamisen jälkeen kasvava asutuskeskus, alettiin suunnitella kirkon siirtämistä entisestä kirkonkylästä, Jokijärveltä, Taivalkosken kylään. Pitkien riitojen jälkeen kirkko määrättiin siirrettäväksi Taivalkoskelle, jonne se pystytettiin 1879. Tuolloin muodostettiin myös itsenäinen Taivalkosken pitäjä. Kirkko oli käytössä vuoteen 1925 saakka, jolloin se paloi salamaniskusta. Uusi kirkko valmistui 1933. Hengellisessä elämässä on lestadiolaisuudella ollut voimakas vaikutus Taivalkoskella.

Metsillä on ollut tärkeä merkitys Taivalkosken talouselämässä, kuten kunnanvaakunan justeerisaha osoittaa, Jo tervanpoltto toi lisäansioita talonpojille, mutta etenkin metsätalouden kehittyminen 1800-luvun puolivälin jälkeen vaikutti huomattavasti alueen kehittymiseen. Nykyisen kirkonkylän paikalle Taivalkosken partaalle perustivat oululaiset puutavaramiehet kaksiraamisen vesisahan, jonka omisti sittemmin Uleå-yhtiö. Sahatuotteet kuljetettiin Iijokea pitkin Iijokisuulle.

Taivalkosken asukasluku kasvoi nopeasti 1900-luvun alkupuoliskolla. Vuonna 1920 asukkaita oli 3 268, 1935 4 417. Uudisraivaus pääsi todella vauhtiin vasta toisen maailmansodan jälkeen ja vuonna 1960 asukkaita oli jo 6 160. 1960-luvulla kunnan väestömäärä alkoi kuitenkin vähetä, mutta seuraavalla vuosikymmenellä väkiluku vakiintui 5800 asukkaan tuntumaan. Vuonna 1985 asukkaita oli 5 797. Tämän jälkeen asukasluku lähti jälleen laskuun ja vuonna 2011 asukkaita oli 4422.

Luonto

Taivalkoski on Koillismaan kunta, jonka maisemia hallitsevat metsäiset suo- ja vaaramaat sekä lukuisat järvet ja joet.

Alueen kallioperästä suurin osa kuuluu Itä-Suomen gneissigraniittialueeseen. Luoteesta kunnan alueelle työntyy myös gabro-, granodioriitti- ja kvartsiittialueita. Pyhitysvaara on kokonaan vaaleaa kvartsiittia. Mustavaaralla onvanadiiniesiintymä, jota Rautaruukki hyödynsi vuoteen 1985 saakka. Yleisin maalaji on moreeni, jota on vaarojen ja laaksojen pohjilla. Paikoin moreeni on kasautunut mannerjään kulkusuunnan mukaisiksi drumliineiksi. Kunnan alueella on useita lähes itä-länsisuuntaisesti harjujaksoja, joita monin paikoin reunustavat laajat hiekka- ja hietakankaat. Huomattavin harjujakso tulee Pudasjärven puolelta ja ulottuu Taivalkoskelta Kuusamon puolelle. Soipeharju, Pahkakuru-Porraslamminkangas, Pitkänlamminkangas ja Harjukangas-Martinharju kuuluvat valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. Suurin savikkoalue on Metsäkylän Saarijärvellä kunnan eteläosassa. Pinnanmuodot ovat vaihtelevat. Maasto on ylevintä kunnan pohjois- ja länsiosissa, missä korkeimpia kohoumia ovat Pyhitysvaara, Kumpujenselkä, Maaselkä, Latvavaara ja Suvantovaara. Etenkin Pyhitysvaaran laelta avautuu hieno näköala yli metsien ja järvien. Kunnan itäosissa maasto on loivapiirteisempää.

Taivalkoski on runsasvetistä vedenjakajaseutua. Alueen vedet kuuluvat Iijoen vesistöön. Iijoki virtaa itä-länsisuuntaisesti kunnan keskustaan, missä se kääntyy lounaaseen. Joen tärkeimpiä sivujokia Taivalkosken alueella ovat Kostonjoki, Kutinjoki, Oudonjoki, Loukusajoki ja Kisosjoki. Kunnan itäosassa on lukuisia järviä, joista suurimmat ovat Tyräjärvi, Koviojärvi, Ala-Irni, Polojärvi ja Särkiluoma. Kunnan pohjoisosassa on lähes saareton Kostonjärvi ja lännessä Kortejärvi.

Kasvillisuus on vaaroilla ja hiekka-aluilla männikköä, moreenimailla on rehevämpiä kuusikoita. Taivalkoskella on useita luonnontilaisia aarnialueita, joista tunnetuimpia ovat Pyhitysvaaran lakialue, Pahkakurun alue sekä Rääpyksen ja Kylmäluoman aarnialueet. Soita on runsas kolmannes kunnan pinta-alasta. Länsiosan suot ovat tyypiltään aapasoita, idässä tulevat vallitseviksi juottimaiset rinnesuot. Maijanlammensuon alue on muodostettu soidensuojelualueeksi.

Matkailu

Talvi

Taivalkoski kuuluu Suomen varmalumisimpiin alueisiin läpi koko talven. Talviharrasteista suosituimpia ovat laskettelu, murtomaahiihto, moottorikelkkailu ja mäkihyppy. Näiden kaikkien harrastamiseen mahdollisuuden tarjoaa Taivalkosken keskustan tuntumassa sijaitseva Taivalvaaran hiihtokeskus. Reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Taivalkosken keskustasta Pudasjärvellä sijaitsevat myös Iso- ja Pikku-Syötteen hiihtokeskukset.

Kesä

Taivalkosken puhtaassa ja monipuolisessa luonnossa voi harrastaa useita eri seikkailu- ja elämysliikuntalajeja, kuten melontaa, maastopyöräilyä, kalastusta, vaellusta, frisbeegolfia ja seinäkiipeilyä. Taivalkosken kesämatkailun kohokohta on vuodesta 1980 alkaen järjestetty Päätaloviikko, joka kerää vuosittain tuhansia Päätalo-faneja nauttimaan Koillismaan keskikesästä kirjallisuuden ja kulttuurin parissa.

Päätaloviikko

Vuodesta 1974 lähtien on Taivalkoskella vietetty kotiseutupäiviä. Aluksi kotiseutupäivien nimenä oli Joki-Jussin päivät. 1980-luvun alussa kotiseutupäivien nimi muuttui Päätalopäiviksi ja tapahtuman laajetessa viikon mittaiseksi kulttuuri- ja kirjallisuustapahtumaksi, nimeksi tuli Päätaloviikko. Päätaloviikko nimensä mukaisesti kunnioittaa taivalkoskelaisen kirjailija Kalle Päätalon tuotantoa ja elämäntyötä kirjallisuuden parissa. Viikon tapahtumat vaihtelevat Päätalon kirjoihin perustuvasta tietokilpailusta juoksu- ja toritapahtumiin. Perinteeksi on muodostunut myös pienimuotoinen rockfestivaali Taivalkosken vieressä sijaitsevalla melontakeskuksen esiintymislavalla Päätaloviikon lauantaina.

Retkeilyalueet

Kylmäluoman retkeilyalue

Kylmäluoman retkeilyalue sijaitsee Taivalkosken kunnan koillisosassa, 45 kilometriä Kuusamosta etelään Kajaanin suuntaan. Retkeilyalueen maasto on pääosin karua männikkökangasta, jolle ovat tunnusomaisia vesistöjen varsia seurailevat korkeat harjujonot. Kylmäluoman retkeilyalue tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet erilaisiin luontoharrastuksiin. Alueella retkeilijöiden suosiossa ovat niin patikointi, kalastus ja melonta kuin marjastus ja pyöräilykin sekä talvella hiihto ja pilkkiminen. Kylmäluoma on erityisesti perheiden lomakeskus.

Iso-Syöte

Iso-Syötteen retkeilyalue rajoittuu Iso-Syötteen laskettelu- ja matkailukeskukseen, pohjoisessa Syötteen kansallispuistoon ja etelässä Syötteen virkistysmetsään. Nämä kolme aluetta muodostavat yhdessä Syötteen virkistys- ja luonnonsuojelualueiden kokonaisuuden. Iso-Syötteen retkeilyalue ja koko Iso-Syöte ympäristöineen tarjoaakin erinomaiset retkeilymahdollisuudet ympäri vuoden. Monipuoliset patikka- ja hiihtoreitit kiertelevät retkeilyalueella ja sen laitamilla, mm. UKK-reitti kulkee Iso-Syötteen maastoissa.

Väestönkehitys

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Taivalkosken väestönkehitys 1980–2010
Vuosi			Asukkaita
1980			5 895
1985			5 741
1990			5 659
1995			5 595
2000			5 127
2005			4 728
2010			4 459
Lähde: Tilastokeskus.

Kyliä

Asutusalue, Inkee, Jokijärvi, Jokikylä, Jurmu, Koitila, Kosto, Kurtti, Loukusa, Metsäkylä, Pisto, Polo, Taivalkoski, Tyrävaara ja Vaarakylä.

Taivalkosken rata

Taivalkosken rautatieasema

Taivalkoski oli pohjoinen pääteasema Taivalkosken–Ämmänsaaren radalla. Rataosuus Suomussalmen Pesiökylästä Taivalkoskelle suljettiin liikenteeltä 1. heinäkuuta 2004. Rataosuus alkoi Paltamon Kontiomäeltä ja haarautui Suomussalmen Pesiökylässä Taivalkoskelle ja Ämmänsaareen. Rata Kontiomäeltä Ämmänsaareen on edelleen käytössä.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Taivalkoski Wikimedia Commonsissa
• Taivalkosken kunnan kotisivut
• Taivalkosken matkailuyhdistyksen kotisivut
• Luontoon.fi

Taivalkoski

Taivalkosken kyliä:
Inkee – Jokijärvi – Jurmu – Koitila – Kurtti – Loukusa – Metsäkylä – Pisto – Taivalkosken kirkonkylä – Tyrävaara – Vaarakylä
Järviä, jokia ja muita vesistöjä:
Iijoki – Kostonjoki – Kurtinjärvi
Nähtävyyksiä:
Taivalkosken kirkko – Syötteen kansallispuisto
Muuta:
Mustavaaran kaivos – Taivalkosken rautatieasema

Koillismaa

Pohjois-Pohjanmaan maakunnan kunnat

Alavieska - Haapajärvi - Haapavesi - Hailuoto - Ii - Kalajoki - Kempele - Kuusamo - Kärsämäki - Liminka - Lumijoki - Merijärvi - Muhos - Nivala - Oulainen - Oulu - Pudasjärvi - Pyhäjoki - Pyhäjärvi - Pyhäntä - Raahe - Reisjärvi - Sievi - Siikajoki - Siikalatva - Taivalkoski - Tyrnävä - Utajärvi - Ylivieska

Entiset kunnat Haukipudas - Kestilä - Kiiminki - Kuivaniemi - Oulujoki - Oulunsalo - Paavola - Pattijoki - Piippola - Pulkkila - Rantsila - Rautio - Revonlahti - Ruukki - Saloinen - Temmes - Vihanti - Yli-Ii - Ylikiiminki