Siikalatva

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Suomen kuntaa. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Siikalatva
Siikalatva.vaakuna.svg Siikalatva.sijainti.suomi.2009.svg

vaakuna

sijainti

www.siikalatva.fi
Sijainti 64°16′N, 025°52′E
Maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Haapaveden-Siikalatvan seutukunta
Perustettu 2009
Kuntaliitokset Kestilä (2009)
Piippola (2009)
Pulkkila (2009)
Rantsila (2009)
Kokonaispinta-ala 2 229,23 km²
37:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 2 171,86 km²
– sisävesi 57,37 km²
Väkiluku 5 863
160:nneksi suurin 30.4.2014 [2]
– väestötiheys 2,70 as/km² (30.4.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 16,4 %
– 15–64-v. 58,2 %
– yli 64-v. 25,5 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 99,1 %
ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 0,8 %
Kunnallisvero 21,75 %
toiseksi suurin 2013 [4]
Kunnanjohtaja Tuomo Haapalahti
Kunnanvaltuusto 27 paikkaa
  2013[5]
 • Kesk.
 • PS
 • Vas.
 • SDP

19
5
2
1

Siikalatva on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Toimintansa se aloitti vuoden 2009 alussa, kun Kestilän, Piippolan, Pulkkilan ja Rantsilan kunnat liittyivät yhdeksi kunnaksi.[6][7] Kunnassa asuu 5 863 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 2 229,23 km2, josta 57,37 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 2,70 asukasta/km2.

Kunnan hallinnollinen keskus on Pulkkilan kirkonkylä.[8]

Siikalatvan naapurikuntia ovat Haapavesi, Kajaani, Kärsämäki, Liminka, Muhos, Pyhäntä, Raahe, Siikajoki ja Vaala.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siikalatvan alueella oli asutusta jo kivikaudella. Kivikautisia asuinpaikkoja on löytynyt Mulkuasta ja Piippolasta sekä eri puolilta kuntaa on löydetty kivikautisia esineitä. Seudun esihistorialliseen asutukseen viittaavat myös kirkkojen tapaiset kivilatomukset ja jättiläisten haudoiksi nimetyt kiviröykkiöt, joita on tavattu kunnan alueella useita.[9]

Vakinaisesti alue asutettiin kuitenkin vasta 1500-luvun puolimaissa, jolloin Siikajokivartta sisämaahan päin leviävä asutus ulottui seudulle. Samoihin aikoihin alueelle tuli uudisasukkaita myös Savosta. Savolaisten voimakkaan uudisasutuksen vuoksi aluetta ruvettiin kutsumaan Siikasavoksi. Suomalaisten tulo pakotti alueella olleen saamelaisasutuksen siirtymään pohjoisen suuntaan. 1500-luvun lopulla pääasiassa itärajan tuntumassa käydyn Pitkä vihan aikana vienankarjalaisten hävitysretket ulottuivat Siikalatvan seuduille asti. Tämä rajoitti alueen väestömäärän kehittymistä. Myöhemmin 1700-luvun alussa saapui alueelle Savosta ja Kainuusta Oulujärven takaa pakolaisia, jotka etsivät turvapaikkaa ryöstö- ja hävitysretkiä tekeviltä Vienankarjalaisilta. Alueen väestö sai toimeentulonsa pääasiassa kaski- ja vuoroviljelystä. Taloissa oli myös lampaita ja lehmiä runsaasti.[9]

Siikalatvan alue kuului aluksi hallinnollisesti Saloisten suurpitäjään. Siikajoki erotettiin 1689 itsenäiseksi pitäjäksi. Siikalatvan alue liitettiin tuolloin Siikajokeen. Pulkkila oli saanut jo kappeliseurakunnan oikeudet 1617. Rantsila pyrki itsenäiseksi seurakunnaksi jo 1600-luvun lopussa, mutta alueen katsottiin olevan tuolloin liian pieni omaksi seurakunnaksi. Vuonna 1769 Piippolasta tuli Siikajoen alaisen Pulkkilan kappelin saarnahuonekunta. Vuonna 1845 Siikajoki jaettiin kahtia, jolloin muodostui Piippolan kirkkoherrakunta, johon Pulkkila ja Kestilä kuuluivat kappeleina.[9]

Siikalatvan alueen ensimmäinen kirkkohuone rakennettiin noin 1620-luvulla Siikasavon silloiseen pääkylään Sipolaan. Tämä saarnahuone tuhoutui ilmeisesti jo seuraavalla vuosikymmenellä. Rantsilan ensimmäinen varsinainen kirkko rakennettiin 1671. Nykyinen Rantsilan kirkko valmistui vuonna 1785 pohjalaisen kirkonrakentajan Simo Jylkkä-Silvénin johdolla. Kirkko uusittiin 1907 Josef Stenbäckin suunnitelman mukaan. Kirkko on peruskorjattu vuosina 19571958 ja 19831984. Ensimmäinen Pulkkilan kirkko lienee rakennettu vuonna 1671. Toinen kirkko rakennettiin 17681769. Se purettiin uuden kirkon tieltä, joka rakennettiin vuosina 19081909. Piippolan kirkko rakennettiin myös Simo Jylkkä-Silvénin johdolla vuosina 17681770. Kestilään kirkko rakennettiin vasta vuosina 18541855.[9]

Pulkkilan tärkein liikennereitti oli pitkään Savosta Ouluun johtanut tie, joka toi myös Suomen sodan alueelle. Revonlahden voittoisan taistelun jälkeen Suomen kenttäarmeija eteni J.A. Sandelsin johdolla kohti etelää ja voitti 2. huhtikuuta 1808 Pulkkilan taistelussa eversti Obuhovin johtamat venäläiset.[9]

Kestilä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kestilä erotettiin Piippolasta 1867 ja itsenäiseksi seurakunnaksi se tuli 1871. Kestilän asukasluku kasvoi 1900-luvun alusta 2 640 1950-luvulle 3 600. Sen jälkeen alkoi väestön väheneminen, joka pysähtyi vasta 1980-luvun alussa, jolloin väkiluku vakiintui 2 200 asukkaan tienoille.[9] Vuonna 2008 kunnan väestömäärä oli tippunut 1574. Kestilän elinkeinoelämänkehittymistä hidastivat syrjäinen sijainti ja huonot liikenneyhteydet. Teollisuustoiminta oli kunnassa vähäistä.[9]

Piippola[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piippola itsenäistyi Siikajoesta itsenäiseksi kunnaksi 1865. Laajan Piippolan seurakunnan väkiluku oli vuonna 1860 noin 6 400 henkeä, joista varsinaiseen Piippolan alueella asui noin kolmannes. Kestilä itsenäistyi kirkollisesti 1871, Pulkkila 1907 ja Pyhäntä 1909. Aluemenetysten jälkeen Piippolan väkiluku oli 1910 enää 1904. Piippolan asukasluku pysyi 1920-luvulta 1960-luvulle 2 100:n tienoilla. Tämän jälkeen väestö alkoi vähetä elinkeinorakenteen yksipuolisuuden vuoksi. Vuonna 1970 asukkaita oli 1893 ja 1980 enää 1 510.[9] Vuonna 2008 väkiluku oli enää vain 1 251 asukasta.

Pulkkila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pulkkilan kunta itsenäistyi 1867 ja seurakunta vasta 1899. Ensimmäinen kirkkoherra tosin saatiin vasta 1907. Pulkkilan väkiluku kasvoi hitaasti 1900-luvun alkupuolella. Vuonna 1920 asukkaita oli 2 119 ja vuonna 1950 2 505. 1950-luvulla poismuutto käänsi kunnan asukasluvun laskuun, joka pysähtyi vasta 1970-luvun lopulla. Vuonna 1985 asukkaita oli 2 105.[9] Väkiluku kääntyi kuitenkin uudelleen laskusuuntaan ja vuonna 2008 kunnassa oli 1 569 asukasta.

Rantsila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rantsilan kunta perustettiin 1867 ja 1873 Rantsilasta tuli oma seurakunta. Rantsilan asukasluku kasvoi 1920-luvulta 1950-luvulle tasaisesti. Vuonna 1952 asukkaita oli 3 861. Tämän jälkeen alkoi väestön vähenemisen kausi, joka päättyi vasta 1980-luvun alussa. Vuoden 1983 alussa kunnan asukasluku oli 2 474.[9] Rantsilan asukasluku alkoi jälleen vähetä tasaisesti ja vuonna 2008 asukkaita 2001.

Kuntaliitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 olivat Kestilän, Piippolan, Pulkkilan ja Pyhännän evankelis-luterilaiset seurakunnat yhdistyneet Siikalatvan seurakunnaksi.[10] Rantsilan seurakunta liittyi yhdistyneeseen seurakuntaan vuonna 2008.[11]

Vuonna 2007 selvitettiin kuntaliitosta, joka olisi kattanut saman alueen. Tässä kunnassa olisi ollut noin 8 000 asukasta. Selvitys aloitettiin talvella 2007, ja mahdollinen yhdistyminen olisi tapahtunut 2009. Kesäkuun 2007 alussa Pyhännän kunta päätti irtautua liitossuunnitelmista. Myös Pulkkilan kunnanvaltuusto hylkäsi tämän kuntaliitosesityksen äänin 11–6 heinäkuussa 2007. Loput kolme kuntaa olivat jo tuolloin liitoksen kannalla.[12]

25. helmikuuta 2008 Kestilän, Piippolan, Pulkkilan ja Rantsilan kunnanvaltuustot hyväksyivät uuden kuntaliitosesityksen. Rantsilassa esitys hyväksyttiin äänestyksen jälkeen äänin 16–3, mutta muut valtuustot hyväksyivät esityksen yksimielisesti. Uusi kunta saa valtiolta yhdistymistukea 7,45 miljoonaa euroa.[6]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Siikalatvan väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
8 258
1985
  
8 219
1990
  
7 864
1995
  
7 684
2000
  
7 146
2005
  
6 688
2010
  
6 179
Lähde: Tilastokeskus.[13]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siikalatva on Pohjois-Pohjanmaan jokilaaksotasangon ja pohjoissavolaisen järviluonnon vaihettumisvyöhykkeen kunta. Sen maisemia hallitsevat loivapiirteiset kangasmaat ja laajat aapasuot.[9]

Kallioperä on vaihteleva. Yleisin kivilaji on graniitti. Alueella esiintyy myös dioriittia, migmatiitteja, porfyyrisia graniitteja ja granodioriitteja. Alueen itäosa kuuluu graniitti-gneissivyöhykkeeseen, jonka kivilajit ovat vahvasti suuntautuneita. Myös suogneissiä löytyy kunnan itäosasta. Kallioperä on lähes kaikkialla maaperän peittämä. Yleisimmät maalajit ovat moreeni ja turve. Jokilaaksoissa esiintyy savi-, hiesu- ja hiekkakankaita, joita on otettu hyvin paljon viljelykäyttöön. Tärkein harjumuodostuma on kunnan keskiosasto poikki kulkeva matala Pulkkiharju ja siihen kuulua Piippolanharju, joka on osa Siilinjärveltä aina Raaheen asti ulottuvaa harjujaksoa.[9]

Siikalatvan maanpinta on länsiosassa tasaista lakeutta, joka nousee verkalleen itää ja etelää kohti. Koillisosassa on laajoja tasaisia suomaita, jotka kuuluvat Pelson suoalueeseen. Kunnan keskiosassa on selvästi vaihtelevampaa kankaremaata. Korkeus merenpinnasta on keskimäärin 60–130 metriä.[9]

Alueen suuret joet ovat kunnan halki virtaava Siikajoki ja sen sivujoet, Neittävänjoki, Mulkuanjoki, Savaloja, Kurranoja, Kärsämänjoki ja Pyhännän puolelta alkunsa saava Lamujoki, joka virtaa kunnan keskialueella etelästä pohjoiseen. Siikajoki tulvi helposti maaston tasaisuuden ja runsaiden ojitusten vuoksi. Tulvien estämiseksi rakennettiin Uljuan tekojärvi, joka sijaitsee kunnan keskiosassa. Uljuan tekojärvellä sijaitsee Vattenfall Oy:n Tulisaaren vesivoimala. Siikalatvan suurimmat luonnonjärvet ovat Kivijärvi, Viitastenjärvi, Kurranjärvi ja Mankilanjärvi. Muut järvet ovat pieniä umpeen kasvavia suolampia, kuten Kangasjärvi ja Mulkuanjärvi.[9]

Yli puolet kunnan maa-alasta on suota. Suurimpia soita ovat ovat Tahkoneva, Puronneva, Kurunneva, Houruneva, Hirvirimpi ja Parkkisenrimpi. Oudonrimmen ja Törmäsenrimmen alueet ovat soidensuojelualueita.[9] Siikalatvan sijaitsi vuoteen 2002 asti keskellä Suomea. Maanmittaushallituksen vuonna 1958 tekemien mittausten mukaan Suomen keskipiste oli Leskelän kylässä nelostien varrella.[9] Vuonna 2002 voimaan astuneiden aluevesirajojen muutosten vuoksi keskipiste kuitenkin siirtyi 24,5 kilometriä etelämmäksi Kärsämäen kuntaan.[14]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnallisvaaleissa 2012 valittiin jäsenet Siikalatvan kunnanvaltuustoon.

puolue valtuutetut äänet
lukumäärä lukumäärä osuus
Keskusta 19 1 879 69,1 %
Perussuomalaiset 5 341 12,5 %
Vasemmistoliitto 2 188 6,9 %
SDP 1 310 11,4 %
Yhteensä 27 2 719 100 %
Lähde: Yle.fi | Vaalien 2012 tulospalvelu – Oulu – Siikalatva[5]

Keskusta ja vasemmistoliitto säilyttivät edellisissä vaaleissa voittaneensa valtuustopaikat. Perussuomalaiset ja SDP solmivat vaaliliiton, jonka avulla perussuomalaiset nostivat paikkamääräänsä kahdesta viiteen. Sosiaalidemokraatit sen sijaan menettivät kaksi paikkaa. Vihreä liitto taas ei asettanut ehdolle yhtäkään ehdokasta, ja siten menetti ainoan paikkansa valtuustossa. Kunnallisvaalien äänestysprosentti oli 56,9%, laskien vuoteen 2008 verrattuna 7,5%-yksikköä. [5]

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pulkkilan kellotapuli (C. L. Engel, 1809)

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siikalatvan kunnassa sijaitsee kaksi toisen asteen oppilaitosta, Siikalatvan lukio sekä Piippolan ammatti- ja kulttuuriopisto.

Kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvärilä, Hyvölänranta, Junnonoja, Järvikylä, Kerälä, Kestilä, Kärsämä, Laakkola, Lamu, Latvankylä, Leiviskänranta, Leskelä, Mankila, Mäläskä, Pihkalanranta, Piippola, Pulkkila, Rantsila, Savaloja, Sipola, Vorna, Väyrylänsaari

Tunnettuja siikalatvalaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös kuuluisa Kolera-yhtye on lähtöisin Siikalatvasta.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingistä Utsjoelle johtava valtatie 4 (E75) ja Iisalmesta Raaheen johtava kantatie 88 risteävät Siikalatvan kuntakeskuksessa. Myös Kokkolasta Kajaaniin johtava valtatie 28 kulkee lyhyen matkan Siikalatvan eteläosassa.

Siikalatvalle ei ole rautatieyhteyttä. Lähimmät rautatieasemat sijaitsevat Ruukissa, Vaalassa ja Vihannissa. Lähin lentoasema on Oulunsalossa sijaitseva Oulun lentoasema. Lähimmät satamat sijaitsevat Oulussa ja Raahessa.

Etäisyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.4.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 6.6.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2013 27.11.2012. Verohallinto. Viitattu 13.3.2013.
  5. a b c Oulun vaalipiiri - Siikalatva - Puolueiden kannatus 15.3.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 15.3.2013.
  6. a b Pohjois-Pohjanmaalle tulee uusi Siikalatvan kunta YLE Uutiset. 25.2.2008 kello 21:37. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 25.2.2008.
  7. Murtovaara, Helge: Siikalatvan kunta syntyi mutinoitta. Kunnanvaltuustojen puheenjohtajat luottavat uuden kunnan mahdollisuuksiin. Kaleva, 26.2.2008, nro 56, s. 7. Oulu: Kaleva Kustannus Oy. ISSN 0356-1356.
  8. Siikalatvan kunnan perustaminen. Hallinnon ja palvelujen järjestämissopimus (PDF) (s. 10) 8.2.2008. Viitattu 26.2.2008.
  9. a b c d e f g h i j k l m n o p Kalevi Rikkinen, Hannes Sihvo, Matti Eskola, Allan Tiitta: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Keuruu: Kustanneyhtiö Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5.
  10. http://www.siikalatvanseurakunta.fi/historia.html
  11. http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/0/6CB3F92F873DE7D3C225735A003FF744?opendocument&lang=FI
  12. Siikalatvan kunta jäi haaveeksi Kaleva.plus. 9.7.2007. Oulu: Kaleva Kustannus Oy. Viitattu 26.2.2008.
  13. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  14. MTV3.fi: Suomen keskipiste siirtyi etelämmäksi 20.03.2002
  15. Siikalatvan seutukunta Suomen keskipiste (luettu 29.11.2008)]
  16. Siikalatvan seurakunta Kirkot (luettu 29.11.2008). Myös Pyhännän kirkko kuuluu Siikalatvan seurakuntaan, vaikka Pyhäntä onkin itsenäinen kunta.
  17. a b Rantsilan kulttuuripolku (luettu 29.11.2008)
  18. Rantsilan kunta Palvelut: Kulttuuri: Nähtävyydet (luettu 29.11.2008)
  19. Museovirasto Rakennettu kulttuuriympäristö : Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 -luettelo : Pulkkila : Pulkkilan pappila (luettu 29.11.2008)
  20. Kirjastovirma Pulkkila: Suomen sota (luettu 29.11.2008)
  21. Keskipiste Kairanmaatalo
  22. Museovirasto Rakennettu kulttuuriympäristö – Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 -luettelo – Pulkkilan pappila (luettu 29.11.2008)
  23. Pulkkilan kunta Esite – Nähtävyydet (luettu 29.11.2008)
  24. Museovirasto Rakennettu kulttuuriympäristö : Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 -luettelo : Kestilä : Kestilän kirkkoympäristö (luettu 29.11.2008)
  25. Pyhännän metsätietokeskus Pulkkila (luettu 29.11.2008)
  26. ymparisto.fi Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus: Rantsila, Kurunneva (luettu 29.11.2008)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]