Vienan Karjala

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee historiallista aluetta. Sanan Viena muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Venehjärvi.
Vuokkiniemeä heinäkuussa 2007.
Uhtualaiset runonlaulajat Poavila ja Triihvo Jamanen vuonna 1894 I. K. Inhan ottamassa valokuvassa.

Vienan Karjala eli Viena (karjalaksi samoin, ven. Беломорская Карелия, Belomorskaja Karelija) on historiallis-maantieteellinen alue Venäjällä Vienanmeren länsirannikolta Suomen itärajalle. Pohjoisessa se rajoittuu Murmanskin alueeseen, etelässä Aunuksen Karjalaan Luva-, Kiimas- ja Nuokkijärven linjalla itäkaakkoon ja idässä Arkangelin alueeseen. Viena käsittää Karjalan tasavallan pohjoisosan. Kulttuurisesti Vienaan kuuluu myös kolme runokylää Suomen puolelta Kainuusta. Vienan Karjalan pinta-ala on 66 935 km² ja alueella on noin 100 000 asukasta.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vienan Karjalassa, niin kuin muuallakin Koillis-Euroopassa on asunut jo vuosituhansia suomalais-ugrilaisia kansoja, jotka olivat nykyisten karjalaisten ja suomalaisten esi-isiä. Vienankarjalaiset ovat suomalaisten lähin sukulaiskansa, mikä onkin tehnyt yhteyksien pitämisen rajan yli helpoksi.kenen mukaan? Suomen kieli ja Vienassa puhuttava karjalan kielen murre ovat lähellä toisiaan, mikä näkyy esimerkiksi Vienan paikannimistössä. Tämä helpotti esimerkiksi Vienasta Suomeen suuntautuvaa laukkukauppaa vuosisatojen varrella.

Suomi ja Viena eivät ole koskaan kuuluneet samaan valtioon. Suomen ollessa Suomen suuriruhtinaskuntana osa Venäjän keisarikuntaa Vienan alue kuului Arkangelin kuvernementin Kemin kihlakuntaan.

Suomen itsenäistymisen jälkeen alkaneissa heimosodissa vuosina 1918–1922 ja jatkosodassa 1941–1944 alue pyrittiin liittämään Suomeen. Molemmilla kerroilla suomalaiset valtasivat laajoja alueita Itä-Karjalasta ja osa alueen asukkaista kannatti innokkaastikin Suomeen liittymistä.

Entiset ja nykyiset hallinnolliset alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kihlakunnat ja piirit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vienan Karjalan muodosti Vienanmeren länsipuolinen osa tsaarinaikaista Arkangelin kuvernementtia eli senaikainen Kemin kihlakunnan alue.lähde? Tarton rauhan jälkeen Viena tuli kuulumaan ensin Karjalan työkansan kommuuniin ja sen jälkeen Karjalan ASNT:hen, jonka seuraaja on nykyinen Karjalan tasavalta.

Nykyisin tuon alueen käsittävät suunnilleen Kalevalan, Louhen, Kemin, Belomorskin ja Kostamuksen piirit Karjalan tasavallasta sekä Kantalahden piiri Murmanskin alueelta.[1] Etelässä raja on kulkenut Repolan ja Rukajärven pohjoispuolitse kohti itäkaakkoa. Nykyään Vienaan rajautuvat Aunuksen Karjalasta Mujejärven ja Segežan piirit.

Entiset kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1905 väestönlaskun aikaan Vienan Karjalaan laskettiin kuuluvaksi seuraavat pitäjät, jotka olivat Kemin kihlakunnan alaisia:lähde?

Vienan kunnat lakkautettiin 1920-luvulla muiden Karjalan ASNT:n kuntien tavoin.

Vienan runokylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Vienan runokylät

Vienan Karjala on tullut kuuluisaksi erityisesti rikkaasta runonlauluperinteestään, runonlaulajistaan ja runokylistään. Niillä on ollut merkittävä asema myös suomalaisten kansallisen identiteetin rakentajina, sillä pääosa Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan runoista kerättiin Vienasta. Tästä syystä Vienalla on ollut jonkinlainen myyttinen asema alueena, josta on löydettävissä jotakin, jota pidetään alkuperäisenä suomalaisuutena.

Vienan runokyliin lasketaan kuuluviksi sellaiset vielä olemassa olevat tai elvytyssuunnitelmien piirissä olevat Vienan kylät, jotka ovat antaneet runoaineistoa Kalevalaa ja Kanteletarta varten tai olleet vaikuttamassa karelianismin syntyyn.

Suomen puolella runokyliä ovat Hietajärvi ja Kuivajärvi Suomussalmella aivan valtiorajan läheisyydessä sekä Rimmin kylä Kuhmossa. Venäjän Karjalassa runokyliin kuuluviksi lasketaan: Vuokkiniemi, Latvajärvi, Venehjärvi, Ponkalahti, Pirttilahti, Tsena, Tollonjoki, Akonlahti, Kontokki ja Vuokinsalmi Kostamuksen kaupungista, Uhtua, Vuonninen, Lonkka, Jyvöälahti, Haikola, Jyskyjärvi ja Pistojärvi Kalevalan piiristä sekä Paanajärvi Kemin piiristä.selvennä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ahola V, Kuhlman I. ja Luotio J. (toim.): Tietojätti 2000, s. 946. (5. painos). Helsinki: Gummerus, 1999. ISBN 951-20-5809-X.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Erkkilä, Veikko: Vienan kuu. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27900-5.
  • Hamunen, Paavo ja Pirttimaa, Tuomo: Vienan sydän. Ranua: Mäntykustannus, 2011. ISBN 978-952-5712-45-2.
  • Hanki, Marjaana ja Nuutinen, Eeva: Vienan kävijän opas. Helsinki: Taifuuni, 1999. ISBN 951-581-065-5.
  • Inha, I. K.: Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa: kuvaus Vienan Karjalan maasta, kansasta, siellä tapahtuneesta runonkeruusta ja runoista itsestään. 1. painos 1910. Toimittanut Pekka Laaksonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 739. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. ISBN 951-746-066-X.
  • Kansi, Raija-Liisa: Ilmari Kiannon Vienan Karjala: erään Suur-Suomi-unelman vaiheita. Helsinki: Otava, 1989. ISBN 951-1-10359-8.
  • Kuusisto, Olli: Kajakilla Karjalassa: I. K. Inhan ja Elias Lönnrotin jäljillä Laatokan ja Vienan vesillä. Kaarina: Petrata, 2009. ISBN 978-952-67141-1-0.
  • Martikainen, Unto: Vienan ja Aunuksen kohtalontie. Lappeenranta: Karjalan kirjapaino, 2008. ISBN 978-952-5200-66-9.
  • Martikainen, Unto: Särkyneiden toiveiden maa: Itä-Karjalan ja Petsamon menneisyyttä. Lappeenranta: Karjalan kirjapaino, 2009. ISBN 978-952-5200-74-4.
  • Meriö, Rauno ja Bengts, Antti: Viena, kiusattu unelmien maa. Jyväskylä: Atena, 1991. ISBN 951-9362-46-0.
  • Nieminen, Markku: Vienan runokylät: kulttuuriopas. 2. täydennetty ja tarkistettu painos. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-625-0.
  • Paulaharju, Samuli: Syntymä, lapsuus ja kuolema: Vienan Karjalan tapoja ja uskomuksia. Julkaistu 1. kerran 1924. Toimittanut Pekka Laaksonen.. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951-717-825-5. Vuonna 1924 julkaistun teoksen verkkoversio.
  • Pöllä, Matti: Vienan Karjalan etnisen koostumuksen muutokset 1600–1800-luvulla. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951-717-893-X.
  • Pöllä, Matti: Vienankarjalainen perhelaitos 1600–1900. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2001. ISBN 951-746-242-5.
  • Rytkölä, Heikki: Viimeinen koti: Venäjän Pohjois-Karjalan kyläkalmistojen kuva. Lönnrot-instituutin julkaisuja, nro 11. Oulu: Oulun yliopisto, 2009. ISBN 978-951-42-9072-5.
  • Salminen, Väinö: Viena-Aunus: Itä-Karjala sanoin ja kuvin. Helsinki: Otava, 1941.
  • Vahtola, Jouko: "Suomi suureksi – Viena vapaaksi": valkoisen Suomen pyrkimykset Itä-Karjalan valtaamiseksi vuonna 1918. Rovaniemi ja Oulu: Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys, 1988. ISBN 951-95473-9-8.
  • Vuoristo, Vivi: Ikävä omia maita: muisteluksia vanhasta Vienan-Karjalasta. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-07210-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]