I. K. Inha

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
I. K. Inha

I. K. Inha (alkuaan Konrad Into Nyström, 12. marraskuuta 1865 Virrat3. huhtikuuta 1930 Helsinki) oli valokuvaaja, kirjailija, suomentaja ja toimittaja. Inha on suomalaisen valokuvauksen suuria mestareita. Hän on kunnostautunut eritoten kansanperinteen, vanhan elämänmuodon ja Suomen maisemien tallentajana. Paitsi luonnontunnelmien kuvaaja ja perinteentallentaja, Inha oli myös merkittävä modernisaation kuvaaja.

Virroilta Helsinkiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inha syntyi Virtain Jäähdyspohjassa 1865. Inhan lapsuusvuosien jälkeen hänen perheensä muutti Ikaalisiin, ja sieltä vuonna 1877 Inhan tie vei opiskelemaan Hämeenlinnaan. Hämeenlinnan kuuluisassa lyseossa Inha menestyksellisesti opiskeli paitsi normaalit kouluaineet, myös yksityisesti ylimääräisiä kieliä ja toimittajantyötä, mihin häntä kannusti etenkin ihailtu opettaja Arvid Genetz. Inha sai ylioppilastodistuksen vuonna 1884. Vuodesta 1885 hänen kotipaikkansa oli Helsinki, mutta hän asui välillä myös Karjalohjalla ja Lohjan Jalassaaressa. Koko elinikänsä Inha oli innokas uuden kokeilija. Hän oli lisäksi ensimmäisiä, jotka välittivät polkupyöriä Englannista Suomeen. Sanaa polkupyörä väitetään hänen keksimäkseen.

Kansalliset projektit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uhtualaiset runonlaulajat Poavila ja Triihvo Jamanen vuonna 1894.

Vuosina 1889–1890 Inha kuvasi maisemia Saksassa, Itävallassa ja Italiassa. Suomen taiteen kultakauden muiden mestarien tavoin myös Inha toi kansainvälisiä vaikutteita Suomen taiteeseen, mutta omimman ilmaisun juuret olivat salomaiden ja rajaseutujen maisemissa. Kiertävän legendan mukaan Inha kävi kaikissa Suomen pitäjissä.

1892 Inha kuvasi Pohjois-Suomen maisemia Atelier Apollon omistaneen K. E. Ståhlbergin toimeksiannosta. Kuvia esitettiin näyttelyssä ja niitä vedostettiin myyntiä varten. Vuonna 1893 Inha kuvasi Itä-Suomen maisemia. Näistäkin kuvista muodostettiin näyttely ja vedostettiin myyntikopioita.

Huhtikuussa 1894 Inha lähti K. F. Karjalaisen kanssa Vienan Karjalaan kuvausmatkalle. Siellä hän kuvasi asukkaiden elinympäristöä, heidän elämäänsä ja tapakulttuuriaan. Matkan tuloksena oli yli 200 esteettisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävää kuvaa, joista noin puolet oli esillä näyttelyssä marras- ja joulukuussa 1894.

1895 Inha kiersi lähes koko vuoden Suomea polkupyörällä kuvaten maisemia Finland I Bilder, Suomi kuvissa -teosta varten.

1898 Inha kuvasi Atelier Apollon maisemasarjaan lisää kuvia Turun ja Helsingin saaristoista sekä Lounais-Suomesta.

1899 Inha kuvasi Maataloushallitukselle suomalaista maanviljelystyötä. Kuvat olivat esillä Pariisin maailmannäyttelyssä 1900. Samana vuonna hän kuvasi myös Otavalle suomalaista tervakulttuuria Oulujoella. Tarkoituksena oli julkaista Teuvo Pakkalan kanssa yhteiskirja. Pakkalalta jäi teksti kuitenkin kirjoittamatta ja kirja jäi julkaisematta.

1900 luvun alussa Inha jatkoi Maataloushallituksen tilauksen hengessä kuvaamista silloisen Satakunnan alueella Kansanvalistusseuran laskuun. Samoihin aikoihin Väinö Voionmaa laati Tampereen historiaa, johon tilattiin kaupunkimaisemien kuvitusta Inhalta.

1908 Inha kuvasi Helsinkiä WSOY:lle Savolais-Karjalaisen osakunnan toimittamaa Helsinki-opasta varten. Kirjaan käytettiin kuitenkin vain 60 kuvaa, ja 130 jäi käyttämättä arkistoon. Vuonna 2009 niistä koottiin teos Helsinki – valon kaupunki. I. K. Inhan valokuvia 1900-luvun alun Helsingistä. Negatiivit on nyt lahjoitettu Suomen valokuvataiteen museoon.[1]

1913-14 Inhan pitkäaikainen kustantaja WSOY tilasi uusia maisemakuvia käsittelevän sarjan. Maisemakuvien takia Inha ei enää lähtenyt kiertämään Suomea laajalti, vaan asettui kahdeksi kesäksi Padasjoelle ja talviksi Lohjan ja Virtain maisemiin. Tilaus tehtiin ilman varsinaista käyttötarkoitusta, motiivina lähinnä hyvän työntekijän pitäminen leivässä. Käytetylle rahalle löytyi varmasti vastinetta myöhemmin, sillä sarjan kuvat löysivät tiensä useisiin sotien välisenä aikana julkaistuihin kuvateoksiin.

I. K. Inha oli 1890-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella suomalaisen valokuvauksen merkittävin maisema- ja miljöökuvaaja sekä dokumentaristi. Alalla oli kovaa kilpailua. Maisemia kiersivät kuvaamassa Karl Granit, Daniel Nyblin, Vivi Richter ja moni muu. Kilpailuasetelma saattoi lisätä työintoa. Inha nousi suomalaisen kansallisen maisemakuvaston merkittävimmäksi yksittäiseksi vaikuttajaksi. Vaikka hän jo elinaikanaan sai tunnustusta valokuvataiteestaan, niin etenkin 1900-luvun alussa ja puolivälissä hänen kuviaan julkaistiin runsaasti anonyymisti, tekijää mainitsematta. Suuri osa hänen kuvaamistaan negatiiveista on kadonnut, mutta eri arkistoihin on levinnyt runsaasti hänen töitään vedoksina.

Toimittaja, kirjailija ja kääntäjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustialan opiston pellot 1899.

I. K. Inha oli Uuden Suomettaren ulkomaan osaston toimittaja vuosina 1888–1906. Uuden Suomettaren toimittajana hän vieraili muun muassa Ateenassa 1897 ja Lontoossa 1899. Hänen varsinainen työmaansa oli ulkomaantoimitus, mutta samalla hän toimi mm. musiikki- ja taidekriitikkona ja matkakuvaajana.

I. K. Inha osti 1896 Väinö Wallinin kanssa Kyläkirjaston kuvalehden B-sarjan. Inha myi osuutensa lehdestä Wallinille 1901, mutta jatkoi lehden toimittajana vuoteen 1906.

I. K. Inha suomensi kaikkiaan noin 40 teosta. Kirjalliset pääteokset, Suomen maisemia (1909) ja Kalevalan laulumailta (1911) ovat kummatkin yltäneet kolmanteen painokseen.

Inhalla on pysyvä arvonsa Suomen kulttuurihistoriassa. Hänen laaja-alaisuutensa ja värikäs persoonansa on pitänyt kiinnostusta yllä varsin erilaisissa yhteyksissä. Hän esiintyy mm. roolihenkilönä Eeva-Kaarina Arosen romaanissa Maria Renforsin totuus.

Vuonna 2006 järjestettyjen laajojen valokuvanäyttelyiden myötä Inhasta alettiin puhua Suomen kansallisvalokuvaajana.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta I. K. Inha.
Kaskenpolttoa Enossa vuonna 1893
  • Balkanin niemimaa 1. (Maantieteellisiä kuvaelmia, 31) Helsinki 1906. (2+) 40 s. (Kansanvalistusseuran toim. 139)
  • Balkanin niemimaa 2. (Maantieteellisiä kuvaelmia, 32) Helsinki 1907. (2+) 50 s. (Kansanvalistusseuran toim. 142)
  • Hellas ja helleenit. Piirteitä nykyisestä Kreikasta ja sen muinaismuistoista. Helsinki 1897. 198 s. Otava. (15 koko sivun ja 55 tekstiin painettua kuvaa. Ilmestyi myös 2 vihkossa)
  • Helsingin opas. Etelä-suomalaisen osakunnan toimittama. Porvoo WSOY 1910. 239 s. Karttaliite. (valokuvat I. K. Inhan)
  • Helsinki – valon kaupunki. I. K. Inhan valokuvia 1900-luvun alun Helsingistä. WSOY 2009 ISBN 978-951-0-35022-5
  • I.K. Inha 1894, valokuvaaja Vienan Karjalassa. (Valokuvakokoelma, toim. U. Vento ja P. Laaksonen). Helsinki 1968. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Toinen laajennettu laitos. (Toim. Pekka Laaksonen) Helsinki 1990. 96 s. (Sisältää myös K.F. Karjalaisen matkakertomuksen)
  • Islanti. Tarun ja runon maa. Helsinki 1912. 134 s. (Kansanvalistus-seuran toimituksia 162.) (16 kuvaa ja kartta)
  • Jään ja tulen pohjola. Porvoo 1912. 70 s. WSOY. (O. Nordenskjöldin, Th. Thoroddsenin y.m. mukaan kirjoittanut I.K.Inha)
  • Kalevalan laulumailta. Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa. Kuvaus Vienan Karjalan maasta, kansasta, siellä tapahtuneesta runonkeruusta ja runoista itsestään. Helsinki 1911. 432 s. Karttalehti. Kansanvalistusseura. 2. painos. Helsinki 1921. 403 s. Karttalehti. Tietosanakirja-Osakeyhtiö. 3. painos. (Toim. Pekka Laaksonen) Helsinki 1999. 438 s.
  • Kansakoulun karttakirja. Pienoinen opas avarassa maailmassa. Helsinki 1908. 48 s. (32. painos (teoksessa virheellisesti 30. p.) Helsinki 1960.)
  • Kiertomatka Kalevalan laulumailla (Vienan Karjalassa). Helsinki [1912]. 8 s. (Kansanvalistusseuran taikalyhtykirjoja, 29.) (I.K.Inhan valokuvien mukaan)
  • Kreikka I. (Maantieteellisiä kuvaelmia. XXIII.) Helsinki 1899. 40 s. (Kansanvalistus-seuran toim. 106)
  • Kreikka II. (Maantieteellisiä kuvaelmia. XXVI.) Helsinki 1900. 55 s. (Kansavalistus-seuran toim. 117)
  • Lähetyssaarnaaja. Kertomus Etelämeren saarelta. Nimimerkillä -ns-. Hämeenlinna 1885. (Ilmestynyt aikaisemmin Hämeen Sanomissa syksyllä 1884 numeroissa 75–89.) (Yhteisniteenä Hanna Favorinin Matkakirjeiden kanssa)
  • Maantiede ja löytöretket. Kertomus siitä miten maa on tullut tunnetuksi ja maantiede kehittynyt. I-IV. I: Vanha aika ja keski aika. Porvoo 1912. 441 s. WSOY. II: Suurien löytöretkien aikakausi. Porvoo 1914. 544 s. WSOY. III: Uusin aika (alkupuoli). Porvoo 1923. 506 s. WSOY. IV: Uusin aika (loppupuoli). Porvoo 1926. 708 s. WSOY.
  • Pohjolan maisemia vuosisadan vaihteessa. Porvoo 1957. 197 s. WSOY. (Luvut sisältyvät vuonna 1912 julkaistuun teokseen Suomen maisemia)
  • Saksanmaa. (Maantieteellisiä kuvaelmia, 34) Helsinki 1909–10. 276 s. Kansanvalistusseura. (Ilmestyi myös neljässä vihkossa)
  • Sodan aapinen. Kaukaisen idän opas. Helsinki 1904. 16 s. Yrjö Weilin. (Teoksessa ei ole tekijää mainittu.)
  • Suomen maisemia. Näkemänsä mukaan kuvaillut. Porvoo 1909. 395 s. WSOY. 2. laajennettu ja kuvitettu painos. Porvoo 1925. 498 s. WSOY. 3. painos. Helsinki 1988. 352 s. (Erno Paasilinnan johdanto)
  • Suomi kuvissa. Wien/Kuopio/Helsinki 1895–96. 175 s. ja 93 kuvalehteä. Wentzel Hagelstam, Uno Wasastjerna. (Teksti Kuopiossa, OWB. 1–9 vihko ja Helsingissä, Sim. per. 10–12 vihko. Kuvat Wien, "Steyrermühl") (Nimitys myös ruotsin ja ranskan kielellä. Teksti myös ruotsin, venäjän, ranskan, saksan ja englannin kielellä)
  • Thomas Alva Edison. F.L. Dyerin ja T.C. Martinin julkaiseman elämäkerran johdolla. Porvoo 1926. 234 s. WSOY. (Merkkimiehiä. Elämäkertasarja n:rot 40–42.)
  • Vienan Karjala. Eripainos I. Härkösen toimittamasta Karjalan kirjasta. Porvoo 1932.

Toimituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Luonto tieteen valossa I-IV. (Yhdessä G. Melanderin, K. E. Kivirikon ja V. Bonsdorffin kanssa) Porvoo 1908–11. 379+48 s., 382+48 s., 384+48 s., 388+48 s. WSOY. Ensimmäisen nidoksen toinen painos. Porvoo 1922. 381 s. ja 8 kuvalehteä. WSOY.
  • Ihmeitten kirja. Kuvauksia luonnon ja ihmisneron suurista ihmeistä. 1–2 vuosikerta. Porvoo 1916–17. 770 s. (Ilmestyi 24 numerossa, joista numerot 1–8. Porvoo 1915. 256+2 s. WSOY)
  • Kyläkirjaston kuvalehti (Inha toimitti lehteä vuosina 1897–1906)
  • Lasten ihmeitten kirja. Porvoo 1911. 148 s. WSOY. (Englantilaisen alkuteoksen mukaan suomeksi sovittanut I.K. Inha)
  • Löytöretkillä I-II. Herman Wagnerin mukaan Suomen nuorisolle toimittanut. Porvoo 1916. WSOY. I: Kotona. 97 s. II: Kotipiirissä. 131 s.
  • Maailman ihmeet I-IV. Esitys luonnon ja ihmisen mestaritöistä, sellaisina kuin ne nykyään ovat nähtävinä. I: Aasian ihmeet. Porvoo 1911. 1–220 s. II: Australian ja Afrikan ihmeet. Porvoo 1912. 221–379 s. III: Amerikan ihmeet. Porvoo 1912. 381–520 s. IV: Euroopan ihmeet. Porvoo 1913. 525–664 s. WSOY. (Teksti I.K. Inhan mukailema englantilaisten matkailijain kuvauksista)
  • Suuret keksijät I-II. Helge Holstin julkaiseman tanskalaisen kokoelman mukaan. Porvoo 1920–21. 344 s., 315 s. WSOY.
  • Tiede ja elämä I-IV. Porvoo 1919–22. 576 s., 572 s.,576 s., 572 s. WSOY. (Kunakin vuonna ilmestyi 6 vihkoa)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eskola, Taneli & I. K. Inha: Unelma maisemasta. Helsinki: Musta Taide, 2006.
  • Koiranen Antti (toim.). Virtain viemisiä ja Euroopan tuliaisia. I. K. Inhan 130-vuotisjuhlaseminaari Tampereen yliopiston Virtain kulttuurintutkimusasemalla 27.-28.10.1995. Tampereen yliopiston Virtain kulttuurintutkimusasema 1996.
  • Lintonen, Kati Hymyilevät rannat, I. K. Inhan (1865–1930) luonnon hurmaus ja melankolia. Helsinki: Maahenki: 2006
  • Vuorenmaa, Tuomo-Juhani ja Kajander, Ismo: I. K. Inha, valokuvaaja 1836–1930. Helsinki: WSOY, 1981.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anu Uimonen: Valo hyväilee menneen ajan Helsinkiä. Helsingin Sanomat, 9.4.2009, s. C1. Artikkelin verkkoversio Viitattu 10.4.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: