Ikaalinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ikaalinen
Ikalis
Ikaalinen.vaakuna.svg Ikaalinen.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.ikaalinen.fi
Sijainti 61°46′10″N, 023°04′05″E
Maakunta Pirkanmaan maakunta
Seutukunta Luoteis-Pirkanmaan seutukunta
Perustettu 1641
– kauppala 1858
– kaupungiksi 1977
Kuntaliitokset Ikaalisten mlk (1972)
Kokonaispinta-ala 843,40 km²
136:nneksi suurin 2015 [1]
– maa 750,31 km²
– sisävesi 93,09 km²
Väkiluku 7 251
138:nneksi suurin 30.4.2015 [2]
väestötiheys 9,66 as/km² (30.4.2015)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 14,2 %
– 15–64-v. 61,0 %
– yli 64-v. 24,8 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 98,6 %
ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 1,3 %
Kunnallisvero 21,25 %
73:nneksi suurin 2015 [4]
Kaupunginjohtaja Kalle Mäkelä
Kaupunginvaltuusto 27 paikkaa
  2013–2016[5]
 • Kesk.
 • SDP
 • Kok.
 • PS
 • KD
 • Vas.

9
6
5
4
2
1

Ikaalinen (ruots. Ikalis) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pirkanmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 7 251 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 843,40 km2, josta 93,09 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 9,66 asukasta/km2. Ikaalisten naapurikunnat ovat Hämeenkyrö, Jämijärvi, Kankaanpää, Parkano, Sastamala ja Ylöjärvi.

Ikaalisissa on käytössä entisen maalaiskunnan vaakuna. Sen on suunnitellut Pentti Papunen, ja se on vahvistettu vuonna 1956. Myös kauppalan vuonna 1961 vahvistettu vaakuna oli Papusen käsialaa.[6]

Ikaalinen on tunnettu Ikaalisten Kylpylästä, kansainvälisestä jokakesäisestä Sata-Häme Soi -festivaalista sekä aikoinaan menestyneestä Ikaalisten Tarmo -pesäpallojoukkueesta. Ikaalinen on ollut ja on yhä koulutus-, kauppa- ja hallintopaikkakunta.

Ikaalisten seurakunta kuuluu Tampereen hiippakuntaan ja Hämeenkyrön rovastikuntaan.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ikaalisten keskustaajama eli entinen kirkonkylä ja kauppala sijaitsee niemessä Kyrösjärven rannalla. Kunnan alue ylettyy itä-länsi -suuntaisena molemmin puolin järven pohjoispään ympärille. Kyrösjärvi samoin kuin koko kunnan alue on osa Kokemäenjoen vesistöä. Pääosa Ikaalisista kuuluu Kyrösjärven vesialueeseen, mutta eräät kunnan itäosan järvet laskevat Näsijärveen. Ikaalinen sijaitsee keskellä vanhaa Ylä-Satakuntaa, ja se kuuluikin vuosisatojen ajan, aina 1990-luvulle saakka, Satakunnan maakuntaan ja Turun ja Porin lääniin. Tällöin Tampereen kasvavasta vaikutuksesta johtuen Ylä-Satakunnan kunnat tulivat osaksi Pirkanmaan maakuntaa ja Hämeen lääniä. Alueen liikenne suuntautuu pääasiassa Tampereelle, ja seudulla puhutaan hämäläismurteiden ylä-satakuntalaista alamurretta. Ikaalisten naapurikunnista kaupunkeja ovat myös entiseen Suur-Ikaalisiin kuuluneet pohjoinen Parkano ja läntinen Kankaanpää. Muita suuria naapurikuntia ovat eteläinen Hämeenkyrö ja itäinen Ylöjärvi. Tampereelle on Ikaalisista matkaa runsaat 50 kilometriä.

Tilastokeskuksen väestönennuste (uusi 9/2012):[7]

  • 2020: 7 173 as.
  • 2030: 7 192 as.
  • 2040: 7 189 as.

Ikaalisten pohjoisosaan ulottuu Ylöjärven (entisen Kurun) puolelta Seitsemisen kansallispuisto. Kaupungin alueen korkein maastonkohta, liki 200 metrin korkeudella merenpinnasta, sijaitsee koillisosassa Juhtimäen kylässä. Ikaalisten eteläosaa hallitsee Hämeenkankaan harjujakso, jonka korkein kohta on 188 metrin korkeuteen merenpinnasta ulottuva Vatulanharju. Harjujakso jatkuu länteen Kankaanpään ja itään Hämeenkyrön puolelle.

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapimaa, Heinistö, Heittola, Helle, Höytölä, Iso-Röyhiö, Jauhokuononmaa, Juhtimäki, Jyllinmaa, Kallionkieli, Kalmaankylä, Karhoinen, Karttu, Kiiala, Kilvakkala, Kolkko, Kovelahti, Kurkela, Leppäsjärvi, Leutola, Luhalahti, Läykkälä, Mansoniemi, Miettinen, Myllykarttu, Niemi, Pukara, Riitiala, Sammi, Sarkkila, Saukko, Sisättö, Sikuri, Sipsiö, Tevaniemi, Vahojärvi, Varessalmi, Vatsiainen, Vatula, Vehuvarpe, Viljala, Vähäröyhiö ja Välikylä.

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Ikaalisten väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
8 137
1985
  
8 184
1990
  
8 219
1995
  
8 074
2000
  
7 744
2005
  
7 547
2010
  
7 428
Lähde: Tilastokeskus.[8]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ikaalisten kauppalan vaakuna (1961–1971)

Eri puolilta Ikaalisten kaupunkia on tehty esinelöytöjä, jotka todistavat alueella olleen asutusta jo kivikaudella. Pysyvä asutus on tullut Ikaalisiin paikannimistöstä päätellen etelästä, muinaisen Sastamalan pitäjän ydinalueen Karkun ja Hämeenkyrön suunnasta. Perimätiedon mukaan Ikaalisista ja Parkanosta käytiin muinoin peninkulmien päässä Karkun kirkossa. Kyrösjärven vesistö ja Hämeenkangas olivat paljon käytettyjä kulkureittejä mahdollisesti jo toista tuhatta vuotta sitten. Jälkimmäistä pitkin kulki historiallinen Kyrönkankaantie Hämeestä Pohjanmaalle. Vesillä liikkumisen perinteitä pitivät yllä kirkkoveneet 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka, ja yksi ikaalislainen kirkkovene on lahjoitettu Seurasaaren ulkomuseoon Helsinkiin.[9]

Ikaalinen itsenäistyi Hämeenkyröstä vuonna 1641 omaksi kirkkoherrakunnakseen, Ikaalisten Kyröksi. Tätä ennen Ikaalinen oli ollut Hämeenkyrön kappelina jo yli sadan vuoden ajan. Näin muodostuneeseen Ikaalisten pitäjään kuuluivat myös nykyiset Jämijärvi, Kankaanpää, Karvia, Kihniö, Parkano ja Honkajoki. [10] Ikaalisten ensimmäinen kirkko lienee rakennettu jo keskiajalla. Sen tilalle valmistui 1640-luvulla nykyisen pohjoisen hautausmaan alueella sijainnut toinen kirkko, jonka tiedetään olleen särmikkäällä kuoriosalla varustettu pitkäkirkko. Kirkon eteläsivulla oli kaksi eteistä ja pohjoissivulla sakaristo. Nykyinen kirkko rakennettiin vuosina 1799–1801.[9]

Suurina nälkävuosina 1696–1697 kerrotaan Ikaalisissa kuolleen yli tuhat silloista pitäjän asukasta, ja nälänhädän tuhoisia seurauksia lisäsi vähän myöhemmin puhjennut isoviha. Talven 1714 aikana sekä ruotsalaiset että venäläiset joukot kulkivat Ikaalisten kautta matkallaan Pohjanmaalle. Myös pikkuvihan aikana kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin sotajoukkoja liikkui Ikaalisten seudulla. Näiltä ajoilta on peräisin Suomen suurin rahakätkö, joka löytyi pellosta Vatsiaisten kylästä vuonna 1966. Löytö sisälsi 127 kappaletta ruotsalaisia "vaskiplootuja" vuosilta 1711–1740, yhteispainoltaan yli 211 kg.[9]

1850-luvun lopulla Suomen taloudellinen kehitys kaipasi uusia kauppakeskuksia. Niinpä vuonna 1858 erotettiin Ikaalisten kunnasta yksi suuri tila Ikaalisten kauppalaksi. Perustamiskirja allekirjoitettiin 21. huhtikuuta 1858. Alkuvaiheessa siellä oli vain muutamia kymmeniä asukkaita, jotka olivat pääosin hyvin toimeentulevia virkamiehiä ja muita ruotsinkielisiä säätyläisiä.[9] Ikaalinen oli Suomen vanhin kauppala, mutta se jäi myös pienimmäksi. Alueella ei ollut tarvetta talouskeskukselle, ja läheinen suurkaupunki Tampere vei väkeä. Ikaalinen ei kehittynyt juuri lainkaan; 1920-luvulla Ikaalisten kunnan väkiluku oli noin 12 500, mutta kauppalan hädin tuskin 250. Ikaalisten kauppalan asemaa haittasi myös se, että se erosi muista kauppaloista siinä, että se oli epäitsenäinen kauppala. Kauppalalla oli vain rajoitettu itsehallinto-oikeus.[11] Ikaalisten maalaiskunta verotti myös kauppalan asukkaat, joilla oli vastaavasti äänioikeus kunnallisvaaleissa sekä kauppalassa että maalaiskunnassa. Kauppalan omat verotulot olivat hyvin vähäiset, joten maalaiskunta myönsi vuosittain avustuksia mm. kunnallisteknisiin töihin. 1960-luvun lopulla Ikaalinen oli ainoa suomenkielinen kauppala, jonka valtuustossa porvaripuolueilla oli 3/4 enemmistö. Ikaalisten seurakunta käsitti sekä kauppalan että maalaiskunnan.[9]

Silti alueella oli myös taloudellista elämää. Ensimmäinen kylpylaitos paikkakunnalle perustettiin jo 1884, ja se sai oppikoulun 1902. Ikaalisten yhteiskoulusta tuli yliopistoon johtava oppilaitos kuitenkin vasta 1930-luvun alussa.[9] Liikenneyhteydetkin paranivat, niinpä kulkijamäärän kasvaessa entistä useammat poikkesivat Ikaalisten Kirkonkylään Kyrösjärven rannalle. Nykyäänkin kolmostien vilkas Tampere–Vaasa-osuus kulkee aivan kaupungin ohitse. Rautatietäkin haviteltiin, sekä 1800-luvun lopulla että 1950-luvulla oli toiveissa saada Pohjanmaan rata kulkemaan Kyrösjärven länsirantaa maantien tavoin, mutta näin ei käynyt. Uuden Pohjanmaan radan Tampere–Seinäjoki-rataosuus viilettää Ikaalisten harvaväkisen itäosan halki, kaukana keskustasta, ja sen ainoa Ikaalisten alueella sijaitseva liikennepaikka Sisätön rautatieasema toimii yksinomaan junakohtauspaikkana. Liikenneyhteyksissä pohjoinen naapurikaupunki Parkano onkin vetänyt selvästi pitemmän korren. Vuonna 1938 valmistunut Haapamäki–Pori-rata sivuaa Ikaalisten luoteisrajaa, mutta sen merkitys oli Ikaalisten kannalta alusta lähtien hyvin vähäinen. Tällä jo vuosia sitten yleisestä käytöstä poistetulla rataosalla kulkee enää vain satunnaisesti sotilasjunia Parkanon ja Niinisalon välillä. Pitkään jatkunut höyrylaivaliikenne Kyrösjärvellä loppui 1940-luvun lopulla.[9]

Kansalaissodan aikana Ikaalisten kauppalasta muodostui yksi valkoisten tärkeimmistä tukikohdista Satakunnan rintamalla. Kyröskosken suunnalta tulleet punaiset yrittivät viikkojen ajan kevättalvella 1918 vallata kauppalan ja kirkonkylän. Läykkälän ja Kilvakkalan kylissä käytiin kiivaita taisteluja ja kauppala oli jo joutumaisillaan saarroksiin, kunnes eversti Ernst Linderin johtamat valkoiset saivat 10. maaliskuuta 1918 Ikaalisiin saapuneiden pohjalaisten apujoukkojen tukemina punaiset työnnetyiksi takaisin Hämeenkyrön puolelle ja sieltä kohti Tamperetta.[9]

Toisen maailmansodan jälkeen Ikaalisten kauppala alkoi yhä enemmän olla tarpeeton erikoisuus.kenen mukaan? Kun valtio alkoi vuoden 1960 jälkeen myöntää taas kaupunkioikeuksia kunnille ja kauppaloille, alettiin kaksois-Ikaalisissa hioa kuntaliitosta. Vuonna 1972 koko Ikaalisten kunta muutettiin itsenäiseksi kauppalaksi, joka sai vaakunakseen vanhan Ikaalisten maalaiskunnan vaakunan. Vanhan epäitsenäisen kauppalan väkiluku ennen yhdistymistä oli edelleen alle 800. Tätä loppuvaihetta kesti vain viisi vuotta, kun valtiovallan päätöksellä kaikista kauppaloista tuli kaupunkeja vuoden 1977 alusta. Viimeisimpien 30 vuoden aikana Ikaalinen on vähitellen teollistunut ja sen elinkeinorakenne muuttunut palveluvaltaiseksi.

Ikaalisiin asutettiin viime sotien jälkeen Kaukolan ja Pyhäjärven siirtoväkeä. [12]

Wanhankauppalan portti

Ikaalinen nykyisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja on metsätalousinsinööri Matti Äijö ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja toimitusjohtaja Timo Tuomisto. Kaupunginjohtajana toimii HM Kalle Mäkelä.

Syksyllä 2007 Ikaalinen ja Parkano kävivät neuvotteluja kuntaliitoksesta, mutta neuvotteluissa ei saavutettu riittävää yksimielisyyttä hankkeen toteuttamiseksi. Ratkaisematta jääneet erimielisyydet koskivat muun muassa tulevan kaupungin nimeä sekä hallintoelinten sijoituspaikkaa. Vuonna 2009 Jämijärvi kutsui entisen Suur-Ikaalisten pitäjät mahdolliseen liitosselvityksen tekoon. Ikaalinen kuitenkin jättäytyi pois alkuvaiheissa. Parkano, Jämijärvi ja Kankaanpää jatkavat yhä selvitystä ja tekivät päätöksen 2012 ja uutta kuntaa ei tullut. Nyt vuonna 2013 Ikaalinen on uudelleen kiinnostunut Jämijärvestä uuden valtuuston tultua valtaan. Ikaalisille tärkeää on 3-tien akselin suuntainen kuntayhteistyö, josta Hämeenkyrö on tärkein kumppaniehdokas.

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen ammattikorkeakoulun Ikaalisten yksikkö, joka kouluttaa matkailualan, liiketalouden ja tietojenkäsittelyn tradenomeja. Nuorisoasteen koulutus päättyi keväällä 2014, mutta tutkintoon johtava aikuiskoulutus jatkuu, samoin kehittämisyksikön toiminta. Samoissa tiloissa toimii myös ammatillista peruskoulutusta tarjoava oppilaitos Ikaalisten Kauppaoppilaitos, jossa voi opiskella liiketaloutta (merkonomi) ja tietojenkäsittelyä (datanomi).

Ikaalisten Käsi- ja taideteollisuusoppilaitos järjestää esinesuunnittelun ja valmistuksen (esimerkiksi erikoismetallityöt, soitinrakennus), tekstiilin ja vaatetuksen suunnittelun ja valmistuksen, graafisen suunnittelun sekä ympäristön suunnittelun ja rakentamisen koulutusta. Siellä on myös maan ainut aseseppälinja. Kihniössä aiemmin toiminut lasialan koulutus siirtyy Ikaalisiin syksystä 2014 lukien.

Ikaalisissa järjestetään myös aikuiskoulutusta, jonka kaikkein tunnetuin koulutusohjelma on artistikoulutus, jossa yhdistetään taiteellinen ja kaupallinen koulutus. Tämä ohjelma täytti vähän aikaa sitten 10 vuotta ja vuosien kuluessa sieltä on valmistunut tangoprinssejä ja -prinsessoja ja muita artisteja.

Ikaalisissa toimii myös Ikaalisten yhteiskoulun lukio. Ylen lukiovertailun mukaan Pirkanmaan ykköslukio löytyy Ikaalisista, jossa opiskelijoista peräti 51,2 prosenttia jatkaa opintojaan korkeakoulutasolla heti ylioppilaslakin saatuaan.

Matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ikaalisissa järjestetään vuosittain Sata-Häme Soi -tapahtuma, joka sisältää Kultaisen ja Hopeisen harmonikan kilpailut sekä varietee-harmonikan kansainvälisen kisan nimeltä Primus Ikaalinen
  • Ikaalisten Kylpylä
  • Kylpylään kuluu Ti-Ti Nallen Talo, soitinmuseo Akordia (joka esittelee varsinkin harmonikkoja) ja Kylpylän lomakylä
  • Mansocamping leirinkeskus, Mansoniemessä. Ikaalisista noin 15 km valtatie 3:a Vaasaan
  • Kolmen tähden Toivolansaari -leirintäkeskus, Ikaalisten keskustan liepeillä Toivolansaaressa
  • Elämystoimintaa: Luomahaaran luonto- ja melontaretket ja Sata-Hämeen Retket

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Panoraamanäkymä Ikaalisista. Kuvassa näkyy mm. Ikaalisten yhteiskoulu (vasen laita), Ikaalisten kirkko(keskellä) ja Ikaalisten vesitorni(oikea laita)
Panoraamanäkymä Ikaalisista. Kuvassa näkyy mm. Ikaalisten yhteiskoulu (vasen laita), Ikaalisten kirkko(keskellä) ja Ikaalisten vesitorni(oikea laita)

Liikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikuntapaikat

  • Tevaniemen kuntopolku/latu ja jääkiekkokenttä
  • Vatulan hiihtokeskus, Vatulan valaistu kuntorata/-latu
  • Mansonniemen kuntopolku/latu
  • Poltinkosken golfkenttä
  • Läykkälänlahden urheilukenttä
  • Ikaalisten pesäpallokenttä
  • Toivolansaaren pururata
  • Ikaalisten tenniskenttä
  • Ikaalisten liikuntahalli

Urheiluseurat

Ikaalisissa toimivat mediat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Satakunta -lehti ja Sun FM -paikallisradio.

Teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ikaalisista kotoisin olevia tai siellä asuvia merkkihenkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ystävyyskunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2015 1.1.2015. Maanmittauslaitos. Viitattu 28.3.2015.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.4.2015. Väestörekisterikeskus. Viitattu 13.5.2015.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2015 25.11.2014. Verohallinto. Viitattu 12.4.2015.
  5. Kuntavaalit 2012 tulospalvelu 30.10.2012. Yleisradio Oy. Viitattu 1.4.2013.
  6. Mitä-Missä-Milloin 1968, s. 137. Otava 1967, Helsinki.
  7. Väestö ikäryhmittäin koko maa 1900–2060 (vuodet 2020–2060: ennuste), Tilastokeskus, 28.9.2012.
  8. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  9. a b c d e f g h Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 2: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 193–204. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1968.
  10. Jorma Vappula: Ikaalisten entisen emäpitäjän historia II 1641-1721, Vammala 1999
  11. Iso tietosanakirja, 6. osa (Kansallishenki-Kouko), art. Kauppala
  12. Mitä-Missä-Milloin 1951, s. 129. Otava 1950, Helsinki.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: