Viiala

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viiala
Lakkautettu kunta – nykyiset kunnat:
Akaa
Viiala.vaakuna.svg Location of Viiala in Finland.png

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°12′40″N, 023°46′00″EKoordinaatit: 61°12′40″N, 023°46′00″E
Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Pirkanmaan maakunta
Seutukunta Etelä-Pirkanmaan seutukunta
Perustettu 1932
Liitetty 2007
– liitoskunnat Toijala
Viiala
– syntynyt kunta Akaa
Pinta-ala 56,18 km²  [1]
(2006)
– maa 51,12 km²
– sisävesi 5,06 km²
Väkiluku 5 439
(2005)
väestötiheys 106,9 as/km²

Viiala on taajama Akaan kaupungin pohjoisosassa ja entinen kunta, joka yhdistettiin vuonna 2007 Toijalan kaupungin kanssa Akaan kaupungiksi. Kunnassa asui 5 439 ihmistä (12/2005), ja sen pinta-ala oli 56,18 km², josta 5,06 km² oli vesistöjä[1]. Väestötiheys oli 107 asukasta/km². Viiala on Toijalaa muuttovoittoisempi paikkakunta.

Viiala sijaitsee Vanajaveteen kuuluvien Konhonselän ja Jumusen lounaispuolella. Keskustan halki virtaa Urjalasta alkunsa saava ja Vanajaveteen laskeva Tarpianjoki. Entisen kunnan lounaisosassa Vesilahden rajalla sijaitsee Vähä-Arajärvi, jonka pohjoisrannalla on seudun korkein maastonkohta, 151 metrin korkeuteen merenpinnasta ulottuva Sissinvuori.[2]

Viialan keskustan kautta kulkevat Riihimäki–Tampere-rata ja seututie 303, joka on osa entistä Tampereen ja Hämeenlinnan välistä kantatietä 56. Keskustan koillispuolitse kulkee valtatie 3, joka valmistui uudelleen moottoritieksi rakennettuna 2000-luvun alussa. Valtatie 9 kulki aiemmin keskustan länsipuolitse, mutta moottoritien valmistuttua se siirrettiin keskustan itä- ja kaakkoispuolelle ja vanha tieosuus Lempäälästä Kylmäkoskelle numeroitiin seututieksi 190. Viialasta on matkaa Tampereelle 35 kilometriä, Hämeenlinnaan 50 kilometriä, Helsinkiin 150 kilometriä ja Turkuun 125 kilometriä.

Viialan naapurikunnat olivat ennen kuntaliitosta Kylmäkoski, Lempäälä, Toijala, Valkeakoski ja Vesilahti. Viialan vaakunan suunnitteli Ahti Hammar ja se vahvistettiin vuonna 1955.[3]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entinen Viialan kunta sijaitsee vanhalla Satakunnan ja Hämeen maakuntien rajaseudulla. Alueelle syntyi asutusta jo 400-luvulla ajanlaskun alun jälkeen. Näiltä seuduilta käsin harjoitettiin keskiajalla eränkäyntiä Näsijärven latvavesien alueelle.[2] Akaan pitäjän pohjoislaidalla sijainnut Viialan kylä koki suuren muutoksen, kun rautatie Hämeenlinnasta Viialan kautta Tampereelle ja rautatieasema valmistuivat vuonna 1876. Viialasta kaavailtiin alun perin Turun radan risteysasemaa, mutta suunnitelmien muututtua ratojen risteys sijoitettiin Toijalaan.[4] Jo edellisellä vuosikymmenellä oli alkanut höyrylaivaliikenne Vanajavedellä.[2]

Viiala on vanha teollisuuspaikkakunta: siellä aloitti toimintansa Viiala Oy:n (nimi vuoteen 1937 Akkas Ångsågs Ab) omistama saha vuonna 1873. Laitoksesta tuli myöhemmin Oy Wilh. Schauman Ab:n tytäryhtiö. Yritys harjoitti sahateollisuutta vuoteen 1957 saakka, lasiteollisuutta vuosina 1890–1937 ja puutaloteollisuutta toisen maailmansodan jälkeen vuosina 1947–1956. Tehtaalla aloitettiin vanerin valmistus vuonna 1942.[5] Viialan Viila Oy:n viilatehdas perustettiin vuonna 1901. Tehtaiden ansiosta Viialan työpaikkaomavaraisuus oli hyvä; 1970-luvulla vain noin kymmenen prosenttia kuntalaisista työskenteli muualla, lähinnä Tampereella.[2]

Viialan kunta muodostettiin vuonna 1932 osista Lempäälän, Vesilahden ja Akaan pitäjiä. Lopulliseen muotoonsa Viialan alue laajeni vanhan Akaan kunnan lakkauttamisen yhteydessä vuonna 1946. Aiemmin, vuonna 1926 oli jo perustettu Viialaan oma seurakunta. Ensimmäisen oman kirkkoherran seurakunta sai vuonna 1938. Kirkkona toimi aluksi vuonna 1906 valmistunut rukoushuone, kunnes vuonna 1950 valmistui arkkitehti Jaakko Tähtisen suunnittelema kirkko. Kirkon alttaritaulun on maalannut Lennart Segerstråle.[2]

Viiala Osakeyhtiö perusti vuonna 1956 Suomen ensimmäisen lastulevytehtaan. Lastulevytehtaan tuotanto päättyi 1978, jolloin sen omistajana oli Oy Wilh. Schauman Ab. Viialassa toimi aina 90-luvun lamaan asti kolme suurta tehdastyönantajaa: viilatehdas, vaneritehdas sekä nahkatehdas. Näistä Viialan viilatehdas siirsi toimintonsa 1996 yrityskauppojen myötä ulkomaille. Nahkatehdas kaatui konkurssin myötä 1995 ja vuonna 2004 vuoden lopussa UPM-Kymmene sulki Viialan vaneritehtaan.

Teolliset työpaikat näkyivät kunnanvaltuuston kokoonpanossa. Valtuustopaikat olivat vuoden 2005 alusta seuraavat:

  • SDP 11 paikkaa
  • Vasemmistoliitto 6 paikkaa
  • Kokoomus 4 paikkaa
  • Kristillisdemokraatit 2 paikkaa
  • Keskusta 2 paikkaa
  • Vihreät 2 paikkaa

Henkikirjakylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkkula, Arpiainen, Haanoja, Haihunkoski, Halmeenmäki, Heinäsuo (Heinutsuo), Hulaus, Järviö, Lohnattila, Menkala, Nahkiala, Pappila, Perälä, Pätsiniemi, Pörölä, Riitiälä, Rikala, Saarela, Sarkkila, Taipale, Tarpia, Tolvila, Unajala, Varrasniemi, Viiala, Viljula, Vuolle (Vuoltee)[2]

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkittävä matkailukohde Viialassa on kunnostettu Haihunkoski Tarpianjoen alajuoksulla. Haihunkoskeen istutetaan lohikalaa, mutta siinä on myös luontainen taimenkanta. Kosken alapuolelta saa keväisin myös isoja kuhia.

Tunnettuja viialalaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Työryhmä: Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980. Helsinki: Otava, 1979. ISBN 951-1-05460-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pinta-alat kunnittain 1.1.2006 Maanmittauslaitos. Viitattu 4.1.2010.
  2. a b c d e f Hannu Tarmio, Marketta Heinonen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 7: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 426–428. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-06467-X.
  3. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 173
  4. Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 76. Helsinki: Karttakeskus, 2010. ISBN 978-952-593-214-3.
  5. Otavan iso tietosanakirja, osa 9, palsta 1467. Helsinki: Otava, 1965.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]