Tenho Saurén

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tenho Tuure Saurén (1. syyskuuta 1926 Viiala[1]21. maaliskuuta 2001 Tampere) oli suomalainen näyttelijä. Hän oli kiinnitettynä Tampereen Työväen Teatteriin.[2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saurénin isä Frans oli maalarimestari ja äiti Anna (o.s. Iwendorff) oli töissä Viialan viilatehtaalla. Tenholla oli lisäksi 1924 ja 1925 syntyneet sisarukset. Koulun jälkeen Saurén meni töihin Osuusliike Voiman myymälään ja valmistui myymälänhoitajaksi. Hän aloitti näyttelemisen Viialan työväentalolla. 1950-luvun lopulla hän toimi Valkeakoskella leipomon autonkuljettajana ja näytteli joitakin rooleja Valkeakosken teatterissa. Lyhyestä avioliitosta erottuaan 1962 Saurén meni naimisiin Kaarina Kallionpään kanssa. Heillä on kaksi lasta (s. 1963 ja 1965). Avioliitto kesti vuoteen 1982.[1]

Vuonna 1965 Saurén sai ensimmäisen ammattikiinnityksensä Savonlinnan Teatteriin, jossa hän näytteli miespääosia mm. näytelmissä Ikiliikkuja ja Eilen syntynyt. Savonlinnasta hän siirtyi Lappeenrannan kaupunginteatteriin ja sieltä vuonna 1973 Tampereen Työväen Teatteriin. Ensimmäiset televisioroolit hänellä oli Rintamäkeläiset-sarjassa. Tankki täyteen- ja Reinikainen-sarjojen menestyksen ansiosta Saurén valittiin vuoden 1982 Venla-gaalan yleisöäänestyksessä vuoden parhaaksi esiintyjäksi ja Telvis-gaalassa vuoden suomalaiseksi hauskuuttajaksi. Menestys toi hänelle kiertueita eri puolella Suomea keikoilla Reinikaisen roolissa. Vuonna 1985 Saurén sai kutsun Presidentinlinnaan itsenäisyyspäivän vastaanotolle.[2]

Saurénin liittyessä Tampereen Työväen Teatterin näyttelijäkuntaan sen tähtiä olivat Veikko Sinisalo, Sylvi Salonen ja Eila Roine. Saurénilla ei ollut alan koulutusta, ja hänen osansa oli aluksi olla rivinäyttelijä. Tankki täyteen- ja Reinikainen-sarjojen ansiosta Saurén kohosi TTT:n eturiviin. Saurénin näyttelijäkollega Ilmari Saarelainen on myöhemmin luonnehtinut häntä hengenpelastajaksi, joka onnistui huumorin avulla säilyttämään TTT:n henkisen ilmapiirin ylipolitisoituneilla 1970- ja 1980-luvuilla. Myös Tuija Vuolle, Tuire Salenius ja Seppo Maijala ovat muistelleet Saurénia loistavana työtoverina.[2]

Toisen avioliittonsa hajottua Saurén asui jonkin aikaa uuden kumppaninsa kanssa omakotitalossa Ylöjärvellä. Myös tämä liitto päättyi eroon.[2] Saurén jäi Tampereen Työväen Teatterista eläkkeelle 1980-luvun puolivälissä. Eläkevuosinaan hän sairastui diabetekseen ja halvaantui osittain. Viimeiset vuotensa hän vietti palvelutalossa ja Ylöjärven terveyskeskuksen vuodeosastolla.[1] Saurén on haudattu Ylöjärven hautausmaalle.[3][2]

Reinikainen ja muut televisioroolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetuin Saurénin rooleista oli konstaapeli Reinikainen televisiosarjoissa Tankki täyteen ja Reinikainen. Hänet valittiin vuoden 1982 Venla-gaalassa yleisöäänestyksessä vuoden parhaaksi esiintyjäksi ja Telvis-gaalassa vuoden suomalaiseksi hauskuuttajaksi. Sarjojen ohjaajan ja toisen käsikirjoittajan Neil Hardwickin saaman palautteen mukaan Saurénin esittämä Reinikainen toi Suomen poliisikunnalle paljon myönteistä julkisuutta. Reinikaista ehdotettiin jopa vuoden poliisiksi, mutta tunnustusta ei voitu antaa kuvitteelliselle poliisille.[4]

Tankki täyteen- ja Reinikainen-sarjojen toinen käsikirjoittaja Jussi Tuominen on kertonut, että Reinikaisella oli esikuva tosielämässä. Tuominen oli viettänyt lapsuutensa kesiä setänsä luona Isossakyrössä Etelä-Pohjanmaalla, jossa hän oli tutustunut sikäläiseen kansanomaiseen kyläpoliisiin. Tankki täyteen -sarjassa Reinikainen oli sivuroolissa, mutta suureksi yleisön suosikiksi nousseen hahmon ympärille Tuominen ja Hardwick kehittivät oman televisiosarjan.[2]

Saurén esitti Niemen isäntää TV-sarjassa Rintamäkeläiset ja Mr. Blinkiä Pertsassa ja Kilussa. Saurén näytteli myös porilaisen ohjaajan Visa Mäkisen komediaelokuvissa Mitäs me sankarit (1980), Kaikenlaisia karkulaisia (1981), Likainen puolitusina (1982) ja Agentti 000 ja kuoleman kurvit (1983).lähde? Saurén vieraili myös lastenohjelma Pelle Hermannissa yhden jakson verran reinikaismaisena poliisina.[5] Reinikaisen kaltaisen poliisia hän näytteli myös Spede Pasasen elokuvassa Tup-akka-lakko.

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reinikainen-hahmon suosion siivittämänä julkaistiin 1980-luvun aikana kaikkiaan yksitoista Saurénin puhumaa huumorikasettia, joita myytiin lähinnä huoltoasemilla. Kasetit ilmestyivät Saurénin omalla nimellä, koska Yleisradio oli tekijänoikeussyistä kieltänyt Reinikaisen nimen käytön. Osalla kaseteista oli mukana Tauno Karvonen, joka näytteli Sulo Viléniä Tankki täyteen -sarjassa. Visa Mäkisen tuottamat kasetit ylsivät myynniltään timantti- ja kultalevylukemiin.[6][7] Kasettien lisäksi Saurénilta julkaistiinselvennä kaksi vitsikirjaa Kovat piipussa ja Niin maan perusteelliset vitsit.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tv-sarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tenho Saurénin huumorikasetit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Parhaat Jutut, 1981
  • Kootut Seokset, 1981
  • Blyysit Läikkyy, 1982
  • Perusviihdettä a´la Tenho ja Tane - Kun halvalla saa, 1982
  • Likainen Puoli Tusina ja vääpeli Kyllijoki, 1982
  • Perusviihdettä a´la Tenho ja Tane - Kun halvalla saa (Kultakasetti, toinen painos), 1982
  • Perusviihdettä 2 - Tenhon ja Tanen Joulupläjäys, 1982
  • Perusviihdettä 3 - Tenho Saurén Lapsenvahtina, 1983
  • Perusviihdettä 4 - Tenho ja Tane Viihdepläjäys, 1983
  • Parhaat Palat Tenho Saurén ja Poliisiorkesteri - Yleisön pyynnöstä tunnin pläjäytys, 1987
  • Maan perusteellinen pläjäys, 1989

CD-levyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Reinikainen - yleisön pyynnöstä parhaat, 2004
  • Parhaat jutut, 2017
  • Kootut seokset & Blyysit läikkyy, 2018

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Liisa Ahokas: Tenho Saurén oli tinkimätön ammattilainen. Akaan Seutu, 12.3.2014.
  2. a b c d e f Niiranen, Jussi: Reinikainen uuvutti Saurénin 21.3.2021. Ilta-Sanomat.
  3. Reinikaisen näyttelijälle suosio oli siunaus ja kirous: avioliitto päättyi ja terveys alkoi reistailla
  4. Niiranen, Jussi: Reinikainen oli tv-ilmiö, jota katsoivat lähes kaikki 4.5.2020. Ilta-Sanomat.
  5. http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=6&ag=42&t=404&a=4173
  6. Jan Erola: Visa Mäkinen iskee jälleen 26.6.1996. Ylioppilaslehti. Viitattu 6.3.2013.
  7. Fräntilä, Jaakko: 1980-luvun ikoninen komediahahmo Reinikainen elää ja voi hyvin internetissä 17.7.2016. Rumba.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]