Sääksmäki

Sääksmäki
Lakkautettu kunta – nykyiset kunnat: Valkeakoski
vaakuna	sijainti
Sijainti	61°12′N, 024°04′E
Lääni	Hämeen lääni
Maakunta	Pirkanmaan maakunta
Perustettu	1340
Liitetty	1973
– liitoskunnat	Valkeakoski Sääksmäki
– syntynyt kunta	Valkeakoski
Pinta-ala	km²   (1963)
– maa	215,8 km²
Väkiluku	4 467   (1970)
– väestötiheys	20,70 as/km²

Sääksmäki on entinen Suomen kunta nykyisessä Pirkanmaan maakunnassa ja vanha hämäläinen kirkkopitäjä. Sääksmäki sijaitsee Valkeakoskesta kymmenisen kilometriä etelään. Ennen kuin Sääksmäen kunta liitettiin 1973 Valkeakoskeen, sen naapurikunnat olivat Kalvola, Lempäälä, Pälkäne, Toijala, Tyrväntö (sittemmin Hattula), Valkeakoski ja Viiala.

Sääksmäen vaakunan suunnitteli Gustaf von Numers ja se vahvistettiin vuonna 1954.

Historia

Kiinteä asutus on saapunut viimeistään 400-luvulla Kokemäenjokilaaksosta. Vanajaveden rannalla sijaitseva Sääksmäki on Hämeen vanhimpia kirkkopitäjiä. Kristillisen ajan alussa Sääksmäestä tuli yksi Hämeen emäseurakunnista, ja se mainitaan paavin bullassa vuodelta 1343. Paavi vahvisti tuolloin kirkonkirouksen kymmenystensä maksamisen laiminlyöneille sääksmäkeläisille. Sääksmäkeen ovat aikoinaan kuuluneet Pälkäne ja Akaa, jotka mainitaan jo 1405. Sääksmäen kihlakunta kattoi keskiajalta aina 1800-luvun lopulle asti koko läntisen Hämeen; se ulottui etelän Somerolta kauas Päijänteen pohjoispuolelle saakka, muun muassa Keuruulle. Pitäjän nykyiset kylät on perustettu jo keskiajalla. 1400-luvulta on peräisin kolme aateliskartanoa. Ensimmäisten vuonna 1539 laadittujen maakirjojen mukaan talonpoikaistaloja oli 209. Vanhimmat kirkolliset väestötaulut ovat vuodelta 1749, jolloin asukkaita kirjattiin olevan 2 286.

Vanhimmat maininnat Sääksmäestä ovat latinankielisessä muodossa "Saxamaeke", koska latinassa ei tunneta ä-kirjainta. Sittemmin nimi kirjoitettiin muodossa Sääksenmäki ja vuodesta 1550 alkaen Sääksmäki. Tarinoiden mukaan kirkon paikalla kasvoi aikanaan suuri kuusi, jossa oli sääksen pesä. Kuusi oli tarinoiden mukaan satalatvainen ja niin iso, että sen juurella olevassa kolossa mahtui yöpymään paimen laumoineen. Tarinan mukaan puussa asuva lintu samaistettiin pahoiksi leimattuihin pakanajumaliin, ja siksi kuusi kaadettiin. Paikalle rakennettiin kirkko.

Valkeakoski oli entinen Sääksmäen myllykylä, joka kehittyi 1900-luvulla nykyisiin mittoihinsa paperiteollisuuden avulla. Vuonna 1923 se erotettiin Sääksmäestä eri kuntana olevaksi kauppalaksi, mutta puoli vuosisataa myöhemmin Sääksmäki yhdistettiin sillä välin kaupungiksi muuttuneeseen Valkeakoskeen.

Sääksmäelle asutettiin jatkosodan jälkeen Muolaan siirtoväkeä.

Ote vuodelta 1964

Viikkosanomien Avain omaan maahan-liitteessä vuodelta 1964 on mainittu seuraavia tietoja Sääksmäestä.

• Pinta-ala 215,8 neliökilometriä
• Taajama-aste 2 (20 % kunnan asutuksesta keskittyy taajamaan)
• Asukasluku 5 029
• Ruotsinkielisten osuus 0,1 %
• Elinkeinorakenne 331 (30 % maa- ja metsätaloutta, 30 % teollisuutta, 10 % palveluita)
• Kunnanvaltuustossa 21 paikkaa, joista 11 porvaripuolueilla, 6 paikkaa sosialidemokraateilla sekä 4 paikkaa kansandemokraateilla.
• Vuoden 1964 jälkeen valtuuston kokoonpanoksi muodostui sosialidemokraatit 7:llä paikalla, kokoomus 5:llä paikalla, maalaisliitto 5:llä paikalla ja kansandemokraatit 4:llä paikalla.
• Sivistyslaitoksiksi mainitaan Päivölän kansanopisto ja teollisuuslaitoksiksi Metsäkansan tiilitehdas.

Nähtävyydet

Sääksmäki on poikkeuksellisen kulttuurihistoriallinen paikkakunta, jossa on myös paljon luonnonnähtävyyksiä.

Sääksmäen kirkko

Pääartikkeli: Sääksmäen kirkko

Sääksmäen kirkko

1200-luvulla Hämeen hallinnasta taistelivat Ruotsi ja Novgorod. Ensimmäiset puiset kirkot on Hämeeseen rakennettu samoihin aikoihin Tuomas-piispan lähetystyön tuloksena. Ainoa kivikirkko oli Hattulan Pyhän ristin kirkko. Kuuluisin kivirakennus tuolta ajalta on hyvin säilynyt Hämeen linna.

Kivikirkkojen varsinainen rakennuskausi alkoi vasta 1480-luvulla. Sääksmäen kirkon rakennusajaksi on määritelty 1495–1505. Kellotapuli oli peräisin vuodelta 1507, mutta se jouduttiin ukkosen jäljiltä rakentamaan uudelleen 1766.

Kirkossa on jäljellä vain vähän keskiaikaisia osia, sillä kirkkoa on milloin laajennettu, milloin supistettu ja tulipalotkin ovat vieneet osansa. 1600-luvun vaihteesta peräisin olevista Yrjänänpojan seinämaalauksistakin on saatu pelastettua vain muutama vihkiristi. Kirkko korjattiin perusteellisesti vuosina 1924–25 ja silloin tehtiin aukko lattian alla oleviin vanhoihin hautaholveihin, joiden joukossa oli mm. Svinhufvudin suvun holvi. Kolme vuotta myöhemmin aprillipäivänä kirkko kuitenkin paloi perusteellisesti. Nykyinen kirkko onkin rakennettu uudelleen vanhoja kiviosia käyttäen alkuperäiseen muotoon. Kirkon seiniin maalattiin tarkasti vanhojen aiheiden mukaiset vihkiristit. Kellotapulikin on rakennettu uudelleen vuonna 1932 lähes entisen näköiseksi.

Rapolan muinaislinna

Pääartikkeli: Rapolan linna

Rapolan harju on Suomen suurimpia muinaismuistoalueita. Siellä on mm. maamme suurin muinaislinna, useita rautakautisia asuinpaikkoja sekä muinaispelto, kolme uhrikiveä ja kolme kalmistoa. Lisäksi Rapolan luonnonsuojelualueet sisältävät jääkauden aikana syntyneen harjun ja kaksi suppaa eli harjuhautaa.

Vihollinen saapui milloin mistäkin ilmansuunnasta. Turvapaikkaa haettiin vesistöjen varrelta vaikeapääsyisiltä korkeilta harjuilta, joilta oli hyvä näkyvyys. Kaikkiaan tällaisia linnoitettuja mäkiä on Hämeestä löydetty 20. Rapolan muinaislinnassa oli kaksi suurta hirsivallein suojattua harjuhautaa, joihin vihollisen uhatessa otettiin mukaan karja ja muu tärkeä omaisuus. Nykyisin muinaislinnasta on jäljellä hirsivarustusten tukikiveys, 13 uunimaista tulisijaa, noin 80 asuinkuoppaa ja heittokivikasoja. Varhaisimmat merkit ihmisen toiminnasta ovat 600-luvulta ja tulisijoja on käytetty vielä keskiajalla.

Rapolan linnavuoren Vanajan puoleisella rinteellä on useita eri-ikäisiä asutusjäänteitä. Vanhimmat niistä ovat 2000 vuotta vanhoja. Alueella on kaksi polttohautoja sisältävää kalmistoa sekä uhrikivi, ns. kuppikivi. Kiveen koverrettuihin kuoppiin tuotiin viljaa ja maitoa hyvän sadon ja karjaonnen takaamiseksi. Kalmiston hautapaikoista on löydetty useita merkittäviä esineitä, jotka ajoittavat kalmiston 400–500-luvuille.

Ritvalan helkajuhlat

Pääartikkeli: Helkajuhla

"Helan huutamisessa" yhdistyy pakanallinen perinne ja katoliset uskomukset. "Ritvalan vainiot ja pellot lakkaapi kasvamasta ja hetelmiä antamasta silloin kun kansa näihin kyllästyypi tahi tämän vanhan tavansa heittääpi", kertoivat kyläläiset C. A. Gottlundille, joka ensimmäisenä tallensi helkavirsiä vuonna 1824. Sittemmin Elias Lönnrot, joka vuonna 1832 saapui Sääksmäelle koleralääkäriksi, julkaisi helkavirret Kantelettaressa.

Sääksmäen kyliä

Annila, Huittula, Ikkala, Itko, Jutikkala, Kalalahti, Kantala, Kasuri, Kyä, Kärjenniemi, Kärsä, Lahinen, Lantoinen, Leipiälä (Naakkala), Linnainen, Liuttula, Maatiala, Mulkue, Muntee, Mustilahti, Muti (Mutinen), Nuutala, Pappila, Partala, Pietola (Koivuporras), Poukkala, Rapola, Ritvala, Roukko, Rytiälä, Saari, Salo, Sillantaka, Sulamäki, Talola, Tarttila, Terinen, Tyrisevä, Uittamo, Vainonniemi, Valkeakoski, Valto, Vedentaka, Voipaala, Vuorentaka, Ylenjoki

Sääksmäen silta

Sääksmäen osa-alueet

Sääksmäen osa-alueita eri puolilla Vanajaveden vesistöä ovat Kirkonpuoli Vanajaveden ja Kärjenniemenselän koillispuolella, Saarioispuoli Vanajaveden eteläpuolella ja Pohjois-Sääksmäki Vanajaveden ja Kärjenniemenselän luoteispuolella.

Tunnettuja sääksmäkeläisiä

• Pehr Evind Svinhufvud, Suomen tasavallan presidentti 1931–1937
• Emil Aaltonen, teollisuusmies ja suurlahjoittaja
• Kalle Carlstedt, taidemaalari
• Mielikki Ivalo, kirjailija
• Kari Suomalainen, pilapiirtäjä, professori
• Olli Aulanko, rehtori ja kansanedustaja, Mannerheim-ristin ritari
• Markus Hyötyläinen, maanviljelijä, kalastaja
• Eino Jutikkala, historioitsija, akateemikko
• Pentti Linkola, kalastaja ja ympäristöfilosofi
• Eemil Luukka, poliitikko
• Pirkko Mannola, laulaja ja näyttelijä, Miss Suomi 1958
• Kari Rydman, säveltäjä
• Veli Lehtelä, Soutaja
• Emil Wikström, kuvanveistäjä
• Anita Välkki, oopperalaulaja
• Raul Reiman, muusikko, sanoittaja
• Seppo Simola, kuulantyöntäjä
• Thorsten Renvall, ornitologi
• Joel Lehtonen, kirjailija
• Veikko Aaltonen, elokuvaohjaaja
• Kalevi Laurila, hiihtäjä, olympiamitalisti

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sääksmäki Wikimedia Commonsissa
• Sääksmäki
• Sääksmäki-seura ry

Pirkanmaan maakunnan kunnat

Akaa - Hämeenkyrö - Ikaalinen - Juupajoki - Kangasala - Kihniö - Lempäälä - Mänttä-Vilppula - Nokia - Orivesi - Parkano - Pirkkala - Punkalaidun - Pälkäne - Ruovesi - Sastamala - Tampere - Urjala - Valkeakoski - Vesilahti - Virrat - Ylöjärvi

Entiset kunnat Aitolahti - Akaa - Eräjärvi - Ikaalisten mlk - Karkku - Kiikka - Kuhmalahti - Kuorevesi - Kuru - Kylmäkoski - Luopioinen - Längelmäki - Messukylä - Mouhijärvi - Mänttä - Pohjaslahti - Sahalahti - Suodenniemi - Suoniemi - Sääksmäki - Teisko - Toijala - Tottijärvi - Tyrvää - Vammala - Viiala - Viljakkala - Vilppula - Äetsä