Sääksmäki

Wikipedia

Lakkautettu kunta
Sääksmäki
Nykyisin osa: Valkeakoski
vaakuna
Sijainti	61°12′N 24°04′E
Lääni	Hämeen lääni
Maakunta	Pirkanmaan maakunta
Perustettu [1]	1340
Liitetty	1973
– liitoskunnat	Valkeakoski Sääksmäki
– syntynyt kunta	Valkeakoski
Pinta-ala (1963) [1]
– maa	215,8 km2
Väkiluku (1970) [1]	4 467
– väestötiheys	20,70 as/km2

Sääksmäki oli Pirkanmaalla sijainnut Suomen kunta. Sääksmäen kunta liitettiin 1973 Valkeakoskeen. Kirkonkylän harmaakivikirkko on noin vuodelta 1500.

Sisällysluettelo 1 Historia 1.1 Sääksmäen kirkko 1.2 Rapolan muinaislinna 1.3 Ritvalan helkajuhlat 2 Sääksmäen kunnan kattaneita kyliä 3 Aiheesta muualla 4 Viitteet

[muokkaa] Historia

Sääksmäki on Hämeen vanhimpia kirkkopitäjiä. Se mainitaan jo 1335. Sääksmäkeen ovat aikoinaan kuuluneet Pälkäne ja Akaa, jotka mainitaan jo 1405. Sääksmäen kihlakunta kattoi keskiajalta aina 1800-luvun lopulle asti koko läntisen Hämeen; se ulottui etelän Somerolta kauas Päijänteen pohjoispuolelle saakka, muun muassa Keuruulle.

Vanhimmat maininnat Sääksmäestä ovat latinankielisessä muodossa "Saxamaeke", koska latinassa ei tunneta ä-kirjainta. Sittemmin nimi kirjoitettiin muodossa Sääksenmäki ja vuodesta 1550 alkaen Sääksmäki. Tarinoiden mukaan kirkon paikalla kasvoi aikanaan suuri kuusi, jossa oli sääksen pesä. Kuusi oli tarinoiden mukaan satalatvainen ja niin iso, että sen juurella olevassa kolossa mahtui yöpymään paimen laumoineen. Tarinan mukaan puussa asuva lintu samaistettiin pahoiksi leimattuihin pakanajumaliin, ja siksi kuusi kaadettiin. Paikalle rakennettiin kirkko.

Kiinteä asutus on saapunut 400-luvulla lännestä. Kristillisen ajan alussa Sääksmäestä tuli yksi Hämeen emäseurakunnista, jonka historiaa on taltioitu mm. paavin bullaan vuodelta 1340. Paavi vahvisti tuolloin kirkonkirouksen kymmenystensä maksamisen laiminlyöneille sääksmäkeläisille.

Pitäjän nykyiset kylät on perustettu jo keskiajalla. 1400-luvulta on peräisin kolme aateliskartanoa. Ensimmäisten vuonna 1539 laadittujen maakirjojen mukaan talonpoikaistaloja oli 209. Vanhimmat kirkolliset väestötaulut ovat vuodelta 1749, jolloin asukkaita kirjattiin olevan 2286.

Valkeakoski oli entinen Sääksmäen myllykylä, joka kehittyi 1900-luvulla nykyisiin mittoihinsa paperiteollisuuden avulla.

[muokkaa] Sääksmäen kirkko

1200-luvulla Hämeen hallinnasta taistelivat Ruotsi ja Novgorod. Ensimmäiset puiset kirkot on Hämeeseen rakennettu samoihin aikoihin Tuomas-piispan lähetystyön tuloksena. Ainoa kivikirkko oli Hattulan Pyhän ristin kirkko. Kuuluisin kivirakennus tuolta ajalta on hyvin säilynyt Hämeen linna.

Kivikirkkojen varsinainen rakennuskausi alkoi vasta 1480-luvulla. Sääksmäen kirkon rakennusajaksi on määritelty 1495-1505. Kellotapuli oli peräisin vuodelta 1507, mutta se jouduttiin ukkosen jäljiltä rakentamaan uudelleen 1766.

Kirkossa on jäljellä vain vähän keskiaikaisia osia, sillä kirkkoa on milloin laajennettu, milloin supistettu ja tulipalotkin ovat vieneet osansa. 1600-luvun vaihteesta peräisin olevista Yrjänänpojan seinämaalauksistakin on saatu pelastettua vain muutama vihkiristi. Kirkko korjattiin perusteellisesti vuosina 1924-25 ja silloin tehtiin aukko lattian alla oleviin vanhoihin hautaholveihin, joiden joukossa oli mm. Svinhufvudin suvun holvi. Kolme vuotta myöhemmin aprillipäivänä kirkko kuitenkin paloi perusteellisesti. Nykyinen kirkko onkin rakennettu uudelleen vanhoja kiviosia käyttäen alkuperäiseen muotoon. Kirkon seiniin maalattiin tarkasti vanhojen aiheiden mukaiset vihkiristit. Kellotapulikin on rakennettu uudelleen vuonna 1932 lähes entisen näköiseksi.

[muokkaa] Rapolan muinaislinna

Rapolan harju on Suomen suurimpia muinaismuistoalueita. Siellä on mm. maamme suurin muinaislinna, useita rautakautisia asuinpaikkoja sekä muinaispelto, kolme uhrikiveä ja kolme kalmistoa. Lisäksi Rapolan luonnonsuojelualueet sisältävät jääkauden aikana syntyneen harjun ja kaksi suppaa eli harjuhautaa.

Vihollinen saapui milloin mistäkin ilmansuunnasta. Turvapaikkaa haettiin vesistöjen varrelta vaikeapääsyisiltä korkeilta harjuilta, joilta oli hyvä näkyvyys. Kaikkiaan tällaisia linnoitettuja mäkiä on Hämeestä löydetty 20. Rapolan muinaislinnassa oli kaksi suurta hirsivallein suojattua harjuhautaa, joihin vihollisen uhatessa otettiin mukaan karja ja muu tärkeä omaisuus. Nykyisin muinaislinnasta on jäljellä hirsivarustusten tukikiveys, 13 uunimaista tulisijaa, noin 80 asuinkuoppaa ja heittokivikasoja. Varhaisimmat merkit ihmisen toiminnasta ovat 600-luvulta ja tulisijoja on käytetty vielä keskiajalla.

Rapolan linnavuoren Vanajan puoleisella rinteellä on useita eri-ikäisiä asutusjäänteitä. Vanhimmat niistä ovat 2000 vuotta vanhoja. Alueella on kaksi polttohautoja sisältävää kalmistoa sekä uhrikivi, ns. kuppikivi. Kiveen koverrettuihin kuoppiin tuotiin viljaa ja maitoa hyvän sadon ja karjaonnen takaamiseksi. Kalmiston hautapaikoista on löydetty useita merkittäviä esineitä, jotka ajoittavat kalmiston 400-500-luvuille. Osa esineistä on tuontitavaraa frankkien valtakunnasta ja kaukaa idästä.

[muokkaa] Ritvalan helkajuhlat

"Helan huutamisessa" yhdistyy pakanallinen perinne ja katoliset uskomukset. "Ritvalan vainiot ja pellot lakkaapi kasvamasta ja hetelmiä antamasta silloin kun kansa näihin kyllästyypi tahi tämän vanhan tavansa heittääpi", kertoivat kyläläiset C. A. Gottlundille, joka ensimmäisenä tallensi helkavirsiä vuonna 1824. Sittemmin Elias Lönnrot, joka paranteli koleraansa Sääksmäellä, julkaisi helkavirret Kantelettaressa.

[muokkaa] Sääksmäen kunnan kattaneita kyliä

Annila, Huittula, Ikkala, Itko, Jutikkala, Kalalahti, Kantala, Kasuri, Kyä, Kärjenniemi, Kärsä, Lahinen, Lantoinen, Leipiälä (Naakkala), Linnainen, Liuttula, Maatiala, Mulkue, Muntee, Mustilahti, Muti (Mutinen), Nuutala, Pappila, Partala, Pietola (Koivuporras), Poukkala, Pyörönmaa, Rapola, Ritvala, Roukko, Rytiälä, Saari, Salo, Sillantaka, Sulamäki, Talola, Tarttila, Terinen, Tyrisevä, Uittamo, Vainonniemi, Valkeakoski, Valto, Vedentaka, Voipaala, Vuorentaka, Ylenjoki

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Sääksmäki
• Sääksmäki-seura ry

[muokkaa] Viitteet