Emil Wikström

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Emil Wikström
Emil Wikström 1890-luvulla
Emil Wikström 1890-luvulla
Syntynyt 13. huhtikuuta 1864
Turku, Suomi
Kuollut 26. syyskuuta 1942 (78 vuotta)
Kansallisuus suomalainen
Ala Kuvanveistäjä
Kuuluisimpia töitä Elias Lönnrotin muistomerkki, Lyhdynkantajat, Säätytalon päätykolmion veistokset
Karhu, 1910, Kansallismuseon portaat.

Emil Wikström (13. huhtikuuta 1864 Turku26. syyskuuta 1942)[1] oli suomalainen kuvanveistäjä. Wikström oli ensimmäinen suomalaiskansalliseen taiteeseen suuntautunut veistäjä.[2] Wikströmin tunnetuimpia töitä ovat muun muassa Lyhdynkantajat Helsingin rautatieasemalla, Elias Lönnrotin muistomerkki, J. V. Snellmannin muistomerkki sekä Kansallismuseon edessä oleva graniittikarhu.[3]

Wikströmin varhaistuotannon tärkein teos on Säätytalon otsikkoryhmä vuosisadan vaihteessa. Realistinen veistosryhmä kuvaa otteita Suomen kansan vaiheista alkaen esihistoriasta ja päätyen Porvoon valtiopäiviin 1809.[2] Nuoruudenteoksista vaikuttavina pidetään myös Wikströmin lapsia ja nuoria kuvaavia veistoksia, kuten Viattomuuden uni 1891 ja Invocation 1897.[2]

Wikström asui suurimman osan elämästään Sääks­mäelle (nyk. Valkea­koskelle) rakennuttamassaan Visavuoressa, nykyään museona toimivassa taiteilijakodissa.[3]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emil Wikström pääsi opiskelemaan vuonna 1881 Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun Turussa. Vuonna 1882 hän siirtyi opiskelemaan Helsinkiin Suomen Taideteollisuusyhdistyksen Veistokouluun ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun. Vuosina 1883–1885 hän opiskeli Wienin taideteollisuuskoulussa ja Wienin taideakatemiassa. 1885–1886 hän opiskeli Pariisissa Académie Julianissa, 1887–1888 uudelleen Wienissä ja uudelleen Pariisissa 1888–1892. Wikström asettui 1892 Suomeen, muutti Sääks­mäelle vuodesta 1893 rakennuttamaansa hirsiseen ateljeehuvilaan ja avioitui Alice Högströmin kanssa 1895. Ensimmäinen ateljeehuvila kuitenkin tuhoutui tulipalossa 1896, jolloin monia valmiita ja keskeneräisiä teoksia tuhoutui. Vuosina 1897–1902 Wikström asui ja työskenteli Pariisissa. Uuden Visavuoren ateljeen rakentaminen alkoi 1899, jolloin ateljee rakennettiin kokonaan erilleen asuintiloista.[4]

Wikström sai vuonna 1919 professorin arvonimen.[4]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikströmin puoliso oli taidemaalari Alice Wikström (o.s. Högström, 1873–1950).[4] Wikströmin nuorin tytär oli kirjailija ja jooga-ohjaaja Mielikki Ivalo, ja pilapiirtäjä Kari Suomalainen oli Emil Wikströmin tyttären Estellen poika.[5]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkisia veistoksia ja hautamuistomerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gustav Fredrik Ahlgrenin muistomerkki 1888, Koukkuniemen vanhainkoti Tampere
  • Tukinuittaja 1890, kipsiveistoksesta on pystytetty pronssiset jälkivalokset Kotkaan 1952 ja Valkeakoskelle 1987
  • Turun säästöpankin rakennuksen julkisivun veistokset 1891
  • Fredrik Paciuksen muistomerkki 1895 Kaisaniemen puisto
  • Usko 1896 ja Luottamus 1897, Henkivakuutusyhtiö Suomen allegoriset veistokset
  • Elias Lönnrotin muistomerkki 1902
  • Säätytalon päätykolmio 1893–1903
  • Anders Joachim Kurténin muistomerkki 1907 Vaasa
  • Wladimir Jurveliuksen hautamuistomerkki 1907
  • Mikael Agricolan muistomerkki 1908
  • Graniittikarhu, Kansallismuseon edusta 1910
  • Aino-suihkukaivo 1912, pystytetty Uno Staudingerin Villa Johannan puutarhaan Laivurinkadulle Helsinkiin. Lahden kaupunki hankki veistoksen 1948 ja pystytti sen Fellmanin kartanon puistoon.
  • Pohjan neito 1913
  • Uno Staudingerin hautamuistomerkki 1913
  • Näsikallion suihkukaivo 1913
  • Lyhdynkantajat 1914
  • Zacharias Topeliuksen muistomerkki 1915
  • J. V. Snellmannin muistomerkki 1916
  • Juho Lallukan hautamuistomerkki 1919
  • G. A. Serlachiuksen muistomerkki 1921
  • Eliel Aspelin-Haapkylän hautamuistomerkki 1921
  • Heinolan vapaudenmuistomerkki 1922
  • Pohjanmaan museon pronssiovet 1929
  • Oscar Rewellin hautamuistomerkki 1932
  • Sureva mies, suihkukaivoveistos 1935 Hietaniemen hautausmaa
  • Serlachius-suvun hautamuistomerkki 1916–1937
  • Elämän alku 1939 ja Elämän loppu 1940, Alfred Kordelinin hautakappelin veistokset
  • Santeri Ivalon hautamuistomerkki 1942

Muita veistoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Axel Gallénin muotokuva 1886
  • Kalapoika 1888
  • Viattomuuden uni 1892
  • Tuonelan emäntä 1892
  • Invocation 1895
  • Ajanjumalan vanki 1897
  • Gustaf Adolf Serlachiusen muotokuva 1897
  • Ajattelija 1898
  • Taistelija 1899
  • Äiti ja lapsi 1900
  • Impiää 1903
  • Idea, Toteutus ja Kritiikki 1904, alun perin Turun taidemuseon ovenpäällyksiä varten aiotut kolme pronssireliefiä
  • Pensée 1905
  • Neljä kipsiin valettua karhua 1899, Pariisin maailman- näyttelypaviljonki 1900 (tuhoutuneet), Hvitträskin karhu 1906 edellisten pohjalta kiveen hakattu
  • Robert Kajanuksen muotokuva 1905–1914
  • Enkä minä 1906
  • Akseli Gallen-Kallela suksilla 1906
  • Ain yhä ajattelevi 1907–1908
  • Marjatta 1908–1926
  • Kuokkamies 1908
  • Mielikki 1912
  • Kuoleva tyttö 1914
  • Äiti ja lapsi 1912
  • Ovenkahvat, Ensi-sairaala 1913
  • Saunatyttö 1915, pienoisveistos
  • Victor Westerholmin muotokuva 1916
  • Aino 1916
  • Hevosenkesyttäjä 1919
  • Gösta Serlachiuksen muotokuva 1920
  • Seitsemän veljeksen pako Impivaarasta 1928
  • P. E. Svinhufvudin muotokuva 1928/1931
  • Carl Gustaf Emil Mannerheimin muotokuva 1933
  • Ensiaskeleet 1941

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen kuvataiteilijat -verkkomatrikkeli: Emil Wikström Viitattu 1.8.2011.
  2. a b c ”Wikström, Emil”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5.
  3. a b Emil Wikström (1864–1942) Visavuoren museosäätiö. Viitattu 1.8.2011.
  4. a b c Serlachiuksen taidemuseo
  5. Kari Suomalainen (1920–1999) Visavuoren museosäätiö. Viitattu 1.8.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Emil Wikström.