Eero Järnefelt

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eero Järnefelt
Omakuva
Omakuva
Syntynyt 8. marraskuuta 1863
Viipuri, Suomi
Kuollut 15. marraskuuta 1937
Helsinki
Kansallisuus suomalainen
Ala taidemaalari
Pyykkiranta, 1889.
Heräävä toivo, 1926. Raahen kirkon alttaritaulu.

Erik (Eero) Nikolai Järnefelt (8. marraskuuta 1863 Viipuri15. marraskuuta 1937 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari ja professori (1912). Järnefeltin tunnetuimpia töitä ovat maalaukset Kolin maisemista ja muotokuvat aikansa merkkihenkilöistä.

Elämänvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järnefeltin vanhemmat olivat kenraaliluutnantti, kuvernööri ja senaattori Alexander Järnefelt ja vapaaherratar Elisabeth (o.s. Clodt von Jürgensburg). Hänellä oli kahdeksan sisarusta: Kasper, Arvid, Ellida, Ellen, Armas, Aino, Hilja ja Sigrid. Valmistuttuaan ylioppilaaksi Helsingin yksityisestä suomalaisesta alkeisopistosta 1881 Järnefelt opiskeli maalausta Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1874 ja 1878 sekä Pietarin taideakatemiassa 1883-1886 ja 1886–1888 Pariisissa Académie Julianissa. Hän teki opintomatkoja 1894–1895 Italiaan ja Krimille 1899. Järnefelt sai vaimonsa Suomalaisen teatterin näyttelijä Saimi Swanin kanssa viisi lasta, joista Heikki tunnetaan tutkijana.

Hän osallistui 1889 Pietarissa järjestettyyn venäläisten ja suomalaisten taiteilijain näyttelyyn sekä Mir iskusstvan järjestämään kansainväliseen näyttelyyn Pietarissa 1899.[1]

Järnefelt toimi Helsingin yliopiston piirustussalin opettajana 1902–1928. Hän sai professorin arvonimen 1912 ja oli myös Suomen Taideakatemian jäsen ja puheenjohtaja. Eero Järnefelt oli vastaanottavainen 1800-luvun naturalistisille virtauksille. Hänen tuotantonsa oli korkeatasoista ja hän oli työssään kunnianhimoinen. Hänen sukutaustansa, joka yhdisti suomenkieliset kulttuuripyrinnöt ja pietarilaisen aristokratian taidepiirit, oli omiaan luomaan paatoksellisia ja runollisia teoksia.[2]

1890-luvulla Järnefelt vietti useita kesiä Lapinlahden Väisälänmäellä Rannan-Puurulan talossa ja maalasi siellä teoksensa Isäntä ja rengit sekä viimeisteli Kaski-nimisen maalauksensa. Pohjois-Karjalan Kolilla Järnefelt kävi ensimmäisen kerran taiteilija Venny Soldan-Brofeldtin ja kirjailija Juhani Ahon kanssa 1892 ja palasi sinne myöhemmin useita kertoja, viimeisen kerran 1936. Järnefelt maalasi Kolin maisemista useita teoksia, esimerkiksi maalauksen Syysmaisema Pielisjärveltä vuonna 1899.

Järnefelt rakennutti Tuusulanjärven rantaan arkkitehti Usko Nyströmin suunnitteleman Suviranta-nimisen taiteilijakodin, joka valmistui 1901. Hän asui perheineen Suvirannassa ympärivuotisesti vuoteen 1917 saakka, jolloin perhe muutti Helsinkiin. Tämän jälkeen he viettivät aikaa Suvirannassa vain kesäisin ja juhlapäivinä.

Järnefeltin 1800-luvun lopun taiteesta on nähtävissä samanaikaisen venäläisen, realistiseen ja iskevään kuvaukseen pyrkivän taiteen piirteitä. Hänen pääteoksekseen mainittu maalaus Kaski, toiselta nimeltään Raatajat rahanalaiset, on harvoja tuona aikana Suomessa tehtyjä maalauksia, joissa maaseutuväestön ankeaa elämää kuvattiin ihannoimatta.

Järnefelt kävi muun sukunsa tavoin Minna Canthin salongissa Kuopiossa.[3]

Raahen kirkon alttaritaulu Heräävä toivo vuodelta 1926 oli Eero Järnefeltin viimeiseksi jäänyt suuri työ.

Järnefelt on haudattu Helsingin Hietaniemeen: U28-5-13.selvennä

Grafiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järnefeltiltä tunnetaan 73 grafiikan vedosta. Kaiken kaikkiaan häneltä tunnetaan 92 grafiikkateosta. Niistä vedosta tuli julkisuuteen syyskuussa 2013 Järvenpään taidemuseossa avautuneen Järnefelt-juhlanäyttelyn yhteydessä. Järnefeltiä koskevan tutkimusprojektin yhteydessä on tullut esille useita tuntemattomia grafiikantöitä.[4][5]

Ensimmäiseksi esiin tullut teos on Jean Sibeliuksen muotokuva, jonka arvellaan olevan peräisin ajalta 1906–1910. Teoksessa on signeeraus, ja se on ollut luotettavan omistajan hallussa. Se saattaa olla teoksen ainoa vedos. Se on pehmeäpohjasyövytys.[4]

Toinen on Talvi-niminen grafiikkavedos 1900-luvun alkuvuosikymmeneltä, kuten Sibeliusta esittävä grafiikka. Teoksesta on ollut Ateneumissa työpiirros ja sinkkilaatta, mutta vedoksia ei ollut tiedetty tehdyn. Se on myös mustavalkoinen, pehmeäpohjasyövytyksellä tehty vedos. Omistaja on Järnefeltin sukulainen, joka otti museoon yhteyttä luettuaan aiemman uutisen löytyneestä vedoksesta.[5]

Maalauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Savolaisvene, 1888.
  • Ranskalainen viinitupa, 1888.
  • Kesäyön kuu, 1889.
  • Pyykkiranta, 1889.
  • Pihapiiri, quassi, 1890.
  • Heinäkuun päivä, 1891.
  • Keuruun kirkon alttaritaulu, 1891.
  • Saimi kedolla. 1892.
  • Kaski eli Raatajat rahanalaiset, 1893.
  • Isäntä ja rengit, 1893.
  • Ahvenruoho, 1895.
  • Leikkiviä lapsia, 1895.
  • Jyväskylän maaseurakunnan kirkon alttaritaulu, 1896.
  • Mathilda Wreden muotokuva, 1896.
  • Taiteilijan pojan Heikki Järnefeltin muotokuva, 1897.
  • Syysmaisema Pielisjärveltä, 1899.
  • Kotimatkalla, 1903.
  • Rantakuva, 1903.
  • Kaislikkoranta, 1905.
  • Maalaiskaupassa, 1905.
  • Juhani Ahon muotokuva, 1906.
  • Liedon kirkon alttaritaulu, 1908.
  • Helsingin rautatieaseman ravintolan Koli-maisemafresko, 1911 (yhdessä A.W. Finchin ja Ilmari Aallon kanssa).
  • Helsingin yliopiston juhlasalin Aurora-seura, 1916 (tuhoutui Helsingin pommituksessa helmikuussa 1944).
  • Helsingin yliopiston juhlasalin Flora-juhla, 1920 (tuhoutui Helsingin pommituksessa helmikuussa 1944).
  • Presidentti Mannerheimin muotokuva, 1922.[6]
  • Kylpijät, 1923.
  • Helsingin Johanneksen kirkon alttaritaulu, 1932.
  • Maisema Kolilta, 1928.
  • Jokimaisema, 1931.
  • Ester Sihtola (maalaus) 1934.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lindqvist, Leena (toim.): Taiteilijan tiellä – Eero Järnefelt 1863 – 1937. Otava, 2002. ISBN 951-1-144-66-9.
  • Toppi, Marko (toim.): Eero ja Saimi Järnefeltin kirjeenvaihtoa ja päiväkirjamerkintöjä 1889-1914. SKS, 2009. ISBN 978-952-222-113-1.
  • Toppi, Marko (toim.): Vain tosi on pysyväistä. Eero ja Saimi Järnefeltin kirjeenvaihtoa ja päiväkirjamerkintöjä 1915-1944. SKS, 2013. ISBN 978-952-222-399-9.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pauliina Laitinen-Laiho: Taide&Antiikki, Taloustaito, s. 23, 05/2009
  • Leena Nokela (toim.): Rakkaat vanhat tavarat. Otava, 1998. ISBN 951-1-14302-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Petrova, Evgenia (päätoim.): Mir Iskusstva - taiteen maailma, s. 319. Näyttelyluettelo Helsinki 1998, Pietari 1999. Pietari - Helsinki: Suomen taiteen museo Ateneum, Valtion venäläinen museo, 1998. ISBN 951-53-1818-1.
  2. Nokela, s. 246
  3. Minnan salonki
  4. a b Eero Järnefeltin tuotannosta löytyi aiemmin tuntematon teos, Yle 28.9.2013
  5. a b Toinenkin uusi Järnefelt pulpahti esiin, Yle 28.9.2013
  6. Valtioneuvosto - Presidenttien muotokuvat

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eero Järnefelt.