Johanneksenkirkko (Helsinki)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Johanneksenkirkko
Johanneksenkirkko pohjoisesta katsottuna.
Johanneksenkirkko pohjoisesta katsottuna.
Sijainti Ullanlinna, Helsinki
Koordinaatit 60°09′42.5″N, 024°56′41″EKoordinaatit: 60°09′42.5″N, 024°56′41″E
Seurakunta Helsingin tuomiokirkkoseurakunta
Rakentamisvuosi 1888–1891
Suunnittelija A. E. Melander
Istumapaikkoja 1 400
Tyylisuunta uusgotiikka
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Johanneksenkirkko on uusgoottilainen kirkko Helsingin Ullanlinnassa, keskusta-alueen eteläosassa Korkeavuorenkadun varrella. Kirkko rakennettiin vuosina 1888–1891 ja sen korkeimmat osat ovat 74 metriä korkeat länsitornit. Kirkon suunnitteli A. E. Melander, jonka ehdotus voitti vuonna 1878 järjestetyn kilpailun. Kirkkoon mahtuu 2 600 ihmistä, ja se on paikkaluvultaan Suomen suurin kivikirkko[1]. Kirkko on Suomen uusgoottilaisten kirkkojen pääesimerkki. Alttaritauluna on Eero Järnefeltin 1932 maalaama Taivaallinen näky. Sen aiheena on Jeesuksen opetuslapsia vainonneen Saulus Tarsolaisen kääntyminen kristinuskoon Damaskoksen tiellä. Kelloja kirkossa on kolme. Kirkon vihki käyttöön Porvoon piispa Carl Henrik Alopaeus 13. joulukuuta 1891.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johanneksenkirkko rakenteilla vuonna 1890.
Johanneksenkirkko n. 1900.

Arkkitehti Melander suunnitteli itse kirkon penkit, saarnatuolin, alttarilaitteen ja kastepöydän. Koristelussa on käytetty paljon kolmiapila-aihetta, joka on tyypillinen goottilainen pyhän kolminaisuuden symboli. Kirkon sisätilat ovat hyvin koristeelliset lasimaalauksineen, kaari-ikkunoineen, virsitauluineen ja kattokruunuinen. Alun perin myös kirkon vihreänharmaissa, rapatuissa seinäpinnoissa oli niiden yläosissa ja holvikaarissa oli koristekuvioita. Myöhemmissä restauroinneissa (ensimmäisen kerran vuonna 1913) kuviot peitettiin vaalealla yhtenäisellä värillä. Kirkko restauroitiin sen satavuotisjuhlia varten ja silloin vanhasta koristemaalauskerroksesta paljastettiin osa yleisölehterin seinään.[2] Kirkko vaurioitui Helsingin suurpommituksissa helmikuussa 1944; mm. useita ikkunoita särkyi.

Kirkon urut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urut rakensi alun perin saksalainen urkutehdas E. F. Walcker vuonna 1891, ja niitä on uudistettu vuosina 1921, 1937, 1956 ja 1974. Niissä on 66 äänikertaa, jotka jakautuvat kolmelle sormiolle ja jalkiolle. Vuonna 2005 saksalainen urkurakentamo Orgelwerkstatt Christian Scheffler entisti urut ja palautti Oskar Merikannon suunnitteleman disposition eli äänikertarakenteen.

Kirkon urkureina ovat toimineet muiden muassa Oskar Merikanto, Armas Maasalo ja Tauno Äikää. Nykyinen urkuri on Pertti Eerola. Ensimmäinen kanttori oli Abraham Ojanperä ja hänen jälkeensä mm. Sulo Saarits. Kirkko on Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan ja Södra svenska församlingenin käytössä.[3][4]

Johanneksenkirkolla on merkittävä osa monen helsinkiläisen adventinvietossa. Viipurin Lauluveikot -mieskuoron adventtikonsertit on alusta alkaen lähes joka vuosi pidetty Johanneksenkirkossa.[5] Kuoron 50. adventtikonsertti pidettiin Johanneksenkirkossa vuonna 2003. Konserttien urkureina ovat toimineet mm. Tauno Äikää ja Pertti Eerola.[6]

Johanneksenkirkko fiktiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johanneksenkirkko on ollut monen kotimaisen televisio- ja elokuvatuotannon kuvauspaikka. Tunnetuin on Yle TV1:n draamasarja Kotikatu (1995–2012), joka sijoittui alkuaikoinaan kirkon ympäristöön, ja kirkko toimi yhtenä sarjan henkilöitä yhdistävänä tekijänä.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johanneksenkirkko.
  • Johanneksenkirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön rekisteriportaali. Museovirasto.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heikki Nuutinen: Johanneksen kirkko 100 vuotta 1891–1991. 2., laajennettu painos. Helsinki: Rakentajain Kustannus Oy, 1991. ISBN 951-676-521-1.