Abraham Ojanperä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Abraham Ojanperä
Abraham Ojanperä vuonna 1905.
Abraham Ojanperä vuonna 1905.
Syntynyt 16. syyskuuta 1856
Liminka
Kuollut 26. helmikuuta 1916 (59 vuotta)
Liminka
Kansallisuus suomalainen
Ammatti laulaja
Abraham Ojanperä esiintyy Väinämöisenä Oskar Merikannon oopperassa Pohjan neiti.

Abraham (Aappo, Aapo, Aapi) Ojanperä (16. syyskuuta 1856 Liminka26. helmikuuta 1916 Liminka[1]) oli suomalainen laulaja, joka tunnettiin basso- ja baritonirooleistaan 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Ojanperä toimi sekä pedagogina että esiintyvänä taiteilijana. Hän toimi kirkkomuusikkona ja lauloi suomalaisissa oopperaesityksissä, kun Suomessa ei vielä ollut vakituista oopperaa.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ojanperä syntyi Oulun lähellä Limingassa maalaistalon poikana. Hän jäi orvoksi alle kaksivuotiaana, mutta kävi kansakoulun ja pääsi sitten paikallisten tukijoiden avulla Jyväskylän opettajaseminaariin. Sieltä hän valmistui vuonna 1878, ja lähti sen jälkeen Helsinkiin laulua opiskelemaan. Ensimmäisen Helsingin-konserttinsa hän piti tammikuun lopulla 1881. Noin puolentoista vuoden kuluttua, toukokuussa 1882, hän konsertoi Helsingin yliopiston juhlasalissa toistamiseen, minkä jälkeen hän lähti jatkamaan lauluopintojaan Dresdeniin Saksaan. Haaveissa oli ulkomainen oopperaura. Se ei avautunut, ja hän palasi Suomeen vuonna 1885 toimiakseen Helsingin musiikkiopiston soololaulun opettajana, vaikka Suomen Senaatti oli myöntänyt hänelle apurahan neljättäkin opiskeluvuotta varten.

Laulunopettaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa oltiin vasta luomassa musiikkikulttuuria, joten Ojanperän työ Helsingin Musiikkiopiston ensimmäisenä suomenkielisenä yksinlaulun opettajana oli tärkeä. Hän kehittikin yksinlaulun opetuksen traditiota ja pedagogisia linjauksia sekä äänenmuodostuksen perusharjoitusten metodit Suomen olosuhteisiin sovellettuina. Vuonna 1892 Ojanperä aloitti vastavalmistuneen Johanneksen kirkon kanttorina. Palattuaan 1896 vuoden kestäneeltä opintomatkaltaan Välimeren maihin hän sai hoitoonsa myös koraalilaulun ja kirkkoveisuun opetuksen Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Kolmikymmenvuotisen opettajan uransa aikana Ojanperä ehti kasvattaa monet laulajasukupolvet. Hänen tunnetuimpia oppilaitaan olivat Ida Ekman, Maikki Järnefelt, Alma Kuula, Annikki Uimonen, Gerda Lind ja Eino Rautavaara. Hän toimi myös monen sävellystä opiskelevan tuotosten ensimmäisenä tulkitsijana, mistä juonsi alkunsa yhteistyö useiden säveltäjien kanssa. Intensiivistä se oli Johanneksen kirkon urkurina toimineen Oskar Merikannon kanssa. He organisoivat yhdessä Johanneksen kirkon pääsiäiskonsertit ja kulkivat pari kertaa vuodessa pitkillä pohjoisesta etelään ulottuneilla konserttikiertueilla.

Esiintyvä taiteilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ojanperän konsertit esiintyvänä taiteilijana saivat täydennystä, kun musiikkiteosten levyttäminen alkoi Suomessa. Hän lauloi levylle pääasiassa kansanlauluja sekä nuorten kotimaisten säveltäjien kuten Jean Sibeliuksen, Oskar Merikannon, Armas Järnefeltin, Erkki Melartinin, Otto Kotilaisen ja Armas Maasalo uutuuksia. Suomalaista musiikkia hän valitsi myös kahteen ulkomailla pitämäänsä konserttiin, Berliiniissä vuonna 1895 ja Kristianiassa eli Oslossa vuonna 1905. Hän konsertoi koko uransa ajan niin usein kuin mahdollista myös syntymäpitäjänsä Limingan kirkossa. Viimeisen oopperaroolinsa Ojanperä lauloi marraskuussa 1908, kyseessä oli Merikannon teos Pohjan neiti, joka oli saanut kantaesityksensä saman vuoden kesäkuussa samalla kokoonpanolla Viipurin teatterissa. Viipurissa se kuului laulujuhlien ohjelmistoon, Ojanperä lauloi Väinämöisen osan, säveltäjä johti itse esityksen.

Elämän viimeiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muistokoti Aappola Limingan museoalueella.

Kesät Ojanperä vietti paljolti Manner-Euroopan musiikkikeskuksissa, mutta alkoi iän karttuessa viihtyä yhä pidempiä aikoja Aappolan huvilassaan Limingassa. Sinne hän myös palasi toipumaan, kun hänen terveytensä heikkeni äkillisesti marraskuussa 1915. Hänen oli tarkoitus palata opettajaksi ja taiteilijaksi, mutta toisin kävi. Ojanperä kuoli perheettömänä Aappolassa helmikuun 26. päivänä seuraavana vuonna eli 1916. Jo vuoden 1913 alusta hän oli nauttinut valtion eläkettä, vaikka ei jättänytkään tuolloin työtään, vaan piti virkansa kuolemaansa saakka.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Musiikkiopistolla perustettiin pian Ojanperän kuoleman jälkeen kevättalvella 1916 niin kutsuttu Ojanperä-rahasto, josta oli tarkoitus palkita määräajoin laulajalahjakkuuksia. Rahastoa ei kuitenkaan saatu toimimaan. Vuonna 1948 valmistui Ojanperän elämänvaiheisiin nojautuva elokuva Ruusu ja kulkuri, jonka ohjasi Ilmari Unho. Se on pitkälti fiktiivinen eli ei aina perustu todellisiin tapahtumiin. Oululainen Maija-Liisa Näsänen julkaisi Ojanperästä elämäkerran vuonna 2008, sitä ennen laulajasta oli ollut kirjallista tietoa lähinnä vain Iikka Niemelän vihkosessa Abraham Ojanperä, hänen testamenttinsa ja Aappolansa (10. lokakuuta 1959). Aappola toimii nykyään kesäisin Ojanperä-museona Limingan museoalueella.

Ääniesimerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Näsänen. M.-L. 2008. Abraham Ojanperä - laulajan elämä. Faros-kustannus Oy, Turku. 511 s. ISBN 978-952-5710-01-4

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Näsänen, Maija-Liisa: Abraham Ojanperä – laulajan elämä, s. 38. Turku: Faros-kustannus, 2008. ISBN 978-952-5710-01-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]