Keski-Porin kirkko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keski-Porin kirkko
Porin kirkko.jpg
Sijainti Hallituskatu 1, Pori
Koordinaatit 61°29′21″N, 021°48′05″EKoordinaatit: 61°29′21″N, 021°48′05″E
Seurakunta Keski-Porin seurakunta
Rakentamisvuosi 1859–1863
Suunnittelija Carl Johan von Heideken, Georg Theodor Chiewitz
Materiaali tiili
Tyylisuunta uusgotiikka
Avoinna yleisölle
ma–pe klo 10–13,
kesäaikana päivittäin klo 10–18
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Keski-Porin kirkko on Porin kaupungin suurin kirkko, joka sijaitsee ydinkeskustan tuntumassa Kokemäenjoen rannalla. Keski-Porin seurakuntaan kuuluva kirkko rakennettiin vuosina 1859–1863 ja se vihittiin käyttöön uudenvuodenpäivänä 1864. Ulkoasultaan Keski-Porin kirkko edustaa uusgotiikkaa, sisustus puolestaan on kansallisromanttisen tyylisuunnan mukainen.[1] Kirkon ovat suunnitelleet arkkitehdit Carl Johan von Heideken ja Georg Theodor Chiewitz.

Keski-Porin kirkko puistoineen on osa vuonna 2002 perustettua Porin kansallista kaupunkipuistoa.[1] Se kuuluu myös samaan kokonaisuuteen kuin Kokemäenjoen rantakorttelit eli niin sanottu Kivi-Pori, jonka Museovirasto on määritellut valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski-Porin kirkko on järjestyksessään Porin kolmas pääkirkko. Sen edeltäjiä olivat kaupungin perustamisen yhteydessä vuonna 1558 rakennettu Porin ensimmäinen kirkko, joka tuhoutui vuoden 1698 kaupunkipalossa sekä Porin palossa 1852 tuhoutunut vuonna 1701 rakennettu kirkko. Kaksi vanhempaa sijaitsi lännempänä Hallituskadun (silloinen Kuninkaankatu) varrella, nykyisen Satakunnan Museon edustalla. Puukirkon tilalle oli tarkoitus rakentaa uusi kivikirkko jo 1830-luvulla, mutta varojen puutteessa hanke ei toteutunut. Porin lähes kokonaan raunioittaneen kaupunkipalon jälkeen uusi kirkko päätettiin rakentaa paikalle, jossa 1500–1600-luvuilla oli toiminut Porin kuninkaankartano.[3] Se oli alkanut rappioitumaan 1680-luvulla Porin kreivikunnan lakkauttamisen myötä, niin että kuninkaankartanon rakennukset olivat lopullisesti hävinneet 1700-luvun loppuun mennessä ja aluetta käytettiin lähinnä kaupungin laivaveistämön tarpeisiin.[4]

Uuden kirkon varsinainen rakennustyö aloitettiin vuonna 1859 kaupunginarkkitehti C. J. von Heidekenin suunnitelmien mukaan. Tiilirakenteisen kirkon muuraaminen kesti kaksi vuotta ja siihen käytettiin yhteensä 1,8 miljoonaa tiiltä. Valmistumisen jälkeen ensimmäinen kirkossa pidetty tilaisuus oli 3. joulukuuta 1863 järjestetty iltahartaus, joka päättyi ruotupataljoonan torvisoittokunnan esittämään Porilaisten marssiin. Kirkko vihittiin käyttöön 1. tammikuuta 1864. Vihkiäisjumalanpalveluksen suoritti lääninrovasti Herman Hellén. Kirkkoon mahtui alunperin jopa 5 000 ihmistä, mutta muuttuneen sisustuksen ja lukuisten korjaustöiden jälkeen sen nykyinen kapasiteetti on vain 1 700 henkilöä. Viimeisin peruskorjaus kirkkoon on suoritettu vuosina 1995–1996.[5] Kirkon kuparikatto uusittiin vuonna 2012, kun edellisenä jouluna riehunut Tapani-myrsky oli vaurioittanut sitä.[6]

Ulkoasu ja sisustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski-Porin kirkko on päätytornillinen pitkäkirkko, jonka kuoripäädyssä on ulkoneva sakaristo.[2] Kolmilaivainen kirkkorakennus on 65 metriä pitkä ja runkohuoneestaan noin 30 metriä korkea.[5] Se tunnetaan erikoislaatuisesta tornistaan, jonka on suunnitellut Turun ja Porin lääninarkkitehti Georg Theodor Chiewitz. Tornin risti on 72 metrin korkeudella, joka tekee Keski-Porin kirkosta Suomen viidenneksi korkeimman kirkkorakennuksen ja samalla myös erilaisia teollisuusrakennelmia lukuunottamatta Porin korkeimman rakennuksen. Valurautainen tornin huippu painaa yli 60 tonnia ja se valmistettiin läheisellä Porin konepajalla.[5][7]

Georg Theodor Chiewitz suunnitteli tornin lisäksi myös kirkon kiinteän sisustuksen. Kansallisromantiikkaa edustava sisämaalaus on arkkitehti August Krookin suunnittelema ja se valmistui vasta vuonna 1898.[2] Kirkon alttaritaulu kuvastaa Kristuksen ylösnousemusta. Sen on maalannut hovitaiteilija R. W. Ekman. Huomionarvoinen on myös alttarin yläpuolisen kattoholvin koristelu, jonka muodostaa 4 092 kullattua tähteä. Sisäosan pylväkoristelut puolestaan edustavat jugendtyyliä. Kirkon nykyinen sisustus on säilynyt samana vuodesta 1925 lähtien, jolloin ikkuihin asennettiin Magnus Enckellin lasimaalaukset.[5]

Kirkkopuisto, sankarihaudat ja muistomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sankarihaudat.

Keski-Porin kirkon puisto suunniteltiin alun perin samaan aikaan itse kirkon kanssa.[2] Puistoon istutettiin muun muassa 350 puuta, mutta istutukset eivät kuitenkaan kaikilta osin onnistuneet, jonka vuoksi puisto uusittiin vuonna 1917.[5] Kirkon ympäristö ei ole sankarihautojen lisäksi milloinkaan toiminut hautausmaana. Paikalle on haudattu 445 viime sotien vainajaa, lisäksi taistelukentälle jääneitä on sankarihautausmaalle siunattu 91.[8] Kirkkopuistoon haudattiin tiettävästi myös jatkosodan aikana kaupungissa majailleita saksalaissotilaista, mutta heidät on jo 1950-luvulla siirretty Saksalaisten sotilaiden hautausmaalle Vantaalle.[9]

Kirkkopuistossa on kaikkiaan neljä eri muistomerkkiä. Vuonna 1920 paljastettiin kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin suunnittelema sisällissodan valkoisten muistomerkki. Puistossa ovat myös heimosodissa kaatuneiden porilaisten muistomerkki 1920-luvulta sekä professori Aimo Tukiaisen suunnittelemat Karjalaan jääneiden vainajien (1955) ja sankarihautausmaan muistomerkit. Erityisesti Tukaiaisen suunnittelemaa sankarihautojen veistosryhmää pidetään merkittävänä. Vuonna 1952 paljastettu kokonaisuus koostuu viidestä eri veistoksesta, jotka ovat nimeltään "Isänmaa kutsuu", "Etulinjoilla", "Matkan pää", "Risti kirkastuu" ja "Elämä jatkuu". Patsaat on valettu pronssista ja muistomerkin muuri on valmistettu Vehmaan punaisesta graniitista. Sankarihautausmaan keskellä on lisäksi kookas risti.[8]

Kirkkopuistossa sijaitsee myös Keski-Porin kirkkotupa, jossa on muun muassa pieni juhlasali erilaisten tilaisuuksien järjestämistä varten.[10]

Urut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski-Porin kirkon Paschen Kiel -urut

Ensimmäiset urut Keski-Porin kirkkoon asennettiin vuonna 1872. Ne olivat 29-äänikertaiset ja Uudessakaupungissa vaikuttaneen tanskalaissyntyisen Jens Zachariassenin valmistamat. Vuonna 1927 tilalle vaihdettiin Kangasalan urkutehtaan valmistamat 45-äänikertaiset urut. Vanhoista säilytettiin 23 äänikertaa sekä urkufasadi. Kolmannet urut olivat myös Kangasalan urkutehtaan valmistamat, 50-äänikertaiset urut asennettiin paikalleen vuonna 1966. Samalla vaihdettiin myös niiden fasadi.[5]

Vuoden 1966 urut poistettiin käytöstä toukokuussa 2006, jolloin ne siirrettiin Oradean kaupunkiin Romanian. Musiikki tuotettiin kirkossa digitaalisesti marraskuuhun 2007 asti, jolloin uudet urut otettiin käyttöön. Nykyisissä, Suomen suurimmissa ranskalais-romanttisissa uruissa on 58 äänikertaa ja niiden rakentamisesta on vastannut saksalainen urkurakentamo Paschen Kiel Orgelbau yhteistyössä ruotsalaisen Åkerman & Lund Orgelbyggerin kanssa. Ne on suunnitellut ranskalainen professori ja urkuri Kurt Lueders. Urkujen uusgotiikkaa edustava fasadi on valmistettu tammesta.[11]

Keski-Porin kirkon urkuja pidätään yleisesti yhtenä Suomen parhaista, urkutaiteilija Kalevi Kiviniemi on kuvannut niitä jopa yhdeksi maailman parhaista ranskalais-romanttisista uruista.[12] Niillä ovat levyttäneet Kiviniemen[13] lisäksi muun muassa suomalaiset urkutaiteilijat Kari Vuola[14] ja Juhani Romppanen[15] sekä ruotsalainen Hans Fagius.[16] Keski-Porin kirkon urut ovat myös vuosittain järjestettävän Pori Organ -urkufestivaalin pääsoitin.

Tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski-Porin kirkossa järjestetään kirkollisten tapahtumien lisäksi runsaasti myös erilaisia konsertteja. Yksittäisten tapahtumien lisäksi se toimii esimerkiksi Pori Jazz -festivaalien konserttipaikkana. Säännöllisesti järjestettäviä ovat Pori Organ -urkufestivaali sekä heinäkuussa pidettävä hengellisen musiikin tapahtuma Kirkkopuistossa soi.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Keski-Porin kirkko Porin Seudun Matkailu Oy. Viitattu 9.6.2014.
  2. a b c d Kivi-Pori Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Viitattu 9.6.2014.
  3. Ruuth, J. W.: "Porin kaupungin historia II", Porin kaupunki 1958.
  4. Pori – Björneborg. Kaupunkiarkeologinen inventointi, liite 7 s. 14. Museovirasto. Viitattu 9.6.2014.
  5. a b c d e f "150-vuotiaan kirkon virstanpylväitä", Porin kirkkosanomat 9/2013, s. 8–9. Viitattu 9.6.2014.
  6. Keski-Porin kirkon kattoa remontoidaan käsityönä 28.5.2012. Yle Uutiset. Viitattu 9.6.2014.
  7. Porin konepaja (1858-) Porin kaupunki. Viitattu 9.6.2014.
  8. a b Sankarihaudat Porin ev.lut. seurakuntayhtymä. Viitattu 9.6.2014.
  9. Saksalaisten sotilaiden hautausmaa Lapissa 50 vuotta 5.6.2013. Kotimaa24. Viitattu 9.6.2014.
  10. Keski-Porin kirkkotupa Porin ev.lut. seurakuntayhtymä. Viitattu 9.6.2014.
  11. Keski-Porin kirkon uudet urut soivat festivaaliviikolla 21.11.2007. Turun Sanomat. Viitattu 9.6.2014.
  12. Pori Organ -viikolla 2010 kansainvälinen urkukilpailu 10.3.2009. Uusi Aika. Viitattu 9.6.2014.
  13. Pori Organissa soi myös jazz 30.5.2013. Satakunnan Viikko. Viitattu 9.6.2014.
  14. Keski-Porin kirkon uljaat urut 5.2.2014. Yle Radio 1. Viitattu 9.6.2014.
  15. Urkumusiikkia levylle 9.11.2011. Porin kaupunki. Viitattu 9.6.2014.
  16. The French Organ Symphony: Hans Fagius, Keski-Porin kirkon urut 30.6.2013. Hifimaailma. Viitattu 9.6.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Keski-Porin kirkko.