Turun tuomiokirkko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Turun tuomiokirkko
Tuomiokirkko kesällä 2008.
Tuomiokirkko kesällä 2008.
Sijainti Turku
Koordinaatit 60°27′09″N, 022°16′42″EKoordinaatit: 60°27′09″N, 022°16′42″E
Seurakunta Turun tuomiokirkkoseurakunta
Materiaali tiili
Istumapaikkoja 900
Tyylisuunta Romaaninen tyyli, Gotiikka, Uusgotiikka
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Turun tuomiokirkko on Suomen Turussa I kaupunginosassa Aurajoen rannalla sijaitseva, monessa vaiheessa rakennettu kivikirkko, joka on suurimmaksi osaksi keskiajalta. Turun tuomiokirkkoa kutsutaan Suomen kansallispyhäköksi. Vaikka nimitys ei olekaan virallinen,[1] Turun tuomiokirkko kuuluu maan merkittävimpiin historiallisiin rakennuksiin[2] ja on Suomen ainoa keskiaikainen basilika.[3] Pitkän rakennusajan vuoksi tuomiokirkko edustaa useaa eri tyylisuuntaa, muun muassa romaanista, goottilaista ja uusgoottilaista tyyliä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun tuomiokirkko C. L. Engelin vuonna 1814 maalaamassa akvarellissa.

Turun tuomiokirkon alkuvaiheista on hyvin vähän tietoa. Todennäköisesti kirkko rakennettiin aivan 1200-luvun lopulla puusta. Sen vihkimisen ajankohdasta on epävarmuutta. Kirkko on saatettu vihkiä käyttöön vuosien 1292 ja 1296 välillä tai 17. kesäkuuta 1300 tai 1300-luvun alussa, mahdollisesti 1309.[4] Tutkimuksessa on ollut aikaisemmin vallalla ajatus, että kirkko olisi rakennettu tiilestä jo 1200-luvun lopussa. Teoria on kuitenkin kyseenalaistettu. Knut Draken mukaan kirkon ydinosa on todennäköisesti rakennettu harmaakivestä 1300-luvun loppupuolella.[4][5] Markus Hiekkanen pitää Draken perusteluita kivikirkon nuoremmasta iästä vankkoina ja on esittänyt varhaisimmille kiviosille vielä myöhäisempää ajoitusta 1400-luvun alkuun.[4] Kirkko omistettiin Neitsyt Marialle ja Suomen ensimmäiselle piispalle Pyhälle Henrikille.[4]


Vuonna 1318 novgorodilaisten kerrotaan polttaneen kirkon. Aikaisemmin vallineen käsityksen mukaan hävitystä seurannut rakennuksen uusinta laajeni uuden kuoriosan rakentamiseen, joten kirkon runko sai pääasiassa nykyisen laajuutensa. Aikaisemman käsityksen mukaan lisärakennuksen valmistuttua 1300-luvun puolivälissä korotettiin torni sopusuhtaiseksi laajennetun rungon kanssa ja jo sataluvun lopulla käytiin käsiksi uusiin laajennustöihin kappelien rakentamisella. Tätä jatkui pitkin 1400-lukua, kunnes kirkon vanha runko miltei kauttaaltaan ympäröitiin kappeleilla. Muun muassa itäpäädyn Kaikkien Pyhien kappeli on rakennettu 1470-luvulla.

Rakentamisessa olivat myös kirkon ikkunat suurimmalta osalta peittyneet. Sen takia korotettiin keskilaivaa ja holveja, niin että siihen saatiin ikkunat sivulaivojen vesikattojen yläpuolelle. Tämä työ suoritettiin kahdessa jaksossa, kunnes koko keskilaiva 1460-luvulla voitiin vetää yhtäjaksoisen holvin alle. Samanlaatuinen tasoitus suoritettiin eteläisessä kappelisarjassakin, joka jaettiin kahteen kerrokseen ja pantiin yhtenäiseen vesikattoon.

Noin vuoden 1470 vaiheilla rakennettiin kirkon rungon jatkoksi sen itäpäähän mahtava kulmikas kappeli, joka nykyisin on kirkon pääkuorina. Samalla rakennettiin kirkon ympäri toista metriä paksu ja runsaat 3,5 m korkea muuri, joka ympäröi laajaa rauhoitettua kirkkopihaa. Sen yhteyteen rakennettiin lukuisia rakennuksia, joista monet tulivat 1600-luvulla perustetun Turun akatemian käytettäviksi.

Mahtavimmillaan Turun tuomiokirkko oli katolisen ajan lopulla, jolloin vaikutusvaltaiset kirkkoruhtinaat kartuttivat sen loistoa ja kalleuksia runsain lahjoituksin. Sisustuksesta mainittakoon monilukuiset alttarit ja kuorit, jotka tulivat piispojen ja muiden ylhäisten hautakappeleiksi. Näistä ovat huomattavimpia Tottin, Stålhandsken, Munckin eli Kijkin, Tavastin ja Gezeliusten kappelit sekä ns. Kankaisten kappeli, joka on rakennettu vasta 1650-luvulla.

Turun tuomiokirkkoa on uudellakin ajalla monesti uusittu. Tornia on korotettu kolmestikin, vuosien 1681, 1738 ja 1827 tulipalojen jälkeen. Erityisesti Turun palo vuonna 1827 vaurioitti kirkkoa pahasti. Tuolloin tuomiokirkon kattoa oltiin uusimassa kupariseksi, minkä vuoksi katto oli avattu. Palo tuhosi tuomiokirkon sisustan ja sen vuonna 1758 valmistuneen tornin huipun. Nykyinen huippu on rakennettu palon jälkeen. Sen on suunnitellut Carl Ludvig Engel. Samoin kirkon kappeleita sekä pääkuoria on palon jälkeen uudistettu sisäpuolelta muun muassa maalauksin.

Nykyisin kirkkoa korjataan sen rakennushistoriallisia arvoja kunnioittaen.

Rakenne, sisustus ja esineistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun tuomiokirkon pääurut.
Turun tuomiokirkon pohjapiirros.
Turun tuomiokirkon poikkileikkaus.

Tuomiokirkko on rakennettu matalalle Unikankareen kukkulalle. Kirkon pituus on 89 metriä, leveys noin 38 metriä ja korkeus 44,5 metriä. Tornin korkeus on 85,53 metriä.[6]

Tuomiokirkon tornissa on Suomen vanhin julkiselle paikalle sijoitettu kello. Siinä on ainoastaan tuntiosoitin. Vuodesta 1944 lähtien Yleisradio on joka arkipäivä lähettänyt radiossa Turun tuomiokirkon kellon klo 12:n lyönnit. Nykyisin ne lähetetään YLE Radio 1:n kanavalla.

Tuomiokirkossa on nykyisin kolmet urut: kuoriurut ovat vuodelta 1973 ja pääurut sekä Tarkk'ampujankappelin urut vuodelta 1980.[7] Pääuruissa on 81 äänikertaa ja ne ovat Suomen toiseksi suurimmat Lapuan tuomiokirkon urkujen jälkeen. Kirkossa on hyvä katedraaliakustiikka.

Kirkon eteläisellä lehterillä on Tuomiokirkkomuseo, joka kertoo kirkon historiasta ja rakennusvaiheista. Museossa on esillä pyhimyspatsaita ja kirkon esineistöä katoliselta ajalta sekä tekstiilejä ja hopeaesineitä uskonpuhdistuksen jälkeiseltä ajalta.

Tuomiokirkossa oli keskiaikana kaikkiaan 42 pyhimysalttaria. Omat alttarit oli ainakin seuraavilla pyhimyksillä: Neitsyt Maria, Pyhä Henrik, Pyhä Eerik, Pyhä Kristoforos, Pyhä Maria Magdaleena, Pyhä Katariina Aleksandrialainen, Pyhä Katariina Sienalainen, Pyhä Birgitta, Pyhä Ursula, Pyhä Margareta, Pyhä Barbara, Pyhä Helena, Pyhä Anna, Pyhä Gertrud ja Pyhä Veronika.

Kappelit ja kuorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymä alttarille päin.

Noin vuosien 14701484 välissä rakennetussa pääkuorissa[8] eli Kaikkien Pyhien kappelissa on Fredrik Westinin maalaama alttaritaulu (1829–33). Kuori on koristettu R. W. Ekmanin tekemillä freskomaalauksilla (1850-1854). Suurimmista maalauksista toisessa piispa Henrik kastaa suomalaisia Kupittaan lähteellä, ja toisessa Mikael Agricola antaa suomalaisen raamatunkäännöksen Kustaa Vaasalle. Näiden lisäksi on kuorissa on pienempiä maalauksia, jotka kuvaavat tapahtumia Jeesuksen elämästä, kuten viimeistä ehtoollista, ristiinnaulitsemista ja ylösnousemusta.

Muita osia ovat:

  • Pyhän Ristin kuori
    • Pyhän Katariinan kappeli
    • Pyhän Bartolomeuksen kappeli
  • Pyhän Johanneksen kappeli eli Johannes Kastajan kappeli, valmistui viimeisenä runkohuoneen kylkeen rakennettuna kappeli noin 1440-luvulla.[9]
  • Pyhän Ruumiin kappeli eli Tavastin kappeli
  • Pyhän Yrjänän kappeli. Piispa Hemmingin (k. 1366) pyhäinjäännöslipas 1500-luvulta sijaitsee nykyisin Pyhän Yrjänän kappelissa.
  • Kankaisten kappeli eli Kaarina Maununtyttären kuori.[10]
  • Pyhän Laurentiuksen kappeli
  • Tigerstedt-Wallenstjernan kappeli
  • Pormestarin kuori
  • Sielujen kappeli
  • Pyhän Ursulan kappeli
  • Kastekappeli. Kattoon maalattuna Marian kasteruusu.
  • Pyhäinmiesten kuori eli Kaikkien pyhien kappeli, joka on pääkuorin päässä ja kappeleista merkittävin, rakennuttajana Maunu Särkilahti.[9]

Tuomiokirkon haudat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarina Maununtyttären marmorisarkofagi.[11] Piirros vuodelta 1889.

Turun tuomiokirkko oli satojen vuosien ajan Suomen merkittävin hautapaikka. Kirkon lattian alle vuosisatojen kuluessa haudattujen henkilöiden määrä laskettaneen tuhansissa. Kirkossa on 90 muurattua hautakammiota eli muurihautaa sekä laskematon määrä multahautoja. Turun tuomiokirkkoon hautaaminen lopetettiin 1784.

Tuomiokirkossa on useita hautakappeleita, joista merkittävimmät ovat:

Reliikit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkossa olevia reliikkejä on tutkittu ja sieltä on löytynyt muun muassa 2000 vuotta vanhoja luun palasia. Suurin osa reliikeistä on kuitenkin keskiajalta 1300−1400-luvuilta. Pyhän Henrikin pääkallona pidetty kallo on ajoitettu 1100-luvulle. Ajoituksia on maaliskuun 2012 tilanteen mukaan tehty noin kolmannekselle esineistöstä. Luiden lisäksi myös tekstiilien ja muiden materiaalien alkuperä selvitetään. Kirkossa olevan katolisen ajan reliikkikokoelmassa on noin 90 esinettä.[16]

Kirkon ulkopuoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon pihalla on Mikael Agricolan patsas, ja ulkoseinässä Pyhän Kristoforoksen alttari. Kirkon eteläpuolella olevassa puistossa on H. G. Porthanin hauta.

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuuriympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Museovirasto on määritellyt Turun tuomiokirkon ja sitä ympäröivän Turun historiallisen ydinalueen yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[17]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kansallispyhäkkö nimitys ei ole virallinen evl.fi aamenesta öylättiin
  2. Gardberg, C. J. & Heininen, Simo & Welin, P. O.: Kansallispyhäkkö: Turun tuomiokirkko 1300–2000. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1398-1.
  3. Hiekkanen s. 193
  4. a b c d Hiekkanen s. 188–201
  5. Knut Drake: Åbo Domkyrka och byggnadsarkeologin. Teoksessa "Kaupunkia pintaa syvemmältä: arkeologisia näkökulmia Turun historiaan. Toim. Liisa Seppänen. Turku: Suomen keskiajan arkeologian seura – Sällskapet för medeltidsarkeologi i Finland, 2003. ISBN951-9129-57-x.
  6. Minna Vesanto & al.: Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä – Torni Tuomiokirkon tornin korkeudet. Viitattu 12.5.2009.
  7. Minna Vesanto & al.: Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä – Meidän aikamme (Urkupillit soivat myös alttaritaulun takana) Viitattu 12.5.2009.
  8. Hiekkanen 2007 s. 200
  9. a b Keskiaikainen kirkkoarkkitehtuuri Nikkemedia. Viitattu 9.11.2010.
  10. Hiekkanen 2007, s. 195
  11. Kansallisbiografia
  12. a b c d e f g Turun tuomiokirkko Pauli Kruhse. Viitattu 17.2.2013.
  13. Tavastin kappeli Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Viitattu 9.11.2010.
  14. http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/3822/
  15. Tuomiokirkon suomenkielinen esite
  16. Turun tuomiokirkossa reliikkejä ajanlaskun alusta YLE 15.3.2012
  17. Turun tuomiokirkko ja Turun historiallinen ydinalue Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardberg, C. J. & Heininen, Simo & Welin, P. O.: Kansallispyhäkkö: Turun tuomiokirkko 1300–2000. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1398-1.
  • Räsänen,Marika & Välimäki, Reima & Kaartinen, Marjo (toimittaneet): Turun tuomiokirkon suojissa – Pohjoinen hiippakuntakeskus keskiajan ja uuden ajan alun Euroopassa. Historia Mirabilis 8. Turku: Turun historiallinen yhdistys & Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies, 2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Turun tuomiokirkko.