Turun tuomiokirkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Turun tuomiokirkko
Åbo domkyrka
Turun tuomiokirkko
Turun tuomiokirkko
Sijainti Tuomiokirkonkatu 1, Turku
Koordinaatit 60°27′09″N, 022°16′42″E
Kirkkokunta Suomen evankelis-luterilainen kirkko
Hiippakunta Turun arkkihiippakunta
Seurakunta Turun tuomiokirkkoseurakunta
Materiaali tiili
Istumapaikkoja 900
Tyylisuunta Romaaninen tyyli, Gotiikka, Uusgotiikka
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Turun tuomiokirkko (ruots. Åbo domkyrka) on Suomen Turussa I kaupunginosassa Aurajoen rannalla sijaitseva, monessa vaiheessa rakennettu kivikirkko, joka on suurimmaksi osaksi keskiajalta. Turun tuomiokirkkoa kutsutaan Suomen kansallispyhäköksi, vaikka nimitys ei olekaan virallinen.[1] Turun tuomiokirkko kuuluu maan merkittävimpiin historiallisiin rakennuksiin[2] ja on Suomen ainoa keskiaikainen basilika.[3][4] Pitkän rakennusajan vuoksi tuomiokirkko edustaa useaa eri tyylisuuntaa,[huomio 1] muun muassa romaanista, goottilaista ja uusgoottilaista tyyliä.

Museovirasto on määritellyt Turun tuomiokirkon ja sitä ympäröivän Turun historiallisen ydinalueen yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun tuomiokirkko Carl Ludvig Engelin vuonna 1814 maalaamassa akvarellissa.

Turun tuomiokirkon alkuvaiheista on hyvin vähän tietoa. Todennäköisesti kirkko rakennettiin aivan 1200-luvun lopulla puusta. Sen vihkimisen ajankohdasta on epävarmuutta. Kirkko on saatettu vihkiä käyttöön vuosien 1292 ja 1296 välillä tai 17. kesäkuuta 1300 tai 1300-luvun alussa, mahdollisesti 1309.[6] Tutkimuksessa on ollut aikaisemmin vallalla ajatus, että kirkko olisi rakennettu tiilestä jo 1200-luvun lopussa. Teoria on kuitenkin kyseenalaistettu. Knut Draken mukaan kirkon ydinosa on todennäköisesti rakennettu harmaakivestä 1300-luvun loppupuolella.[6][7] Markus Hiekkanen pitää Draken perusteluita kivikirkon nuoremmasta iästä vankkoina ja on esittänyt varhaisimmille kiviosille vielä myöhäisempää ajoitusta 1400-luvun alkuun.[6] Kirkko omistettiin Neitsyt Marialle ja Suomen ensimmäiselle piispalle Pyhälle Henrikille.[6][huomio 2]


Vuonna 1318 novgorodilaisten kerrotaan polttaneen kirkon. Aikaisemmin vallinneen käsityksen mukaan hävitystä seurannut rakennuksen uusinta laajeni uuden kuoriosan rakentamiseen, joten kirkon runko sai pääasiassa nykyisen laajuutensa. Aikaisemman käsityksen mukaan lisärakennuksen valmistuttua 1300-luvun puolivälissä korotettiin torni sopusuhtaiseksi laajennetun rungon kanssa ja jo sataluvun lopulla käytiin käsiksi uusiin laajennustöihin kappelien rakentamisella. Tätä jatkui pitkin 1400-lukua, kunnes kirkon vanha runko miltei kauttaaltaan ympäröitiin kappeleilla. Muun muassa itäpäädyn Kaikkien Pyhien kappeli on rakennettu 1470-luvulla.

Rakentamisessa olivat myös kirkon ikkunat suurimmalta osalta peittyneet. Sen takia korotettiin keskilaivaa ja holveja, niin että siihen saatiin ikkunat sivulaivojen vesikattojen yläpuolelle. Tämä työ suoritettiin kahdessa jaksossa, kunnes koko keskilaiva 1460-luvulla voitiin vetää yhtäjaksoisen holvin alle.[huomio 3] Samanlaatuinen tasoitus suoritettiin eteläisessä kappelisarjassakin, joka jaettiin kahteen kerrokseen ja pantiin yhtenäiseen vesikattoon.

Noin vuoden 1470 vaiheilla rakennettiin kirkon rungon jatkoksi sen itäpäähän mahtava kulmikas kappeli, joka nykyisin on kirkon pääkuorina. Samalla rakennettiin kirkon ympäri toista metriä paksu ja runsaat 3,5 m korkea muuri, joka ympäröi laajaa rauhoitettua kirkkopihaa. Sen yhteyteen rakennettiin lukuisia rakennuksia, joista monet tulivat 1600-luvulla perustetun Turun akatemian käytettäviksi.

Mahtavimmillaan Turun tuomiokirkko oli katolisen ajan lopulla, jolloin vaikutusvaltaiset kirkkoruhtinaat kartuttivat sen loistoa ja kalleuksia runsain lahjoituksin. Sisustuksesta mainittakoon monilukuiset alttarit ja kuorit, jotka tulivat piispojen ja muiden ylhäisten hautakappeleiksi. Näistä ovat huomattavimpia Tottin, Stålhandsken, Munckin eli Kijkin, Tavastin ja Gezeliusten kappelit sekä ns. Kankaisten kappeli, joka on rakennettu vasta 1650-luvulla.

Turun tuomiokirkkoa on uudellakin ajalla monesti uusittu. Tornia on korotettu kolmesti, vuosien 1681, 1738 ja 1827 tulipalojen jälkeen. Erityisesti Turun palo vuonna 1827 vaurioitti kirkkoa pahasti. Tuolloin tuomiokirkon kattoa oltiin uusimassa kupariseksi, minkä vuoksi katto oli avattu. Palo tuhosi tuomiokirkon sisustan ja sen vuonna 1758 valmistuneen tornin huipun. Nykyinen huippu on rakennettu palon jälkeen. Sen on suunnitellut Carl Ludvig Engel. Samoin kirkon kappeleita sekä pääkuoria on palon jälkeen uudistettu sisäpuolelta muun muassa maalauksin. Nykyisin kirkkoa korjataan sen rakennushistoriallisia arvoja kunnioittaen.

Rakenne, sisustus ja esineistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun tuomiokirkon pääurut.
Turun tuomiokirkon pohjapiirros.
Näkymä alttarille

Tuomiokirkko on rakennettu matalalle Unikankareen kukkulalle. Kirkon pituus on 89 metriä, leveys noin 38 metriä ja korkeus 44,5 metriä. Tornin korkeus on 85,53 metriä.[9]

Kirkon eteläisellä lehterillä on Tuomiokirkkomuseo, joka kertoo kirkon historiasta ja rakennusvaiheista. Museossa on esillä pyhimyspatsaita ja kirkon esineistöä katoliselta ajalta sekä tekstiilejä ja hopeaesineitä uskonpuhdistuksen jälkeiseltä ajalta.

Tuomiokirkossa oli keskiaikana kaikkiaan 42 pyhimysalttaria. Omat alttarit oli ainakin seuraavilla pyhimyksillä: Neitsyt Maria, Pyhä Henrik, Pyhä Eerik, Pyhä Kristoforos, Pyhä Maria Magdaleena, Pyhä Katariina Aleksandrialainen, Pyhä Katariina Sienalainen, Pyhä Birgitta, Pyhä Ursula, Pyhä Margareta, Pyhä Barbara, Pyhä Helena, Pyhä Anna, Pyhä Gertrud ja Pyhä Veronika.

Tuomiokirkon urut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomiokirkossa on kolmet urut: pääurut ja Tarkk’ampujankappelin urut ovat vuodelta 1980. Pääuruissa on 81 äänikertaa ja ne ovat Suomen toiseksi suurimmat Lapuan tuomiokirkon urkujen jälkeen.[10] Lisäksi kirkossa on siirrettävä urkupositiivi.[11]

Pääurut on rakennettu kuorolehterin ylle tehdylle erilliselle urkulehterille. Selkäpillistöllä on erillinen siirrettävä soittopöytä kuorolehterillä. Alttariuruilla on myös erillinen soittopöytä kuorissa. Alttariurkujen äänikerroista Spitzflöte on Andersson uruista (1842) ja muut vuoden 1917 uruista. Trompeteria on soitettavissa kaikilla sormioilla ja Echo III ja IV sormiolla. Uruissa on yhteensä 6 057 pilliä (suurin Pr 32′ Fs = 8,3 m). Ne on valmistanut Urkurakentamo Virtanen (opus 83 81).[12][13]

Pääurkujen dispositio

I Selkäpillistö

Principal 8′

Gedackt 8′

Oktava 4′

Rohrflöte 4′

Oktava 2′

Nasat 1 1/3′

Sesquialtera 2x

Mixtur 4-5x

Cymbel 3x

Dulcian 16′

Trompete 8′

Krummhorn 8′

Tremolo

II Pääpillistö

Principal 16′

Oktava 8′

Flute harm. 8′

Rohrflöte 8′

Gamba 8′

Voce Umana 8′

Oktava 4′

Spitzflöte 4′

Terz 3 1/5′

Kvinta 2 2/3′

Oktava 2′

Terz 1 3/5′

Mixtur 6-8x

Scharf 4-6x

Trompete 16′

Trompete 8′

Trompete 4′

III Paisutuspillistö

Gedackt 16′

Flöte 8′

Cor de nuit 8′

Fugara 8′

Voix céleste 8′

Principal 4′

Traversflöte 4′

Salicet 4′

Spitzkvinta 2 2/3′

Waldflöte 2′

Terz 1 3/5′

Mixtur 7x

Basson 16′

Tromp. harm. 8′

Hautbois 8′

Voix humaine 8′

Clairon 4′

Tremolo

Paisutuskaapissa

IV Rintapillistö

Rohrgedackt 8′

Kvintadena 8′

Principal 4′

Gedacktflöte 4′

Gemshorn 2′

Spitzoktava 1′

Cymbel 3-4x

Regal 16′

Schalmey 8′

Cornet 5x

Tremolo

Paisutuskaapissa

Jalkiopillistö

Principal 32′

Oktava 16′

Subbass 16′

Oktava 8′

Cello 8′

Gedackt 8′

Oktava 4′

Koppelflöte 4′

Nachthorn 2′

Rauschpfeife 4x

Mixtur 7x

Posaune 32′

Posaune 16′

Fagott 16′

Trompete 8′

Singend Regal 4′

Echo (III, IV)

Liebl. ged. 8′

Kvintadena 8′

Spitzflöte 4′

Rohrflöte 4′

Nasat 2 2/3 disk)

Piccolo 2′

Tremolo

Paisutuskaapissa

Yhdistimet

I – II

III – II

IV II

IV – III

III – I

I – P

II – P

III P

IV – P

Trompeteria

(I, II, III, IV, Ped.)Trompeta magna 16 D

Trompeta brillante 8′ B D

Clarin fuerte 4′ B D

Clarin 2′ B

Kuoriurut

Tuomiokirkon kuoriurut ovat Veikko Virtasen urkurakentamon valmistamat vuonna 1973, (opus 63 20+2/II m).

Kuoriurkujen dispositio[12]

I HW

Principal 8’Δ

Hohlflöte 8′

Oktava 4′

Flöte 4′

Waldflöte 2′

Sesquialtera 2x

Mixtur 5x

Trompete 8′ II/I Tremolo

II BW<

Gedackt 8′

Rohrflöte 4′

Principal 2′

Nasat 1⅓′

Scharf 2–3x

Regal 8′

Tremolo

P

Subb. 16′

Oktava 8′ (I)

Gedacktpommer 8′

Oktava 4′

Nachth. 2′

Fagott 16′ –Trompete 8′ (I) Zink 4′


Näiden lisäksi Tuomiokirkossa on kolmet muut pienemmät urutː Pormestarinkuorissa, Tarkk’ampujain kappelissa ja Lasten kirkossa.[12]

Tuomiokirkon kellot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun tuomiokirkon tornissa on kahdeksan kirkonkelloa.

Vanhin kelloista on vuodelta 1723 ja se on alkuaan ollut Turun P. Mikaelin sairaalan soittokello. Muut kellot ovat Turun palon jälkeiseltä ajalta, 1830-luvulta: kaksi kelloa vuodelta 1836, yksi vuodelta 1837 ja turkulaisen kauppiaan K. F. Birksteditn vuonna 1841 lahjoittama kello, joka tunnetaan nimellä Birkenstedt. Nuorin kello on vuodelta 1971.[2][14][15]

Näiden kellojen lisäksi tuomiokirkossa on kaksi aikakelloa, neljänneskello ja tuntikello, jotka lyövät tasatunnein sekä 15 minuutin välein. "Turun tuomiokirkon kello lyö 12" merkitsee joka arkipäivä kuultavia Turun tuomiokirkon kellojen lyöntejä keskipäivällä Yle Radio 1 ja Radio Vega -kanavalla. Yleisradio aloitti lyöntien radioinnin kesäkuussa 1944.[16] Tuomiokirkon tornissa on Suomen vanhin julkiselle paikalle sijoitettu kello. Siinä on ainoastaan tuntiosoitin.

Kappelit ja kuorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin vuosina 1470–1484 rakennetussa pääkuorissa[17] eli Kaikkien Pyhien kappelissa on Fredrik Westinin maalaama alttaritaulu (1829–1833). Kuori on koristettu Robert Wilhelm Ekmanin tekemillä freskomaalauksilla (1850–1854). Suurimmista maalauksista toisessa piispa Henrik kastaa suomalaisia Kupittaan lähteellä, ja toisessa Mikael Agricola antaa suomalaisen raamatunkäännöksen Kustaa Vaasalle. Näiden lisäksi on kuorissa pienempiä maalauksia, jotka kuvaavat tapahtumia Jeesuksen elämästä, kuten viimeistä ehtoollista, ristiinnaulitsemista ja ylösnousemusta.

Muita kappeleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pyhän Ristin kuori
    • Pyhän Katariinan kappeli
    • Pyhän Bartolomeuksen kappeli
  • Pyhän Johanneksen kappeli eli Johannes Kastajan kappeli, valmistui viimeisenä runkohuoneen kylkeen rakennettuna kappeli noin 1440-luvulla.[18]
  • Pyhän Ruumiin kappeli eli Tavastin kappeli
  • Pyhän Yrjänän kappeli. Piispa Hemmingin (k. 1366) pyhäinjäännöslipas 1500-luvulta sijaitsee nykyisin Pyhän Yrjänän kappelissa.
  • Kankaisten kappeli eli Kaarina Maununtyttären kuori.[19]
  • Pyhän Laurentiuksen kappeli
  • Tigerstedt-Wallenstjernan kappeli
  • Pormestarin kuori
  • Sielujen kappeli
  • Pyhän Ursulan kappeli
  • Kastekappeli. Kattoon maalattuna Marian kasteruusu.
  • Pyhäinmiesten kuori eli Kaikkien pyhien kappeli, joka on pääkuorin päässä ja kappeleista merkittävin, rakennuttajana Maunu Särkilahti.[18]

Tuomiokirkon haudat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun tuomiokirkko oli satojen vuosien ajan Suomen merkittävin hautapaikka. Kirkon lattian alle vuosisatojen kuluessa haudattujen henkilöiden määrä laskettaneen tuhansissa. Kirkossa on 90 muurattua hautakammiota eli muurihautaa sekä laskematon määrä multahautoja. Turun tuomiokirkkoon hautaaminen lopetettiin 1784.

Merkittävimmät hautakappelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kankaisten kappeli on Hornien ja Kurkien hautakappeli, jossa on kuningatar Kaarina Maununtyttären sarkofagi sekä hänen marmorikuvansa. Lattian alle on haudattu Turun hovioikeuden presidentti, valtioneuvos Jöns Kurck (k. 1652) sekä Evert Kustaanpoika Horn (k. 1687).[20]
  • Tavastin kappeli eli entinen Pyhän ruumiin kappeli on hautakammioista suurin. Sen rakennutti piispa Maunu Tavast (k. 1452).[21] Hänen hautansa on hautakammion keskellä. Hänen vasemmalla puolellaan on haudattuna hänen seuraajansa Olavi Tavast (k. 1460) sekä oikealla puolella piispa Maunu Stjernkors (k. 1500). Kammioon on haudattu myös piispa Martti Skytte (k. 1550) sekä skotlantilainen kenraalimajuri Samuel Cobron.[22] (1574–1621) Kammion ympärillä on rautainen aitaus, johon on kuvattu Tavast-suvun vaakunoita sekä vuosiluku 1425.[20]
  • Tottin hautakammio oli ennen Pyhän Laurentiuksen kappeli. Kammion lattian alle on haudattuna useiden Tott-, Creutz- ja Brahe-sukujen edustajien maalliset jäännökset. Näistä merkittävimmät ovat Åke Tott (k. 1640) ja hänen puolisonsa Sigrid Bjelke ja Kristina Brahe, Erik XIV:n tytär Sigrid Wasa (k. 1633) sekä maaherra Lorenz Creutz nuorempi (k. 1698). Kaarina Maununtytär oli aiemmin haudattuna samassa kammiossa, kunnes hänet siirrettiin Kankaisten hautakammioon. Kammiossa säilytettiin myös Pyhän Henrikin pyhäinjäännökset, kunnes venäläiset ryöstivät ne vuonna 1720. Kammiossa on Pietari Brahen vuonna 1678 pystyttämä muistomerkki.[20]
  • Gezeliuksen hautakammioon – entinen p. Yrjön kappeli[23] – on haudattu piispa Johannes Gezelius vanhempi (k. 1690), hänen poikansa piispa Johannes Gezelius nuorempi (k. 1718) sekä tämän poika, Porvoon piispa Johannes Gezelius (k. 1733).[20]
  • Kijkin hautakammion paikalla sijainneeseen vanhempaan muurihautaan on haudattu muun muassa Turun hovioikeuden presidentti Juhana Munck (k. 1663).[20]
  • Stålhandsken hautakammioon entiseen Sielujen kuoriin on haudattu Torsten Stålhandske (k. 1644). Hänen maalliset jäännöksensä ovat suuressa messinkisin koristeluin varustetussa tina-arkussa, joka on valmistettu Stettinissä hänen kuolinvuotenaan. Arkku oli alun perin lattian alla hautaholvissa, mutta nostettiin näkyville 1800-luvun lopun restaurointien yhteydessä.[20]
  • Wallenstjernan hautakammion rakennutti vuonna 1677 Turun hovioikeuden asessori Olof Wallenstjerna sukunsa hautakammioksi.[20]

Pyhäinjäännökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkossa olevia pyhäinjäännöksiä on tutkittu ja sieltä on löytynyt muun muassa 2000 vuotta vanhoja luun palasia. Suurin osa jäännöksistä on kuitenkin keskiajalta 1300−1400-luvuilta. Pyhän Henrikin pääkallona pidetty kallo on ajoitettu 1100-luvulle. Ajoituksia on maaliskuun 2012 tilanteen mukaan tehty noin kolmannekselle esineistöstä. Luiden lisäksi myös tekstiilien ja muiden materiaalien alkuperä selvitetään. Kirkossa olevan katolisen ajan pyhäinjäännöskokoelmassa on noin 90 esinettä.[24]

Kirkon ulkopuoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon ulkoseinässä pääoven oikealla puolella on Pyhän Kristoforoksen alttari[25]. Kirkon eteläpuolella on Henrik Gabriel Porthanin hautamuistomerkki vuodelta 1804[26] ja Turun akatemian muistolaatta vuodelta 1962[27]. Kirkon eteläseinustalla on Oskari Jauhiaisen suunnittelema Mikael Agricolan patsas (1952)[28][26] ja Yrjö Liipolan suunnittelema Vuoden 1918 sankarimonumentti (1924)[26].

Kuvia tuomiokirkosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkko vanhoissa piirroksissa ja maalauksissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valokuvia kirkosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rinne, Juhani: Turun Tuomiokirkko keskiaikana I Tuomiokirkon rakennushistoria. Turku: Uuden Auran osakeyhtiön kirjapaino, 1941.
  • Drake, Knut: Åbo domkyrka och byggnadsarkeologin. – Teoksessa: Liisa Seppänen (toim.): 'Kaupunkia pintaa syvemmältä – arkeologisia näkökulmia Turun historiaan. s. 135–149.
  • Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-861-9.
  • Ramsay, August: Turun tuomiokirkko 1895
  • Rakennushistoria: Turun ja Kaarinen seurakuntayhtymä
  • Aspelin-Haapkylä, Eliel: Suomalaisen taiteen historia pääpiirteissään. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1891.

Huomiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Täten on Turun tuomiokirkko monen eri vuosisadan yhteisen työn muodostama, eikä siis yksinomaisesti minkään tyylin puhdas tuote, mutta semmoisenaankin on tämä muistorikas rakennus, huolimatta yksityisosien koruttomuudesta, suurisuuntaisin ja jaloin taiteen luoma meidän maassa." Eliel Aspelin-Haapkylä: Suomalaisen taiteen historia pääpiirteissään, 1891.
  2. "Se perustettiin jo 1200-luvun keskivaiheilla, vaikka se vasta v. 1300 juhlallisesti vihittiin virkaansa ja pyhitettiin Neitsyt Maarialle ja p. Henrikille, jonka jälkimäisen pyhät jäännökset s.v. muutettiin sinne Nousiaisten kirkosta."[8]
  3. "Jopa ruvettiin sen jälkeen lakkaamatta rakentamaan kappelejakin, niin että ennen katolisen ajan loppua koko kirkon eteläpuoli, kuoriosa siihen luettuna, sekä läntinen osa pohjoispuolta oli kappeleilla ympäröitty, ja rakennus saavuttanut nykyisen leveytensä. Tämä oli tehnyt kirkon niin pimeäksi, että v. 1466, piispa Konrad Bitz'in aikana, ryhdyttiin erinomaisen tärkeään uudistukseen. Keskilaivan seinät näet rakennettiin entistä korkeammaksi ja varustettiin akkunoilla. Tämä kohotti verrattomasti katedraalin juhlallista vaikutusta, sillä yläholvin tavatonta korkeutta ja sen alta tulevaa kirkasta valoa on siitä etupäässä kiittäminen."[8]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kirkollinen sanasto – Aamenesta öylättiin evl.fi. Arkistoitu 1.5.2021. Viitattu 28.6.2018.
  2. a b Gardberg, C. J. & Heininen, Simo & Welin, P. O.: Kansallispyhäkkö: Turun tuomiokirkko 1300–2000. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1398-1.
  3. Hiekkanen s. 193
  4. "Turun tuomiokirkko on basilikamainen rakennus, jossa keskilaiva kohoaa niin korkealle, että sen seinissä on ikkunat, joista valo virtaa kirkkoon." Eliel Aspelin-Haapkylä, Suomalaisen taiteen historia pääpiirteissään (1891).lähde tarkemmin?
  5. Turun tuomiokirkko ja Turun historiallinen ydinalue Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  6. a b c d Hiekkanen s. 188–201
  7. Knut Drake: Åbo Domkyrka och byggnadsarkeologin. Teoksessa "Kaupunkia pintaa syvemmältä: arkeologisia näkökulmia Turun historiaan. Toim. Liisa Seppänen. Turku: Suomen keskiajan arkeologian seura – Sällskapet för medeltidsarkeologi i Finland, 2003. ISBN951-9129-57-x.
  8. a b Eliel Aspelin-Haapkylä: Suomalaisen taiteen historia pääpiirteissään, 1891lähde tarkemmin?
  9. Turun tuomiokirkko Matkalla Maailmalla. Arkistoitu 7.8.2014. Viitattu 9.6.2018.
  10. Urut turkuorgan.fi. Viitattu 12.10. 2021.
  11. Turun tuomiokirkko: 1900-luku Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Viitattu 7.5.2023.
  12. a b c Turun tuomiokirkko suomenurut.fi. Viitattu 12.10.2021.
  13. Uruista (historia) (saksan) organindex.de. Viitattu 02.06.2023.
  14. Tuomiokirkon-7-vuosisataa/1800-luku turuntuomiokirkko.fi. Viitattu 12.10.2021.
  15. Markku Haapio (toim): Suomen kirkot ja kirkkotaide 2, s. 347. Suomen kirkot ja kirkkotaide 2, 1987. ISBN 951-9064-28-1.
  16. Tuomiokirkon-7-vuosisataa/1900-luku turuntuomiokirkko.fi. Viitattu 12.10.2021.
  17. Hiekkanen 2007 s. 200
  18. a b Keskiaikainen kirkkoarkkitehtuuri Nikkemedia. Arkistoitu 18.4.2008. Viitattu 9.11.2010.
  19. Hiekkanen 2007, s. 195
  20. a b c d e f g Turun tuomiokirkko Pauli Kruhse. Viitattu 17.2.2013.
  21. Tavastin kappeli Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Viitattu 9.11.2010.
  22. Marjomaa, Risto: Cobron, Samuel (1574-1621) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 24.3.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 12.1.2020.
  23. Tuomiokirkon suomenkielinen esite (Arkistoitu – Internet Archive)
  24. Turun tuomiokirkossa reliikkejä ajanlaskun alusta YLE[vanhentunut linkki] 15.3.2012
  25. Katolinen aika Tuomiokirkossa: Ohikulkiessa Kristoforoksen alttarille Turun tuomiokirkon www-sivut. Arkistoitu 12.1.2020. Viitattu 12.1.2020.
  26. a b c Rinne, Ilmari: Turku – patsaitten kaupunki. Suomen Turku -lehti, 1976, nro 3, s. 23. Turku: Turkuseura ry. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.1.2020.
  27. Rinne, Ilmari: Muistolaatat kertovat Turun historiaa. Suomen Turku -lehti, 1976, nro 4, s. 39. Turkuseura ry. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.1.2020.
  28. Oskari Jauhiainen Kirjastovirma. Arkistoitu 23.3.2018. Viitattu 12.1.2020.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]