Taidegrafiikka
Wikipedia
|
Taidegrafiikka on kuvataiteen laji, jossa tehdään taidetta käyttämällä erilaisia painotekniikoita. Lopputulosta sanotaan vedokseksi. Grafiikka-nimitys tulee kreikan grafein-sanasta, joka tarkoittaa suomeksi kaivertaa, piirustaa, kirjoittaa.
| Taidegrafiikka |
| Kohopainomenetelmät |
| Syväpainomenetelmät |
Ensin taiteilija valmistaa painolevyn, jolle painoväri levitetään. Painolevyltä taiteilija vedostaa varsinaisen teoksen paperille tai muulle alustalle. Vedostamiseen käytetään tavallisesti prässiä. Yhdestä laatasta voidaan tehdään useita vedoksia, jotka numeroidaan. Taiteilija myös vahvistaa signeerauksellaan jokaisen vedoksen, ja yksittäisiä vedoksia pidetään erillisinä teoksina. Vedoksia voi olla yksi tai jopa useita satoja riippuen käytettävästä tekniikasta ja halutusta vedosmäärästä.
Taidegrafiikan vedoksen alareunassa pitäisi olla taiteilijan käsin merkitseminä seuraavat merkit:
- vedoksen numero/koko sarjan vedosten määrä
- vedosmerkintä
- taiteilijan signeraus
[muokkaa] Taidegrafiikan valmistus
Painaminen tehdään useimmiten erityisen grafiikkaprässin avulla, jossa raskas rulla, eräänlainen mankeli puristaa paperin tasaisesti laattaa vasten.
[muokkaa] Taidegrafiikan tekniikat
Taidegrafiikan tekniikat jaetaan neljään osaan sen mukaan miten painoväri kuvioidaan painolaatalle: kohopaino, syväpaino, laakapaino (litografia) ja silkkipaino (serigrafia). Näitä menetelmiä voidaan myös yhdistää. Samalle laatalle voidaan tehdä esimerkiksi ääriviivat etsaamalla ja sävypintoja akvatintalla. Samalle paperille voidaan myös painaa usealla laatalla eri värisävyjä.
[muokkaa] Kohopainomenetelmät
[muokkaa] Puupiirros
Puupiirros tunnettiin jo 800-luvulla Kiinassa ja sitä pidetään vanhimpana grafiikan menetelmänä. Siinä taiteilija kaivertaa puulevyyn kuopalle kaikki kohdat joista haluaa valkoisia, hankaa pintaan mustetta ja painaa sen paperille. Tätä sanotaan kohopainomenetelmäksi, koska muste on laatan koholla olevissa osissa.
[muokkaa] Puupiirroksia
|
Franz Marc, Tiikeri, 1912. |
[muokkaa] Linoleikkaus
Puulevyn sijasta linoleikkauksessa käytetään linoleumia. Linoleumia on helpompi työstää, mutta siinä ei ole puulle ominaista pintarakennetta. Tunnettuja suomalaisia puupiirrosten tekijöitä ovat Ina Colliander ja Akseli Gallen-Kallela.
[muokkaa] Syväpainomenetelmät
[muokkaa] Kuivaneula
Kuivaneula on yksinkertaisin syväpainomenetelmä. Siinä kuparilevyyn raaputetaan haluttu piirros teräsneulalla. Tahnamaista painoväriä hangataan levyyn ja levyn pinta pyyhitään puhtaaksi. Väri jää piirroksen uriin, ja se voidaan painaa siitä kostutettuun paperiin prässin avulla. Outi Heiskanen on tunnettu kuivaneulagrafiikan tekijä.
[muokkaa] Kuivaneulavedoksia
|
Elil Orlik, Richard Strauss, 1916. |
Mary Cassatt, Kylpy, 1890/1891, värillinen kuivaneula ja akvatinta. |
[muokkaa] Etsaus
-
Pääartikkeli: Etsaus
Etsaus on syväpainomenetelmistä tunnetuin. Siinä urat tehdään hapolla syövyttämällä. Kuparilevyn pinta suojataan ensin vahalla, vaha raaputetaan pois viivakohdista, ja levyä syövytetään niin että metalliin jää urat. Albert Edelfelt ja Rembrandt ovat kuuluisia etsaajia.
[muokkaa] Etsauksia
|
Rembrandt, Kolme ristiä, 1653. |
[muokkaa] Akvatinta
-
Pääartikkeli: Akvatinta
Akvatintassa painolaatan pinta peitetään ensin hienojakeisella hartsipölyllä. Sen jälkeen peitetään laatan eri osia suojalakalla, ja syövytetään vaiheittain niin että kohdat joihin halutaan tummimmat sävyt, ovat pisimpään ilman lakkaa. Hartsijyvästen kohdalle jäävät pistet jäävät koholleen, pitävät painopapeirin sileänä ja antavata akvatintayölle sen ominaisen rakeisen ulkonäön. Väinö Rouvinen on tunnettu akvatintaa käyttävä graafikko.
Akvatintan voi tehdä myös vähemmän myrkyllisiä menetelmiä käyttäen. Tällainen on Akvatinta-neste. Se ruiskutetaan joko suihkepullolla tai ruiskulla ja kompressorilla esimerkiksi tuuletussa kaapissa painolaatan pintaan. Pinnan annetaan kuivua, jonka jälkeen työstämistä jatketaan kuten hartsikäsittelyn jälkeen.
[muokkaa] Akvatintoja
|
Francisco de Goya, Caprichos - Järjen uni tuottaa hirviöitä, 1790. |
[muokkaa] Mezzotinta
Mezzotintassa laatan pinta rouhitaan ensin tasaisen karheaksi, ja vaaleammat alueet siloitetaan viilaamalla. Jälki muistuttaa pastelliliitujen jälkeä. Mezzotintatöissä on kuvataiteen samettisin musta sävy.
[muokkaa] Mezzotintoja
[muokkaa] Laakapainomenetelmät
[muokkaa] Litografia
-
Pääartikkeli: Litografia
Litografia perustuu veden ja öljyn hylkimisreaktioon. Vahaliidulla piirretään kivilaatalle, jota sitten käsitellään niin että muste tarttuu vain piirustuksen kohdalle.
[muokkaa] Litografioita
|
Honore Daumier Nadar nostaa valokuvauksen taiteen tasolle, 1896 (1969?) |
[muokkaa] Serigrafia
Serigrafiassa käytetään painopintana pingotettua seulakangasta, joka nykyään valmistetaan yleensä polyesteristä. Painoväri painetaan seulakankaan avoimien kohtien läpi painettavalle materiaalille kumisella tai muovisella raakelilla. Andy Warhol ja useat muut 1960-luvun pop-taiteilijat käyttivät töissään serigrafiaa.
[muokkaa] Serigrafioita
[muokkaa] Taidegrafiikan vedosmerkinnät
Jokainen vedos numeroidaan. Vedoksen numeron lisäksi sarjan koko vedosmäärä merkitään yleensä vasempaan alareunaan muodossa 5/20.
Taiteilija signeeraa nimensä jokaisen kappaleen oikeaan alareunaan.
Vedosmerkintöjä voivat olla seuraavat.
[muokkaa] Tpl'a
Tpl'a ((ranskaksi) tirée par l'artiste) tarkoittaa että grafiikanlehti on taiteilijan itsensä vedostama. Se kirjoitetaan yleensä vasempaan alareunaan vedosnumeron jommallekummalle puolelle.
[muokkaa] E.v.
E.v. ((ranskaksi) edition variée, edition variable) tarkoittaa että vedossarja on vaihteleva. Tällaisen sarjan vedokset poikkeavat toisistaan esimerkiksi väreiltään tai niissä on käytetty yksilöllisiä työvaiheita variaatioiden aikaansaamiseksi.
[muokkaa] H.C.-vedos
H.C. ((ranskaksi)Hors Commerce) tarkoittaa myynnin ulkopuolella. Ne ovat yksityiseen käyttöön tehtyjä, eivätkä myyntiin tarkoitettuja. Näitä vedoksia voi olla varsinaisen sarjan lisäksi muutamia.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- Juha Joro, Suomen taidegraafikot, taidegrafiikka. Viitattu 18.4.2008.