Taidegrafiikka

Wikipedia

Sisällysluettelo 1 Taidegrafiikan valmistus 2 Taidegrafiikan tekniikat 3 Kohopainomenetelmät 3.1 Puupiirros 3.1.1 Puupiirroksia 3.2 Linoleikkaus 4 Syväpainomenetelmät 4.1 Kuivaneula 4.1.1 Kuivaneulavedoksia 4.2 Etsaus 4.2.1 Etsauksia 4.3 Akvatinta 4.3.1 Akvatintoja 4.4 Mezzotinta 4.4.1 Mezzotintoja 5 Laakapainomenetelmät 5.1 Litografia 5.1.1 Litografioita 5.2 Serigrafia 5.2.1 Serigrafioita 6 Taidegrafiikan vedosmerkinnät 6.1 Tpl'a 6.2 E.v. 7 Katso myös 8 Lähteet 9 Aiheesta muualla

Taidegrafiikka on kuvataiteen laji, jossa tehdään taidetta käyttämällä erilaisia painotekniikoita. Lopputulosta sanotaan vedokseksi.

Taidegrafiikka

Monotypia

Kohopainomenetelmät Puupiirros Linoleikkaus

Syväpainomenetelmät Kuivaneula Etsaus Akvatinta Mezzotinta

Laakapainomenetelmät Litografia Serigrafia

Vedosmerkinät Passepartout Suomalaiset taidegraafikot

Ensin taiteilija valmistaa painolevyn, jolle painoväri levitetään. Painolevyltä taiteilija vedostaa varsinaisen teoksen paperille tai muulle alustalle. Vedostamiseen käytetään tavallisesti prässiä. Yhdestä laatasta voidaan tehdään useita vedoksia, jotka numeroidaan. Taiteilija myös vahvistaa signeerauksellaan jokaisen vedoksen, ja yksittäisiä vedoksia pidetään erillisinä teoksina. Vedoksia voi olla yksi tai jopa useita satoja riippuen käytettävästä tekniikasta ja halutusta vedosmäärästä.

Taidegrafiikan vedoksen alareunassa pitäisi olla taiteilijan käsin merkitseminä seuraavat merkit:

• vedoksen numero/koko sarjan vedosten määrä
• vedosmerkintä
• taiteilijan signeraus

[muokkaa] Taidegrafiikan valmistus

Painaminen tehdään useimmiten erityisen grafiikkaprässin avulla, jossa raskas rulla, eräänlainen mankeli puristaa paperin tasaisesti laattaa vasten.

[muokkaa] Taidegrafiikan tekniikat

Taidegrafiikan tekniikat jaetaan neljään osaan sen mukaan miten painoväri kuvioidaan painolaatalle: kohopaino, syväpaino, laakapaino (litografia) ja silkkipaino (serigrafia). Näitä menetelmiä voidaan myös yhdistää. Samalle laatalle voidaan tehdä esimerkiksi ääriviivat etsaamalla ja sävypintoja akvatintalla. Samalle paperille voidaan myös painaa usealla laatalla eri värisävyjä.

[muokkaa] Kohopainomenetelmät

[muokkaa] Puupiirros

Puupiirros tunnettiin jo 800-luvulla Kiinassa ja sitä pidetään vanhimpana grafiikan menetelmänä. Siinä taiteilija kaivertaa puulevyyn kuopalle kaikki kohdat joista haluaa valkoisia, hankaa pintaan mustetta ja painaa sen paperille. Tätä sanotaan kohopainomenetelmäksi, koska muste on laatan koholla olevissa osissa.

[muokkaa] Puupiirroksia

Paul Fürst, Doctor Snabel von Rom, 1656.

Toshusai Sharaku, Otani Oniji, 1794.

Franz Marc, Tiikeri, 1912.

Jun Li (Rong-zan Huang), Tapaus 228 (Kauhea tarkastus), n. 1947.

[muokkaa] Linoleikkaus

Puulevyn sijasta linoleikkauksessa käytetään linoleumia. Linoleumia on helpompi työstää, mutta siinä ei ole puulle ominaista pintarakennetta. Tunnettuja suomalaisia puupiirrosten tekijöitä ovat Ina Colliander ja Akseli Gallen-Kallela.

Carl Eugen Keel, Baari.

Hartmut Josi Bennöhr, Tammi järven rannalla, ruokoja ja heijastus, 1975.

Alberto Beltrán, Ricardo Flores Magón.

Ivo Kruusamägi, kaksivärinen linoleikkaus, 2006

[muokkaa] Syväpainomenetelmät

[muokkaa] Kuivaneula

Kuivaneula on yksinkertaisin syväpainomenetelmä. Siinä kuparilevyyn raaputetaan haluttu piirros teräsneulalla. Tahnamaista painoväriä hangataan levyyn ja levyn pinta pyyhitään puhtaaksi. Väri jää piirroksen uriin, ja se voidaan painaa siitä kostutettuun paperiin prässin avulla. Outi Heiskanen on tunnettu kuivaneulagrafiikan tekijä.

[muokkaa] Kuivaneulavedoksia

Wilhelm Lehmbrück, Alaston nuorukainen, 1911.

Elil Orlik, Richard Strauss, 1916.

Ernst Oppler, Balettitanssija.

Mary Cassatt, Kylpy, 1890/1891, värillinen kuivaneula ja akvatinta.

[muokkaa] Etsaus

Pääartikkeli: Etsaus

Etsaus on syväpainomenetelmistä tunnetuin. Siinä urat tehdään hapolla syövyttämällä. Kuparilevyn pinta suojataan ensin vahalla, vaha raaputetaan pois viivakohdista, ja levyä syövytetään niin että metalliin jää urat. Albert Edelfelt ja Rembrandt ovat kuuluisia etsaajia.

[muokkaa] Etsauksia

Martin Schongauer (1446–1491), Elämää maantiellä, 1400-luku.

Rembrandt, Kolme ristiä, 1653.

Édouard Manet, Berthe Morisot.

Hans Thoma, Kissa,1901, etsaus ja kuivaneula.

[muokkaa] Akvatinta

Pääartikkeli: Akvatinta

Akvatintassa painolaatan pinta peitetään ensin hienojakeisella hartsipölyllä. Sen jälkeen peitetään laatan eri osia suojalakalla, ja syövytetään vaiheittain niin että kohdat joihin halutaan tummimmat sävyt, ovat pisimpään ilman lakkaa. Hartsijyvästen kohdalle jäävät pistet jäävät koholleen, pitävät painopapeirin sileänä ja antavata akvatintayölle sen ominaisen rakeisen ulkonäön. Väinö Rouvinen on tunnettu akvatintaa käyttävä graafikko.

Akvatintan voi tehdä myös vähemmän myrkyllisiä menetelmiä käyttäen. Tällainen on Akvatinta-neste. Se ruiskutetaan joko suihkepullolla tai ruiskulla ja kompressorilla esimerkiksi tuuletussa kaapissa painolaatan pintaan. Pinnan annetaan kuivua, jonka jälkeen työstämistä jatketaan kuten hartsikäsittelyn jälkeen.

[muokkaa] Akvatintoja

Peter Perez Burdett, Kaksi poikaa puhaltamassa rakkoa kynttilänvalossa, 1773.

Francisco de Goya, Caprichos - Järjen uni tuottaa hirviöitä, 1790.

Francisco de Goya, Disparates No 11 (Los Proverbios), 1816-1823.

Francisco de Goya, El coloso, 1810-1818.

[muokkaa] Mezzotinta

Mezzotintassa laatan pinta rouhitaan ensin tasaisen karheaksi, ja vaaleammat alueet siloitetaan viilaamalla. Jälki muistuttaa pastelliliitujen jälkeä. Mezzotintatöissä on kuvataiteen samettisin musta sävy.

[muokkaa] Mezzotintoja

C. Corbutt, Sir William Howe, 1777.

William Ward, Richard Morton Payeriin mukaan, Lapsia lumipalloja heittämässä, 1785.

Robert Dunkarton ja William Ward W. R. Biggin mukaan, Sotilaan leski, 1800.

William Ward Robert Mullerin mukaan, George Morland, 1805.

[muokkaa] Laakapainomenetelmät

[muokkaa] Litografia

Pääartikkeli: Litografia

Litografia perustuu veden ja öljyn hylkimisreaktioon. Vahaliidulla piirretään kivilaatalle, jota sitten käsitellään niin että muste tarttuu vain piirustuksen kohdalle.

[muokkaa] Litografioita

tuntematon taiteilija, Venäläisiä jalkaväen uniformuissa 1756-1762.

J.Boström, Oulu 1840, kirjassa "Finland framställdt i teckningar" 1845-52.

Honore Daumier Nadar nostaa valokuvauksen taiteen tasolle, 1896 (1969?)

Litografiakiviä saksalaisessa arkistossa.

[muokkaa] Serigrafia

Serigrafiassa käytetään painopintana pingotettua seulakangasta, joka nykyään valmistetaan yleensä polyesteristä. Painoväri painetaan seulakankaan avoimien kohtien läpi painettavalle materiaalille kumisella tai muovisella raakelilla. Andy Warhol ja useat muut 1960-luvun pop-taiteilijat käyttivät töissään serigrafiaa.

[muokkaa] Serigrafioita

Richard Halls, juliste Bernanrd Shawn näytelmään, 1936 ja 1939.

Margret Hofheinz-Döring, Mißverständnis, 1975.

Yaccov Agam, Night over Jerusalem, 1980-luku.

Henrique Fuhro, Sem título, 1980.

[muokkaa] Taidegrafiikan vedosmerkinnät

Jokainen vedos numeroidaan. Vedoksen numeron lisäksi sarjan koko vedosmäärä merkitään yleensä vasempaan alareunaan muodossa 5/20.

Taiteilija signeeraa nimensä jokaisen kappaleen oikeaan alareunaan.

Vedosmerkintöjä voivat olla seuraavat.

[muokkaa] Tpl'a

Tpl'a ((ranskaksi) tirée par l'artiste) tarkoittaa että grafiikanlehti on taiteilijan itsensä vedostama. Se kirjoitetaan yleensä vasempaan alareunaan vedosnumeron jommallekummalle puolelle.

[muokkaa] E.v.

E.v. ((ranskaksi) edition variée, edition variable) tarkoittaa että vedossarja on vaihteleva. Tällaisen sarjan vedokset poikkeavat toisistaan esimerkiksi väreiltään tai niissä on käytetty yksilöllisiä työvaiheita variaatioiden aikaansaamiseksi.

[muokkaa] Katso myös

• Taidegraafikko
• Painotekniikka
• Monotypia

[muokkaa] Lähteet

• Juha Joro, Suomen taidegraafikot, taidegrafiikka. Viitattu 18.4.2008.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Taidegraafikot Valtion taidemuseon kokoelmissa
• Suomen Taidegraafikot ry
• Taidegrafiikan sanakirja
• Puupiirrosnäyttely Ateneumin taidemuseossa.
• Ateneumin taidemuseon grafiikkakokoelma.