Emil Nolde
Wikipedia
Emil Nolde (7. elokuuta 1867 – 13. huhtikuuta 1956) oli saksalainen taidemaalari.
Nolde sai taiteeseensa vaikutteita Vincent van Goghilta, ja hän kuului vuosina 1906–1907 ekspressionistiseen Die Brücke -ryhmään. Jäsenyys ryhmässä jäi lyhytaikaiseksi, sillä Nolde työskenteli mieluiten itsenäisesti. Parhaiten hän viihtyi kotiseudullaan eteläisessä Jyllannissa.
Vuodesta 1908 lähtien Nolde alkoi käyttää töissään sekoittamattomia voimakkaita värejä, joita hän levitti paksuina kerroksina kankaalle. Näin hän loi omaperäisen tyylin, joka edustaa saksalaista ekspressionismia intensiivisimmillään. Hänen aiheinaan olivat muun muassa Jyllannin laakeat rannikkomaisemat, kukka-asetelmat ja Raamatun tapahtumat.
Nolde oli kiinnostunut alkuperäiskansojen taiteesta ja teki vuosina 1913–1914 matkan Uuteen-Guineaan. Monissa hänen teoksissaan vallitsee primitiivisen mystinen tunnelma.
Nolde liittyi natsipuolueeseen jo varhain vuonna 1920. Hän koki taiteensa tuovan esiin saksalaisesta alitajunnasta kumpuavia germaanisia ja kansallisia arvoja. Samoin ajatteli Joseph Goebbels, joka tuki expressionisteja ja toivoi tyylisuunnan mahtuvan kansallissosialistisen taiteen piiriin. Kaikkea modernismia vihaavan Adolf Hitlerin pakottamana Goebbels joutui kuitenkin vaihtamaan kantaansa. [1] Natsien tultua valtaan 1933 Nolden taide leimattiin rappiotaiteeksi, mikä oli hänelle suuri pettymys. Natsit takavarikoivat noin 1000 Nolden työtä ja vuonna 1941 hänet asetettiin peräti maalauskieltoon.[1] Nolde kuitenkin rikkoi salaa kieltoa, maalaten satoja pieniä vesiväritöitä. Vuoden 1945 jälkeen hänen maineensa palautettiin.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 Peter Adam: Art of the Third Reich. Harry M. Adams Inc, New York, 1995. ISBN 0-8109-2615-6.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Emil Nolde -säätiö (englanniksi) (saksaksi) (tanskaksi)
