Emil Nolde

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Emil Nolde (alkuaan Emil Hansen, 7. elokuuta 186713. huhtikuuta 1956) oli saksalainen taidemaalari.

Nolde opiskeli puukuvanveistoa Flensburgissa 1884–1888 ja toimi sen jälkeen muun muassa piirustuksenopettajana Saint-Gallin taideteollisessa koulussa Sveitsissä. Hänen ensimmäiset maalauksensa valmistuivat 1896 ja vuonna 1902 hän alkoi käyttää sukunimeä Nolde kotikaupunkinsa mukaan.[1]

Nolde sai taiteeseensa vaikutteita Vincent van Goghilta, ja hän kuului vuosina 1906–1907 ekspressionistiseen Die Brücke -ryhmään. Jäsenyys ryhmässä jäi lyhytaikaiseksi, sillä Nolde työskenteli mieluiten itsenäisesti. Parhaiten hän viihtyi kotiseudullaan eteläisessä Jyllannissa.

Vuodesta 1908 lähtien Nolde alkoi käyttää töissään sekoittamattomia voimakkaita värejä, joita hän levitti paksuina kerroksina kankaalle. Näin hän loi omaperäisen tyylin, joka edustaa saksalaista ekspressionismia intensiivisimmillään. Hänen aiheinaan olivat muun muassa Jyllannin laakeat rannikkomaisemat, kukka-asetelmat ja Raamatun tapahtumat.

Nolde oli kiinnostunut alkuperäiskansojen taiteesta ja teki vuosina 1913–1914 matkan Uuteen-Guineaan. Monissa hänen teoksissaan vallitsee primitiivisen mystinen tunnelma. Sitä tukee rehevien värien ja värivastakohtien käyttö. Yleensä Nolde maalasi suurpiirteisesti tyylitellen, mutta toisinaan hyvinkin pikkutarkasti.[1]

Nolde museo.

Nolde liittyi Saksan kansallissosialistiseen työväenpuolueeseen jo varhain vuonna 1920. Hän koki taiteensa tuovan esiin saksalaisesta alitajunnasta kumpuavia germaanisia ja kansallisia arvoja. Samoin ajatteli Joseph Goebbels, joka tuki ekspressionisteja ja toivoi tyylisuunnan mahtuvan kansallissosialistisen taiteen piiriin. Kaikkea modernismia vihaavan Adolf Hitlerin pakottamana Goebbels joutui kuitenkin vaihtamaan kantaansa.[2] Kansallissosialistisen puolueen tultua valtaan 1933 Nolden taide leimattiin rappiotaiteeksi, mikä oli hänelle suuri pettymys. Kansallissosialistit takavarikoivat noin tuhat Nolden työtä tuhoten useita ja vuonna 1941 hänet asetettiin peräti maalauskieltoon.[2] Nolde kuitenkin rikkoi salaa kieltoa, maalaten satoja pieniä vesiväritöitä.

Vuoden 1945 jälkeen hänen maineensa palautettiin.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Otavan suuri ensyklopedia 6, osa Malaijit-Oppiminen, s. 4756. Otava, 1979. ISBN 951-1-05122-9.
  2. a b Peter Adam: Art of the Third Reich. Harry M. Adams Inc, New York, 1995. ISBN 0-8109-2615-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.