Albert Edelfelt

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee taidemaalaria. Suomalais-ruotsalaisesta arkkitehdistä katso Carl Albert Edelfelt.

Albert Edelfeltin kuolinnaamio.

Albert Edelfelt (21. heinäkuuta 1854 – 18. elokuuta 1905) oli suomalainen taidemaalari.

Albert Edelfelt syntyi Porvoossa. Hänen isänsä oli arkkitehti Carl Albert Edelfelt (kuoli 1869), äiti oli kauppiaan tytär Alexandra Brandt. Albert ihaili Johan Ludvig Runebergiä, joka oli perheystävä, ja hän kuvitti Runebergin runoja. Edelfelt opiskeli Antwerpenissä (1873–1874), Pariisissa (1874–1878) ja Pietarissa (1881–1882). Taiteentukijat olivat alun perin lähettäneet Edelfeltin Antwerpeniin opiskelemaan Suomessa tuolloin arvossaan ollutta historiamaalausta ja suurten dramaattisten kohtausten kuvaamista. Tukijoidensa pettymykseksi Edelfelt opiskeli Antwerpenissä vain lyhyen aikaa ja siirtyi sitten "paheelliseen" Pariisiin, aikansa ehdottomaan taiteen keskukseen. Siellä opetettiin radikaalia uutta taidetta: nykyhetken ja olemassa olevan todellisuuden kuvausta. Edelfelt piti päänsä, ja kotiutui pian Ranskan pääkaupunkiin. Pariisissa hän hakeutui heti Jean-Léon Gérômen ateljeeseen opiskelemaan maalausta.

Edelfelt maalasi aluksi historiallisia aiheita (Kuningatar Blanka; Porilaisten marssi; Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista). Maalaustyyli muuttui vähitellen historiallisesta romantismista naturalistiseksi (Lapsen ruumissaatto; Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä). Myöhemmin hän maalasi myös uskonnollisia aiheita (Kristus ja Mataleena). Edelfelt maalasi myös paljon muotokuvia (esimerkiksi Louis Pasteurin, Aino Acktén ja Nikolai II:n muotokuvat) ja jonkin verran maisemamaalauksia (muun muassa Imatrankoskesta).

Maalariroolin lisäksi Edelfelt oli graafikko ja kuvittaja. 1890-luvulla hän kuvitti tuttavapiiriinsä kuuluneen Johan Ludvig Runebergin Suomen sotaa (1808–1809) käsittelevän runokokoelman Vänrikki Stoolin tarinat. Edelfeltillä oli tunnetuimpana aikakautensa suomalaisena taiteilijana myös useita taide-elämän edustustehtäviä kotimaassa ja ulkomailla. Vuonna 1881 hänet valittiin Venäjän taideakatemian jäseneksi. Edelfeltille myönnettiin Ranskan kunnialegioonan ritarimerkki vuonna 1885 ja mitali toiminnastaan Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyn Suomen osaston hyväksi. Vuonna 1895 Edelfelt valittiin Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtajaksi. Albert Edelfelt kuoli 18. elokuuta 1905 Porvoon lähellä Haikossa, jossa hänellä oli ateljee. Nykyisin siellä on museo.

Albert Edelfeltin merkitys on paljolti hänen Suomen kulttuurille ulkomailla hankkimassaan arvostuksessa. Esimerkiksi Pariisin maailmannäyttelyssä hän suhteillaan ja painostuksellaan sai aikaan sen, että suomalaiset esiintyivät omassa salissaan omana ryhmänään. Taiteilijana hän ei ollut uudistaja tai kokeilija vaan keskitien kulkija, joka pyrki menestymään ja tässä myös onnistui.

Hän avioitui vapaaherratar Ellan de la Chapellen kanssa 1888. Heillä oli yksi yhteinen lapsi, Erik (kuoli 1910).