Maria Fjodorovna

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Venäjän keisarin Aleksanteri III:n puolisosta. Myös keisari Paavali I:n puoliso oli nimeltään Maria Fjodorovna.
Tanskan prinsessa Dagmar vuonna 1864 (väritetty valokuva)

Maria Fjodorovna (ven. Мария Фёдоровна; 26. marraskuuta 1847 Kööpenhamina13. lokakuuta 1928 Kööpenhamina) oli keisari Aleksanteri III:n puoliso ja Suomen suuriruhtinatar, sittemmin leskikeisarinna ja Venäjän viimeisen keisarin Nikolai II:n äiti. Syntyjään hän oli Tanskan prinsessa Dagmar (Marie Sophie Frederikke Dagmar), kuningas Kristian IX:n neljänneksi vanhin lapsi. Prinsessa Dagmarin sisar Alexandra oli Britannian kuninkaan Edvard VII:n puoliso ja tulevan kuninkaan Yrjö V:n äiti.

Keisari Aleksanteri III ja Maria Fjodorovnan häät

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen avioliittoaan suuriruhtinas Aleksanteri Aleksandrovitšin kanssa prinsessa Dagmar oli ensin kihlautunut tämän vanhemman veljen, silloisen Venäjän kruununperillisen Nikolai Aleksandrovitšin kanssa. Nikolai kuitenkin kuoli tuberkuloosiin 1865 ja viimeisenä toiveenaan pyysi Dagmaria naimaan veljensä, seuraavan kruununperillisen Aleksanterin.

Avioliittoa varten Dagmar kääntyi luterilaisuudesta ortodoksisuuteen ja otti nimen Maria Fjodorovna (suomeksi käytetty myös nimeä Maria Feodorova). Häät pidettiin Pietarin Talvipalatsissa marraskuussa 1866 ja avioliitosta tuli onnellinen.

Maria Fjodorovna (vas. ylh.) ja Aleksanteri III perheineen.

Suuriruhtinaspari sai kuusi lasta:

Kruununperillis- ja hallitsija-aikanaan Aleksanteri III perheineen oleskeli usein kesäisin Langinkosken kalastajamajalla Kymijoen suulla, josta sanotaan että se oli tanskalaisesta vaatimattomuudesta pitävän Maria-vaimon suosima paikka, jossa, toisin kuin Venäjällä, paikallinen väestö oli hengeltään skandinaavista.

Aleksanteri III:sta tuli Venäjän keisari isänsä Aleksanteri II:n salamurhan jälkeen 1881. Aleksanteri III kuoli 1894, jolloin valtaistuimelle astui Aleksanterin ja Maria Fjodorovnan vanhin poika Nikolai II. Leskikeisarinna oli tärkeänä neuvonantajana monissa poikansa päätöksissä.

Maria Fjodorovna oli tunnettu Suomen ystävä. Ensimmäisellä venäläistämiskaudella hän yritti saada poikaansa Nikolaita lopettamaan venäläistämistoimet Suomessa ja kutsumaan epäsuositun kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin takaisin Pietariin. Keisarinna osoitti vieroksuntaansa Venäjän toimia Suomea vastaan myöhemminkin, hänen matkatessaan junalla Suomen kautta takaisin Venäjälle hän antoi soittokunnan soittaa porilaisten marssin ja maamme laulun, joiden esittämisen sen aikainen kenraalikuvernööri Seyn oli kieltänyt.

Vallankumouksen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Venäjän vallankumous alkoi vuonna 1917, Maria Fjodorovna pysyi Venäjällä ja lähti maasta vasta 1919 sisarensa Englannin leskikuningatar Alexandran taivutteluiden jälkeen. Hän pakeni Krimin kautta HMS Marlborough -laivalla, jonka Englannin kuningas Yrjö V oli lähettänyt noutamaan tätiään; matka suuntautui Maltan kautta Lontooseen.

Lontoosta Maria Fjodorovna muutti kuitenkin pian takaisin Tanskaan, jossa hän asettui Kööpenhaminan pohjoispuolelle perheen entiseen kesähuvilaan Hvidøreen. Hän asui Tanskassa kuolemaansa asti, vuoteen 1928.

Uudelleenhautaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2005 Tanskan ja Venäjän hallitukset sopivat, että Maria Fjodorovnan ruumis siirretään Tanskan Roskilden tuomiokirkosta Pietariin, jossa hänet haudataan uudelleen Pietari-Paavalin linnoitukseen miehensä Aleksanteri III:n viereen. 26. syyskuuta 2006 Maria Fjodorovnan sarkofagi saapui Kronstadtin laivastoasemalle Tanskan laivaston aluksella, päivälleen 140 vuotta siitä, kun Maria itse saapui Kronstadtiin. Matkalla Tammisaaren saariston Jussarön edustalla 25. syyskuuta 2006 klo 12 miinalaiva Pohjanmaa tervehti ohi purjehtivaa entistä suuriruhtinatarta.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maria Fjodorovnan maalauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]