Aleksandra Fjodorovna (Alix)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo saksalaisesta prinsessasta. Artikkeli sarjakuvasta, katso Alix (sarjakuva).
Keisarinna Aleksandra Fjodorovna
Keisarinna tyttärineen

Keisarinna Aleksandra Fjodorovna, syntyjään Hessen-Darmstadtin prinsessa Alix Victoria Helena Louise Beatrice (Victoria Alix Helene Luise Beatrice Prinzessin von Hessen und bei Rhein) (6. kesäkuuta 1872 Darmstadt, Hessen- 17. heinäkuuta 1918 Jekaterinburg) oli Venäjän viimeisen tsaarin Nikolai II:n puoliso.

Perhe ja avioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prinsessa Alixin isä oli Hessenin suurherttua Ludwig IV ja äitinsä Ison-Britannian prinsessa Alice, kuningatar Viktorian ja Prinssi Albertin tytär. Alix on saksalainen muoto prinsessan äidin nimestä Alice. Käännyttyään luterilaisuudesta ortodoksisuuteen hän sai nimen Aleksandra Fjodorovna.

Prinsessa Alixin äiti kuoli tytön ollessa vain kuuden vanha, ja Alix kasvoi kuningatar Viktorian hovissa.

Hän kihlautui Venäjän perintöruhtinaan Nikolai II:n kanssa huhtikuussa 1894. Tsaari Aleksanteri III:n kuoltua Nikolaista tuli samana vuonna Venäjän keisari 25-vuotiaana marraskuussa. Aviopari vihittiin 26. marraskuuta 1894 Talvipalatsissa ja kruunattiin seuraavana vuonna.

He saivat viisi lasta:

Aleksandra Fjodorovna oli perinyt isoäidiltään perinnöllisen verenvuototaudin (hemofilia) geenin, joka kuitenkin ilmenee vain puolella miesjälkeläisistä; tätä tautia sairasti kruununperijä Aleksei.

Keisarinna Aleksandra[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loppuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuun vallankumouksen aikana 1917 Aleksandra Fjodorovna oli Tsarskoje Selossa. Tsaarin vallastaluopumisen jälkeen Venäjän väliaikainen hallitus otti tehtäväkseen tsaariperheen suojelun. Ensin heitä pidettiin vankeina kotonaan Tsarskoje Selossa, mutta myöhemmin vartiojoukkojen siirryttyä vallankumouksellisten puolelle heidät päätettiin siirtää turvaan Tobolskiin, Siperiaan.

Tobolskissa he saivat aluksi elää suhteellisen normaalia elämää, mutta väliaikaisen hallituksen kaaduttua ja bolsevikkien tultua valtaan syksyllä 1917 otteet kovenivat. Ensin tsaari, hänen puolisonsa ja heidän tyttärensä Maria siirrettiin Ipatjevin taloon Jekaterinburgiin, Uralille. Aleksei oli verenvuotokohtauksen jälkeen huonossa kunnossa, ja hänen kolme sisartaan ja osa palveluskunnasta jäivät edelleen hoitamaan häntä Tobolskiin. Aleksein toivuttua myös heidät siirrettiin Jekaterinburgiin. Siellä tsaariperhe alistettiin vankien asemaan. Heidän huoneidensa ikkunat oli maalattu umpeen eivätkä he päässeet kirkkoon tai saaneet vastaanottaa vierailijoita.

Vähitellen vartijat kuitenkin muuttuivat myötämielisemmiksi vankejaan kohtaan, jolloin bolševikkihallinto päätti lähettää tilalle uudet vartijat. Nämä vartijat kuuluivat pahamaineiseen Tšekaan ja Moskovasta tulleen käskyn mukaan teloittivat koko tsaariperheen 17. heinäkuuta 1918 Ipatjevin talon kellarissa. Väite, että Moskovasta olisi lähetetty tappokäsky Jekaterinburgiin on kuitenkin vailla mitään todisteita sillä mitään tappokäskysähkettä ei ole arkistoista koskaan löydetty. Edvard Radzinskillä on ollut pääsy kaikkein salaisimpiinkin arkistoihin, mutta hän ei kuitenkaan koskaan löytänyt kovasti hakemaansa sähkettä. Valtaosa teloittajista oli bulgarialaisia ja unkarilaisia sotavankeja, joita käytettiin tällaisiin venäläisille itselleen vastenmielisiin tehtäviin, mutta heidän johtajansa kapteeni Jakov Jurovski ja komissaari Pjotr Jermakov olivat venäläisiä.[1]

Keisarillisen perheen jäännökset, kahta lasta lukuun ottamatta, nostettiin haudastaan vuonna 1991. Ensimmäisenä tunnistettiin juuri keisarinna, jonka kallossa olivat odotetusti jäljellä platinaiset hammaspaikat ja kaksi kokonaista platinahammasta. Kallosta tehty DNA-testi vahvisti asian; Aleksandra Fjodorovna oli kuningatar Viktorian jälkeläinen suoraan alenevassa äidin puoleisessa linjassa, kuten on Ison-Britannian nykyisen hallitsijan puoliso, Edinburghin herttua prinssi Philip, jonka verinäytettä kokeessa käytettiin vertailuun.

Ruumiit haudattiin juhlallisesti uudelleen Pietari-Paavalin katedraaliin Pietarin keskustassa vuonna 1998. Edustava joukko Euroopan kuninkaallisia osallistui hautajaisiin. Myös presidentti Boris Jeltsin osallistui hautajaisiin kommunistien paheksunnasta huolimatta. Aleksadran hautaamisen teki mahdolliseksi Jurovskin erehdys, sillä Jurovskin tarkoitus oli polttaa Aleksandra jäljettömiin. Jurovskin mukaan he polttivatkin vahingossa hovineidin. [2]

Karlovcin synodi kanonisoi murhatut keisarillisen perheen jäsenet vuonna 1960. Venäjän ortodoksinen kirkko toteutti oman kanonisointinsa vuonna 2000.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Robert K Massie: Nikolai ja Aleksandra
  2. Jurovskin muistelmat
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aleksandra Fjodorovna (Alix).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]