Aleksandra Fjodorovna (Alix)
Wikipedia
Keisarinna Aleksandra Fjodorovna, syntyjään Hessen-Darmstadtin prinsessa Alix Victoria Helena Louise Beatrice (Victoria Alix Helene Luise Beatrice Prinzessin von Hessen und bei Rhein) (6. kesäkuuta 1872 Darmstadt, Hessen- 17. heinäkuuta 1918 Jekaterinburg) oli Venäjän viimeisen tsaarin Nikolai II:n puoliso.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Perhe ja avioliitto
Prinsessa Alixin isä oli Hessenin suurherttua Ludwig IV ja äitinsä Ison-Britannian prinsessa Alice, kuningatar Viktoria ja Prinssi Albertin tytär. Alix on saksalainen muoto prinsessan äidin nimestä Alice. Käännyttyään luterilaisuudesta ortodoksisuuteen hän sai nimen Aleksandra Fjodorovna.
Prinsessa Alixin äiti kuoli tytön ollessa vain kuuden vanha, ja Alix kasvoi kuningatar Viktorian hovissa.
Hän kihlautui Venäjän perintöruhtinaan Nikolai II:n kanssa huhtikuussa 1894. Tsaari Aleksanteri III:n kuoltua Nikolaista tuli samana vuonna Venäjän keisari 25-vuotiaana marraskuussa. Aviopari vihittiin 26. marraskuuta 1894 Talvipalatsissa ja kruunattiin seuraavana vuonna.
He saivat viisi lasta:
- Suuriruhtinatar Olga, s. 1895
- Suuriruhtinatar Tatjana, s. 1897
- Suuriruhtinatar Maria, s. 1899
- Suuriruhtinatar Anastasia s. 1901
- Suuriruhtinas Aleksei s. 1904
Aleksandra Fjodorovna oli perinyt isoäidiltään perinnöllisen verenvuototaudin (hemofilia) geenin, joka kuitenkin ilmentyy vain puolella miesjälkeläisistä; tätä tautia sairasti kruununperijä Aleksei.
[muokkaa] Keisarinna Aleksandra
[muokkaa] Loppuvaiheet
Helmikuun vallankumouksen aikana 1917 Aleksandra Fjodorovna oli Tsarskoje Selossa. Tsaarin vallastaluopumisen jälkeen Venäjän väliaikainen hallitus otti tehtäväkseen tsaariperheen suojelun. Ensin heitä pidettiin vankeina kotonaan Tsarskoje Selossa, mutta myöhemmin vartiojoukkojen siirryttyä vallankumouksellisten puolelle heidät päätettiin siirtää turvaan Tobolskiin, Siperiaan.
Tobolskissa he saivat aluksi elää suhteellisen normaalia elämää, mutta väliaikaisen hallituksen kaaduttua ja bolsevikkien tultua valtaan otteet kovenivat. Ensin tsaari, hänen puolisonsa ja heidän tyttärensä Maria siirrettiin Ipatjevin taloon Jekaterinburgiin, Uralille. Aleksei oli verenvuotokohtauksen jälkeen huonossa kunnossa, ja hänen kolme sisartaan ja osa palveluskunnasta jäivät edelleen hoitamaan häntä Tobolskiin. Aleksein toivuttua myös heidät siirrettiin Jekaterinburgiin. Siellä tsaariperhe alistettiin vankien asemaan. Heidän huoneidensa ikkunat oli maalattu umpeen eivätkä he päässeet kirkkoon tai saaneet vastaanottaa vierailijoita.
Vähitellen vartijat kuitenkin muuttuivat myötämielisemmiksi vankejaan kohtaan, jolloin bolševikkihallinto päätti lähettää tilalle uudet vartijat. Nämä vartijat kuuluivat pahamaineiseen Tšekaan ja Moskovasta tulleen käskyn mukaan teloittivat koko tsaariperheen 16. heinäkuuta Ipatjevin talon kellarissa. Valtaosa teloittajista oli bulgarialaisia ja unkarilaisia sotavankeja, joita käytettiin tällaisiin venäläisille itselleen vastenmielisiin tehtäviin, mutta heidän johtajansa kapteeni Jakov Jurovski ja komissaari Pjotr Jermakov olivat venäläisiä.[1]
Karlovçin synodi kanonisoi murhatut tsaariperheen jäsenet vuonna 1960 ja Venäjän ortodoksinen kirkko toteutti oman kanonisointinsa vuonna 2000.
Tsaariperheen jäännökset nostettiin suohaudastaan vuonna 1991. Ensimmäisenä tunnistettiin juuri keisarinna, jonka kallossa olivat odotetusti jäljellä platinaiset hammaspaikat ja kaksi kokonaista platinahammasta. Kallosta tehty DNA-koe vahvisti asian; Aleksandra Fjodorovna oli kuningatar Viktorian jälkeläinen suoraan alenevassa äidin puoleisessa linjassa, kuten on Ison-Britannian nykyisen hallitsijan puoliso, Edinburghin herttua prinssi Philip. Prinssi Philip suostui antamaan tunnistusta varten tarvittavat verinäytteet, ja koe osoitti kiistattomasti verisukulaisuuden.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Robert K Massie: Nikolai ja Aleksandra
[muokkaa] Katso myös
