Kanonisointi
Wikipedia
Kanonisointi (kreikan sanasta kaanon, "ohjenuora") tarkoittaa henkilön julistamista pyhimykseksi, uskonnollisen kirjoituksen ottamista pyhien, ohjeellisten kirjojen kokoelmaan tai uskonnollisen dogmin julistamista ohjeelliseksi.
Kristinuskossa kanonisointi viittaa ensisijaisesti prosessiin, jossa lopullisesti määriteltiin mitkä kirjat kuuluvat Raamatun pyhien kirjojen kokoelmaan. 300-luvulta lähtien on Raamatun kaanonista vallinnut laaja konsensus kristikunnassa lukuun ottamatta Vanhan testamentin apokryfikirjojen asemaa.
Pyhimykseksi julistamisen merkityksessä termiä kanonisointi käytetään katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa.[1] Se on menettelytapa, jossa tutkitaan, täyttääkö kyseinen henkilö pyhimyksen kriteerit. Pyhimykseksi tarjolla olleen henkilön on täytynyt suorittaa ihmetekoja.
Katolisessa kirkossa henkilö julistetaan ensimmäisessä vaiheessa autuaaksi (beatifikaatio). Seuraavassa vaiheessa hänet julistetaan pyhimykseksi ja liitetään pyhimysluetteloon eli kanonisoidaan. Ortodoksisessakin kirkossa uskonnollisessa ja kirkollisessa mielessä esikuviksi kelpaavia henkilöitä voidaan kanonisoida pyhiksi, mutta kanonisointi tapahtuu hieman eri tavalla kuin katolisilla.
Anglikaaninen kirkko ei sulje kanonisointia pois, mutta on kanonisoinut vain yhden henkilön, Kaarle I:n. Muissa protestanttisissa, kuten luterilaisissa ja reformoiduissa kirkoissa, ihmisiä ei kanonisoida, koska tällaisen menettelyn katsotaan olevan ristiriidassa uskonpuhdistuksen keskeisten periaatteiden, sola scriptura ja sola gratia, kanssa.
