Pyhimys

Pyhä Sebastian, Pyhä Linhart ja Pyhä Katariina.

Pyhimys (latinansukuisissa ja eräissä muissakin kielissä Sant, Santa, Sankt, St., lat. sanctus; ruots. helgon, helige/heliga; ven. Святóй/Святáя (svjatój/svjatája)) on monissa uskonnoissa pyhänä pidetty henkilö. Pyhimysten elämästä ja ihmeteoista kerrottiin entisaikaan tarinoita eli pyhimyslegendoja.

Monet pyhimyslegendat pohjautuvat antiikin mytologiaan. Niissä yhdistyy historiallista henkilötietoa ja kertomuksia, jotka ovat korostaneet hyveitä tai valaneet kuulijaan uskoa sekä rohkeutta. Pyhimystarinat ja kuvat ovat välittäneet kirkon sanomaa. Niissä on ollut mukana myös kansanuskoa ja animismia.

Pyhimysuskolla ja fanikulttuurilla on yhteisiä piirteitä, kuten muistoesineet, pyhäinjäännökset tai fanituotteet. Sekä idolia että pyhimyksiä on ihannoitu ja jäljitelty. Pyhimysainesta on nykyisin jäljellä muun muassa paikannimissä, etuniminä, kansallistarustojen nimistössä, kadunnimissä ja vaakunoissa.

Katolinen kirkko

Katolinen kirkko kanonisoi eli julistaa pyhimyksiksi ihmisiä, jotka ovat osoittaneet sankarillista hyveellisyyttä elämässään ja vain, kun tämä on todistettu yleisellä maineella ja todennetuilla argumenteilla. Kirkon näkemyksen mukaan pyhimykset ovat Jumalan palvelijoita ja ystäviä, joiden elämä on tehnyt heidät Hänen erityisen rakkautensa arvoisiksi. Kirkko katsoo, että pyhimyksiä tulee arvostaa ja kunnioittaa (lat. douleia) ja heiltä voidaan pyytää esirukouksia.

Katolinen kirkko voi julistaa pyhimykseksi henkilön, jonka kuolemasta on kulunut vähintään viisi vuotta. Tätä edeltää autuaaksi julistaminen. Paavi Johannes Paavali II ehti julistaa virkansa aikana pyhimykseksi 1 100 henkilöä, mikä on tähän asti suurin määrä.

Merkittävimmillä pyhimyksillä on katolisessa kirkossa jokavuotinen muistopäivä, tavallisimmin hänen kuolinpäivänsä. Katolisissa maissa muutamien huomattavimpien pyhimysten muistopäivät ovat samalla pyhäpäiviä. Lisäksi joidenkin pyhimysten muistopäivät saattavat olla pyhäpäiviä niissä maissa tai niillä paikkakunnilla, joiden suojeluspyhimyksenä kyseistä pyhimystä pidetään. Esimerkiksi Irlannissa kansallispyhimyksen Pyhän Patrikin päivä 17. maaliskuuta on pyhäpäivä ja samalla Irlannin kansallispäivä.

Ortodoksinen kirkko

Ortodoksisessa kirkossa käytetään pyhimyksestä nykyisin sanaa pyhä. Ortodoksisessa kirkossa paikalliskirkon tai patriarkaatin Pyhä Synodi kanonisoi eli julistaa virallisesti pyhäksi.

Protestanttiset kirkot

Uskonpuhdistus hylkäsi pyhimyskultin, vaikka korostikin pyhimysten merkitystä. Useissa protestanttisissakin maissa pyhäpäivinä ovat kuitenkin säilyneet Pyhän Stefanoksen päivä eli tapaninpäivä sekä Johannes Kastajan päivä, juhannus. Suomessa olivat ennen vuotta 1774 myös apostolien muistopäivät pyhäpäiviä. Lisäksi nimipäivien vietto on saanut alkunsa katolisista pyhimysten muistopäivistä.

Pyhimykset muissa uskonnoissa

Myös islamin ja hindulaisuuden piirissä on pyhimyksiä. Hindulaisuudessa pyhimys on itseoivalluksen saanut henkilö, henkinen opettaja, guru jonka sielu on sulautunut Brahmaniin, Jumalaan. Hindulaisuudessa pyhimystä ei julisteta vaan pyhimyksen "arvonimen" saa oman toiminnan ja olemuksen avulla.

Katso myös

• Luettelo pyhimyksistä
• Pyhimyskalenteri

Lähteet

• Tieteen kuvalehti 15/1999

Aiheesta muualla

• Pyhä. Ortodoksi.net.
• Ortodoksinen pyhien luettelo. Ortodoksi.net.
• Arno Forsius: Pyhimykset parantajina.

Kirjallisuutta

• Oja, Heikki: Suomen kansan pyhimyskalenteri. Kirjapaja, 2011.
• Hallam, Elizabeth (toim.): Pyhiä miehiä ja naisia: Keitä he ovat ja miten he auttavat: Yli 150 taivaallista pyhää Agneksesta Zitaan. (Saints: Who they are and how they help you: More than 150 of the heavenly and holy from St. Agnes to St. Zita, 1994.) Suomentanut Pentti Laukama. Hämeenlinna: Karisto, 1996. ISBN 951-23-3612-X.
• Heikkilä, Tuomas; Suvikumpu, Liisa: Pyhimyksiä ja paanukattoja - Kulttuuriretkiä Suomen kirkkoihin. Kirjapaja, 2009.

Katolisen kirkon asteet pyhimykseksi julistamisessa
Jumalan palvelija   →   Kunnianarvoisa   →   Autuaaksi julistaminen   →   Pyhimys