Juhannus

Wikipedia

Tätä artikkelia tai sen osaa käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Juhannus on vuoden valoisimman ajan juhla, jota vietetään kesäkuussa kesäpäivänseisauksen lähellä. Suomessa juhannus on sekä kirkollinen juhlapäivä^[1] että virallinen liputuspäivä, Suomen lipun päivä^[2]. Muista liputuspäivistä poiketen silloin liputus alkaa jo aattoiltana kello 18 ja jatkuu yön yli yhtäjaksoisesti juhannuspäivän iltaan kello 21 saakka.^[2][3] Juhannus on Suomessa keskikesän ja yöttömän yön juhla. Napapiirin pohjoispuolella aurinko ei laske lainkaan kesäpäivänseisauksena.

Juhannusta vietetään edelleen myös muun muassa Latviassa ja Liettuassa, jossa juhannuksen viettoon liittyy koko lisäksi myös mahdollisesti laulua. Juhannusta ei sielläkään pidetä kokkomenoineen ensisijaisesti kristillisenä juhlana, vaan kristinuskoa edeltäneen ajan tapahtumana.

Sisällysluettelo 1 Alkuperä ja historia 2 Juhannuksen ajankohta 3 Nykyajan juhannustapoja 4 Juhannus kristinuskossa 5 Suomen juhannustapahtumat 6 Katso myös 7 Kirjallisuutta 8 Viitteet 9 Aiheesta muualla

[muokkaa] Alkuperä ja historia

Monet kristilliset kirkkokunnat viettävät juhannusta Johannes Kastajan muistopäivänä.

Juhannuksen alkuperäisiä nimiä olivat muun muassa vakkajuhla ja Ukon juhla. Muihin Pohjoismaihin liittyen Suomessakin on puhuttu mittumaarista (ruotsin midsommar = keskikesä).

Ortodoksisessa Etelä-Karjalassa juhannusta kutsuttiin Ukon juhlaksi vielä 1800-luvulla. Se järjestettiin Ukko ylijumalan kunniaksi, ja sitä vietettiin kokoontumalla vesistön ääreen eväiden ja erityisesti tilaisuutta varten pannun oluen kanssa. Ukon kunniaksi juotiin olutmalja, ”Ukon malja”.

Juhannus on ollut myös tärkeä hedelmällisyysjuhla. Ilmeisesti juhannusta on vietetty niin ihmisten, kuin peltojen ja karjankin hedelmällisyyden lisäämiseksi. Juhannuksena on ollut suotuisa aika hedelmälliselle yhdynnälle. Varsinkin germaanikansojen juhannuksenviettoon kuuluva juhannussalko on ilmeisesti ollut hedelmällisyyssymboli ja kuvannut siitintä.^lähde? Toinen juhannussalon merkitys on voinut olla maailmanpylväs.

Juhannuksena on tehty runsaasti erilaisia taikoja.^[4] Tunnetuimpia ovat erilaiset lemmentaiat. Taioilla pyrittiin takaamaan naimaonni, näkemään tuleva puoliso tai saamaan haluttu henkilö puolisoksi.^[5] Juhannuspäivä oli suotuisa enteiden katsomiselle. Silloin katsottiin säitä, satovuotta ja karjaonnea.^[4][5] Kaikenlaiset oudot tapahtumat olivat luonteenomaisia juhannusyölle. Muun muassa aaveiden ajateltiin vaeltavan.^[4]

Vuoden pisimpiä päiviä juhannusviikolla on kutsuttu pesäpäiviksi, koska aurinko on silloin ”pesässä”, eli sen päivittäinen kierto käy korkeimmalla kohdallaan, ikään kuin maailmanpuun oksalla. Aurinko näyttää viipyvän pesässä joitakin päiviä, kunnes auringon liikerata alkaa taas laskea ja päivät jälleen lyhetä. Pesäpäivinä tapahtuva kosminen suunnanmuutos on koettu taianomaiseksi tilanteeksi, jolloin pahojen henkien ja kummitusten on uskottu nousevan esiin ja liikkuvan vapaina maan päällä. Meluaminen ja juopuminen ovat jo varhain kuuluneet juhannuksen viettoon. Niiden on uskottu tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä. Erään uskomuksen mukaan mitä enemmän juhannuksena juopoteltiin, sitä parempi tuli sadosta. Pahoja henkiä on karkotettu myös suuria tulia, juhannuskokkoja polttamalla. Myös vuoden lyhimpiä päiviä talvipäivänseisauksen aikana kutsuttiin pesäpäiviksi. Auringolla voi siis tulkita olleen kaksi pesää, joiden välillä vuodenkierto tapahtui.

Suomalaisiin juhannusperinteisiin kuului aiemmin suursiivous.^[6] Portaiden, ovien ja ikkunoiden pieliin oli tapana pystyttää juhannuskoivuja.^[7] Koivunoksista myös sidottiin tuoreita vihtoja.^[6]

Juhannus on ollut Suomessa aiemmin vilkkainta avioliittoaikaa, mutta nykyisin juhannushäät ovat harvinaisempia.

[muokkaa] Juhannuksen ajankohta

Juhannuksen perinteinen paikka on 24. kesäkuuta. Esimerkiksi Norjassa, Virossa ja Latviassa juhannus on vieläkin perinteisellä paikallaan. Suomessa juhannusta on vietetty vuodesta 1955 alkaen^[8][9] välille 20. kesäkuuta – 26. kesäkuuta sattuvana lauantaina^[1][2]. Sama käytäntö on myös Ruotsissa.

Päivää ennen juhannuspäivää on juhannusaatto joka siis on se perjantai joka osuu 19. kesäkuuta ja 25. kesäkuuta väliselle ajalle. Sekin on Suomessa useimmilla työpaikoilla vapaapäivä, joskaan ei virallisesti pyhäpäivä. Kaupat kuitenkin ovat silloin yleensä auki klo 12:00 asti.^[10]

Kesäpäivän seisaukseen on Pohjoismaissa liitetty samanlaisia menoja kuin talvipäivän seisauksen viettoon eli jouluun. Kesäpäivän seisauksen aikaan aurinko on voimakkaimmillaan. Uskomuksen mukaan juhannuksena myös taika tehoaa vahvimmin, erityisesti näin on laita juhannusyönä. Juhannuskuusi, joka eroaa joulukuusesta siinä suhteessa, että kuusi karsittiin latvatupsuun asti, oli käytössä.

[muokkaa] Nykyajan juhannustapoja

Nykyisiinkin suomalaisiin juhannusperinteisiin kuuluvat juhannuskoivut ja -kukat, juhannussauna sekä Ruotsissa ja Suomen ruotsinkielisillä alueilla lehvin ja kukin koristellut juhannussalot. Useiden suomalaisten tapana on viettää juhannus kesämökillä. Juhannuksena on erityisesti Etelä-Suomessa, jossa ei ole keskiyön aurinkoa, tapana polttaa juhannuskokkoja, suuria rovioita näkyvillä paikoilla, varsinkin rannoilla tai aukealla. Juhannustulilla auringolle on annettu lisävoimaa, mutta niillä arvellaan karkotetun myös pahoja henkiä.

Juhannus merkitsee useille ihmisille humalahakuista alkoholijuomien käyttämistä. Esimerkiksi Alkon myynti on juhannusviikolla 70 % normaalia suurempi.^[11] Oluen myynnissä juhannusviikko on vuoden suurin sesonki.^[12] Paljolti runsaan alkoholinkäytön, maanteiden suuren meno- ja paluuliikenteen sekä runsaan vesillä liikkumisen vuoksi juhannuksena menehtyy paljon ihmisiä. Juhannus työllistää myös poliisia ja pelastuslaitosta pahoinpitelyiden, rattijuopumusten ja onnettomuuksien muodossa.

[muokkaa] Juhannus kristinuskossa

Kirkollisessa kalenterissa juhannuspäivä on kristillinen juhla, Johannes Kastajan päivä. Juhlan nimi juhannus tulee Johannes-nimen vanhasta muodosta Juhannus.^[13] Johannes Kastajalle omistetuista juhlista Suomessa säilyi reformaation jälkeen pyhäpäivänä vain Johannes Kastajan syntymäpäiväksi julistettu päivä eli juhannus 24. kesäkuuta. Juhlaa on vietetty 400-luvun alkupuolelta lähtien. Sen ajankohta, kuusi kuukautta ennen joulua, perustuu Luukkaan evankeliumin ensimmäiseen lukuun, jossa olevien mainintojen perusteella Johanneksen on oletettu syntyneen noin kuusi kuukautta ennen Jeesusta^[14]. Pelastushistoriallisesti juhannus viittaa seuraavaan jouluun. Nykyään juhannusta vietetään Suomessa kesäkuun 19. päivää seuraavana lauantaina.^[15]

Joissakin kirkkokunnissa, nykyisin varsinkin ortodoksisessa kirkossa, vietetään myös Johanneksen mestauspäivää 29. elokuuta.^[16]

Kristillisen kulttuurin myötä juhannus on levinnyt ympäri maata, muun muassa Brasiliassa São João (Pyhä Johannes) on valtava karnevaalipäivä.

[muokkaa] Suomen juhannustapahtumat

Suomen suurin juhannustapahtuma on nykyisin musiikkifestivaali RMJ, joka järjestetään Porissa. Muita juhannustapahtumia ovat muun muassa Kalajoen Juhannus Kalajoella, Nummirock Kauhajoella, Lentäjien juhannus Kauhavalla ja Himos Festival Jämsässä.

Vanhoja juhannusperinteitä vaalitaan vuosittain etenkin Helsingin Seurasaaressa järjestettävissä perinteisissä juhannusjuhlissa.^[17]

Lapissa juhannuksena järjestetään keskiyönauringon juhlia. Varsinkin 1960-luvulla Aavasaksalle saapui joka vuosi juhannuksena suuri joukko matkailijoita.^[18]

Keuruulla Helluntaiherätys järjestää Ison Kirjan koulutus- ja konferenssikeskuksessa joka vuotisen hengellisen juhannustapahtumansa, Juhannuskonferenssin.

Esikoislestadiolaiset viettävät Juhannusseuroja Lahdessa.

[muokkaa] Katso myös

• Kesäpäivänseisaus
• Ukon malja
• Juhannustaika
• Juhannuskokko

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Aalto, Satu (toim.): Suuri perinnekirja: Suomalaista juhlaperinnettä ennen ja nyt. Hämeenlinna: Karisto, 1999. ISBN 951-23-3963-3.
• Karjalainen, Sirpa: Juhlan aika: Suomalaisia vuotuisperinteitä. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1994. ISBN 951-0-22920-2.
• Lahtinen, Mysi: Juhlat: Uudestavuodesta elonkorjuuseen. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-3151-3.
• Nirkko, Juha (toim.): Juhannus ajallaan: Juhlia vapusta kekriin. Folklore-sarja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-587-4.
• Seljavaara, Anu & Kärjä, Päivi (toim.): Juhlat alkakoot! Vuotuisia tapoja ja perinteitä. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-28965-5.
• Tuomikoski, Pekka: Päivästä päivään: Kalenterimme merkkipäivät. Helsinki: Edita, 2007. ISBN 978-951-37-4792-3.
• Vento, Urpo (toim.): Juhlakirja: Suomalaiset merkkipäivät. Kalevalaseuran vuosikirja 59. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1979. ISBN 951-717-178-1.
• Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto: Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen. 1. laitos 1950. Helsingissä: Otava, 1994 (8. painos 2002). ISBN 951-1-13320-9.

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Kotimaisten kielten tutkimuskeskus: ”Juhannus, mittumaari, vuotuisjuhlista vehrein”
• Verkkouutiset: ”Keskikesän juhla juhannus oli pakanallisena aikana Ukon juhla”
• Seurasaarisäätiön juhannussivut (mm. erinomainen Suomalaisen juhannusperinteen bibliografia, PDF)
• SKS, Tietopaketti: ”Juhannus, miksi ja milloin?”
• Mariehamns Stadsbibliotek: Juhannus Ahvenanmaalla
• Virtuaalinen juhannusseikkailu (äänitehosteet)
• YLE Elävä arkisto: Suomi juhlii - juhannus

	Evankelis-luterilaisen kirkon kirkkovuosi
	Suomen evankelis-luterilainen kirkko adventti | joulu | uusivuosi | loppiainen | kynttilänpäivä | laskiainen | Marian ilmestyspäivä | palmusunnuntai | kiirastorstai | pitkäperjantai | pääsiäinen | helatorstai | helluntai | Pyhän Kolminaisuuden päivä | juhannus | apostolien päivä | kirkastussunnuntai | mikkelinpäivä | uskonpuhdistuksen muistopäivä | pyhäinpäivä | tuomiosunnuntai