Juhannus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Anders Zorn, Juhannustanssit, 1897.

Juhannus (myös mittumaari joissakin murteissa) tarkoittaa valon ja keskikesän juhlaa, jota vietetään kesäkuussa kesäpäivänseisauksen tienoilla[1][2]. Suomessa, Ruotsissa ja Baltian maissa juhannus on ollut alun perin muinaisuskontoon liittyvä juhla. Monet kristilliset kirkkokunnat viettävät juhannusta Johannes Kastajan syntymäpäivänä, mistä tulee nimi juhannus.[3]

Juhannusta vietettiin alun perin vuoden valoisimpana päivänä eli kesäpäivän seisauksen aikaan, josta katolinen kirkko siirsi juhlan vieton kesäkuun 24. päivään eli vietettäväksi puolta vuotta ennen joulua. Nykyisin juhannusta juhlitaan Suomessa ja Ruotsissa kesäkuun 20. ja 26. päivien välisenä lauantaina. Vuonna 2014 juhannus on 21. kesäkuuta.

Suomalaiseen juhannukseen kuuluvat kiinteästi esimerkiksi juhannussauna koivuvastoineen, juhannuskokko ja juhannustanssit.[4] Suomessa juhannus on myös virallinen liputuspäivä, jolloin liputetaan koko juhannusyön ajan.[5] Monet juhannuksen perinteistä juontavat juurensa vanhaan eurooppalaiseen valon ja hedelmällisyyden juhlaan kesäpäivänseisauksen aikana. Juhannukseen on vanhastaan liittynyt erilaisia uskomuksia ja taikoja, joilla on pyritty varmistamaan tuleva sato ja naimaonni.[4]

Suomalainen juhannus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa juhannus on yöttömän yön juhla[6]. Napapiirin pohjoispuolella aurinko ei laske lainkaan kesäpäivänseisauksena.[7]

Juhannus on virallinen liputuspäivä, Suomen lipun päivä[5] Muista liputuspäivistä poiketen silloin liputus alkaa jo aattoiltana kello 18 ja jatkuu yön yli yhtäjaksoisesti juhannuspäivän iltaan kello 21 saakka.[5][8] Juhannus on myös kirkollinen juhlapäivä[9].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juhannuskokon poltto on osa juhannusperinteitä.

Juhannusta vietettiin Suomessa alun perin Ukon juhlana sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi[10]. Etelä-Karjalassa juhannusta kutsuttiin Ukon juhlaksi vielä 1800-luvulla[3].

Juhannuksena tehtiin yleisesti taikoja, joilla pyrittiin varmistamaan tuleva sato ja naimaonni.[4][11] Suomalaisiin juhannusperinteisiin kuului aiemmin myös suursiivous.[11] Portaiden, ovien ja ikkunoiden pieliin oli tapana pystyttää juhannuskoivuja.[12][11][13],[14] Koivunoksista sidottiin lisäksi tuoreita vihtoja. Sisään taloon kannettiin kukkia ja tuoreita puunlehviä[15].

Vuoden pisimpiä päiviä juhannusviikolla on kutsuttu pesäpäiviksi, koska aurinko on silloin ”pesässä”, eli sen päivittäinen kierto käy korkeimmalla kohdallaan, ikään kuin maailmanpuun oksalla. Aurinko näyttää viipyvän pesässä joitakin päiviä, kunnes auringon liikerata alkaa taas laskea ja päivät jälleen lyhetä. Pesäpäivinä tapahtuva kosminen suunnanmuutos on koettu taianomaiseksi tilanteeksi, jolloin pahojen henkien ja kummitusten on uskottu nousevan esiin ja liikkuvan vapaina maan päällä.[16] Juhannuspäivä oli suotuisa myös enteiden katsomiselle. Silloin katsottiin säitä, satovuotta ja karjaonnea.[11][14]

Meluaminen ja juopuminen ovat jo varhain kuuluneet juhannuksen viettoon. Niiden on uskottu tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä. Erään uskomuksen mukaan mitä enemmän juhannuksena juopoteltiin, sitä parempi tuli sadosta. Pahoja henkiä on karkotettu myös juhannuskokkoja polttamalla.[16] Juhannuskokkoja poltettiin aluksi maan itäisissä osissa, mistä tapa levisi 1900-luvun aikana koko maahan.[4] [16]

Juhannusta vietettiin alun perin vuoden pisimpänä päivänä, mutta katolinen kirkko siirsi juhlapäivän 400-luvun alkupuolella kesäkuun 24 päivään ja nimesi sen puoli vuotta ennen joulua syntyneen[17] Johannes Kastajan syntymäpäiväksi. Juhlan nimeksi vakiintui ajan myötä juhannus[18] [16], joka on Johannes-nimen vanha muoto[19] Samalla kirkko halusi antaa uuden, kristillisen, merkityksen Euroopassa yleisesti vietetylle keskikesän juhlalle[20]

Pohjanmaalla on ollut käytössä juhannuskuusi, joka eroaa joulukuusesta siinä suhteessa, että kuusi karsittiin latvatupsuun asti. Kuusi sai seistä pihalla ainakin kekriin saakka syksyllä.[21]

Juhannussalko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Juhannussalko

Ahvenanmaalla ja suomenruotsalaisella rannikkoalueella on pystytetty juhannussalkoja, joka koristellaan lehdin ja kukin. Salkojen on ajateltu kuuluneen skandinaaviseen pakanalliseen hedelmällisyysriittiin. On myös esitetty, että keskiajan Hansa-kauppiaat toivat salkoperinteen Pohjoismaihin, jolloin tapa olisi sukua Manner-Euroopassa vappuna pystytettäville saloille.[4][22]

Juhannuskokko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Juhannuskokko

Juhannuskokkojen polttaminen liittyy keskieurooppalaiseen tapaan polttaa tulia kevään juhlan yhteydessä. Suomessa juhannuskokkoja poltettiin maan itäisissä ja pohjoisissa osissa, mistä tapa levisi 1900-luvun aikana koko maahan.[4][20] Aikaisemmin maan länsiosissa poltettiin ennen juhannusta helavalkeita ja pääsiäiskokkoja. Jälkimmäinen perinne elää edelleen Pohjanmaalla.[6] Myös syksyllä mikkelin tai kekrin aikaan poltettiin kokkoja. Kokkojen on joskus selitetty liittyvän auringonpalvontaan, useimmin niiden on katsottu liittyvän satoisuuden sekä karjan ja ihmisten menestyksen tuottamiseen sekä pahan torjuntaan.[10]

Taiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Juhannustaika

Juhannuksena on tehty runsaasti erilaisia juhannustaikoja.[11] Tunnetuimpia ovat erilaiset lemmentaiat. Taioilla pyrittiin takaamaan naimaonni, näkemään tuleva puoliso tai saamaan haluttu henkilö puolisoksi.[14] Juhannustaioista monet tehtiin alasti. Naimaikäiset tytöt koettivat saada selville tulevan sulhasensa esimerkiksi kiertämällä kolmesti saunan ympäri ja kurkistamalla lakeisesta sisään tai katsomaan keskiyöllä alastomana lähteeseen. Juhannussaunassa valmistauduttiin houkuttelevammaksi kosinnan kohteeksi lukemalla loitsuja ja kylpemällä kukista tehdyllä Vastalla.[23][20] Juhannuspäivä oli suotuisa enteiden katsomiselle. Silloin katsottiin säitä, satovuotta ja karjaonnea.[11][14] Kaikenlaiset oudot tapahtumat olivat luonteenomaisia juhannusyölle. Aaveiden ajateltiin vaeltavan ja aarnivalkeiden palavan.[11][20]

Koristeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Juhannuskoivu

Suomalaisiin juhannusperinteisiin kuului aiemmin suursiivous.[11] Juhannuskoristeet ovat olleet pääasiassa kukkia ja lehviä. Pihoille on tehty lehtimajoja ja huoneisiin ripoteltu haavan- ja pihlajanlehtiä.[20] Portaiden, ovien ja ikkunoiden pieliin pystytettiin juhannuskoivuja[24]. Koivunoksista myös sidottiin tuoreita vihtoja.[11]

Pohjanmaalla on ollut käytössä juhannuskuusi, joka eroaa joulukuusesta siinä suhteessa, että kuusi karsittiin latvatupsuun asti. Kuusi sai seistä pihalla ainakin kekriin saakka syksyllä.[21]

Muut perinteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juhannussaunassa käytiin jo päivällä, jotta illalla oltaisiin puhtaina valmiina vastaanottamassa yötöntä yötä. Juhannussauna saatettiin koristella juhannuskoivuin tai tuorein lehvin.[25]

Juhannus on ollut Suomessa aiemmin vilkkainta avioliittoaikaa, mutta nykyisin juhannushäät ovat harvinaisempia.[26][10]. Talonpoikaiskulttuurissa häitä vietettiin tavallisesti satovuoden lopussa eli syksyllä. 1800-luvun alussa ajankohtana yleistyi kesäkuu, koska maataloustöissä oli tuolloin väliaika. Varsinaisesti kesähäät yleistyivät vasta 1900-luvulla.[18]

Varsinkin 1950-luvulla Aavasaksalle saapui joka vuosi juhannuksena suuri joukko matkailijoita keskiyönauringon juhliin[27]. Vanhoja juhannusperinteitä vaalitaan vuosittain etenkin Helsingin Seurasaaressa järjestettävissä perinteisissä juhannusjuhlissa.[28]

Suomen lipun juhlapäivän ajankohtaa pohdittiin vuonna 1926. Kirjailija Maila Talvion ehdotus juhannuspäivästä voitti. Viralliseksi liputuspäiväksi juhannus tuli vuonna 1934.[10]

Juhannuksen ajankohta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juhannusta edeltävä perjantai on juhannusaatto. Se ei ole pyhäpäivä, mutta useimmilla työpaikoilla se on vakiintuneen käytännön mukaisesti vapaapäivä. Kaupat ovat silloin yleensä auki kello kahteentoista asti päivällä.[29]

Juhannuspäivää vietetään Suomessa ja Ruotsissa lauantaina 20. kesäkuuta26. kesäkuuta.[10][30][31][9][5][17][32] Vuoteen 1954, Ruotsissa 1952 saakka juhannus oli 24. kesäkuuta, jolla paikallaan se on edelleen esimerkiksi Norjassa, Virossa ja Latviassa.

Nykyajan juhannustapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisiinkin suomalaisiin juhannusperinteisiin kuuluvat juhannuskoivut ja -kukat, juhannussauna sekä ruotsinkielisillä alueilla lehvin ja kukin koristellut juhannussalot. Useiden suomalaisten tapana on viettää juhannus kesämökillä.[10] Monet käyttävät juhannuksena runsaasti alkoholijuomia.[33][34]

Perhe- ja paikallisyhteisöjuhlista ovat juhannusjuhlat laajentuneet jopa laajoiksi yleisötapahtumiksi kuten konserteiksi. Suomen suurin juhannusfestivaali on Himos festival.[35] Yksi pisimpään järjestetyistä juhannusjuhlista on ollut Lentäjien juhannus Kauhavalla lentosotakouluksi muuttuneen ilmasotakoulun lentokentällä.

Kaupungeista maalle menoa juhannuksena on arvosteltu joukkotiedotusvälineissä 1970-luvun alkupuolelta saakka. Syitä kesäviikonlopuille tyypilliseen suureen kuolleisuuteen ovat juhannusliikenteen aiheuttamat liikenneonnettomuudet ja hukkumiset, joihin suurena syynä alkoholin runsas käyttö. On kuitenkin vuosia, jolloin juhannuksen viileästä säästä johtuen aiheutuu vähemmän hukkumisonnettomuuksia kuin tavallisena lämpimänä kesäviikonloppuna.

Juhannus kirjallisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hakusana juhannus teoksessa Factum: Uusi tietosanakirja. 3, Häb–kork. Espoo: Weilin & Göös, 2004. ISBN 951-35-6642-0.
  2. Juhannus – keskiyön auringon juhla Ylen Elävä arkisto. Viitattu 6.6.2010.
  3. a b Moilanen, Raija: Juhannus, mittumaari, vuotuisjuhlista vehrein 16.6.2009. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 5.6.2010.
  4. a b c d e f Yöttömänä yönä Suomi pysähtyy 12.6.2009. Berliini: Suomen suurlähetystö. Viitattu 6.6.2010.
  5. a b c d Asetus liputtamisesta Suomen lipulla (383/1978) Finlex. Viitattu 5.6.2010.
  6. a b Hoikkala, Ulla M.: Juhannusyön taikaa 19.06.2009. Toisinsanoen.fi. Viitattu 6.6.2010.
  7. Kuinka etelässä näkyy kesäyön aurinko? Almanakkatoimiston tiedote, kevät 2002. Viitattu 7.6.2010.
  8. Suomi juhlii – juhannus Ylen Elävä arkisto. Viitattu 14.8.2009.
  9. a b Kirkkolaki (1054/1993) (4. luvun 3§) Finlex. Viitattu 5.6.2010.
  10. a b c d e f Juhannus, miksi ja milloin? Suomalaisen kirjallisuuden seura. Viitattu 6.6.2010.
  11. a b c d e f g h i Karjalainen, Sirpa: Juhlan aika: Suomalaisia vuotuisperinteitä. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19590-1.
  12. Vuorela, Toivo: Suomalainen kansankulttuuri. 4. painos 1998. Porvoo Helsinki: WSOY, 1975. ISBN 951-0-07190-0.
  13. Vuorela, Toivo: Suomalainen kansankulttuuri. 4. painos 1998. Porvoo Helsinki: WSOY, 1975. ISBN 951-0-07190-0.
  14. a b c d Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto: Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen. 1. laitos 1950. Helsingissä: Otava, 1994. ISBN 951-1-13320-9.
  15. Mittumaari täällä taas 15.6.2009. Taivaankannen takojat. Viitattu 6.6.2010.
  16. a b c d Sarmela, Matti: Suomen kansankulttuurin kartasto 2, Suomen perinneatlas. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1994. ISBN 951-717-753-4.
  17. a b Juhannuspäivä (Johannes Kastajan päivä) Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 5.6.2010.
  18. a b Juhannus – suomalainen keskikesän juhla Seurasaarisäätiö. Viitattu 7.6.2010.
  19. Moilanen, Raija: Juhannus, mittumaari, vuotuisjuhlista vehrein 16.6.2009. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 5.6.2010.
  20. a b c d e Suomalainen tietosanakirja 3, hil–kanan. Espoo: Weilin + Göös, 1990. ISBN 951-35-4647-0.
  21. a b Mittumaari täällä taas 15.6.2009. Taivaannaula ry. Viitattu 2.2.2012.
  22. Juhannussalko Suomalaisen kirjallisuuden seura. Viitattu 14.8.2009.
  23. Niemelä, Mikko: Näin taidat juhannuksen taiat Suomen kuvalehti. 19.6.2008. Viitattu 14.8.2009.
  24. Vuorela, Toivo: Suomalainen kansankulttuuri. 4. painos 1998. Porvoo Helsinki: WSOY, 1975. ISBN 951-0-07190-0.
  25. Muurinen, Anna: Saunassa suomalainen sielu lepää Kirkko & Kaupunki. 19.6.2006. Viitattu 26.12.2008.
  26. Juhannushäät eivät enää ole joka morsiamen toive 21.6.2001. MTV3. Viitattu 14.12.2010.
  27. Sirola, Anna: Aavasaksa 10 000 vuotta Viitattu 6.6.2010.
  28. Juhannus – suomalainen keskikesän juhla Seurasaarisäätiö. Viitattu 6.6.2010.
  29. Laki vähittäiskaupan sekä parturi- ja kampaamoliikkeen aukioloajoista Finlex. Viitattu 5.6.2010.
  30. Kesäkuu 1954 Almanakka-arkisto, Yliopiston almanakkatoimisto
  31. Kesäkuu 1955 Almanakka-arkisto, Yliopiston almanakkatoimisto
  32. Juhannus taisteltiin lauantaille 50-luvulla Länsi-Savo. Viitattu 22.3.2010.
  33. Kurki-Suonio, Ossi: Alko-sumppu jo ovella Uusi Suomi. 18.6.2009. Viitattu 6.6.2010.
  34. Yöttömän yön juhlaa Kaikki juhlista. Viitattu 6.6.2010.
  35. http://yle.mobi/w/uutiset/kotimaa/ns-yduu-2-6192311

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juhannus.