Mara (suomalainen mytologia)
Mara on taruolento länsisuomalaisessa kansanperinteessä. Mara oli peikkoa tai pahaa henkeä muistuttava tumma olento, joka häiritsi nukkuvia ihmisiä ja eläimiä. Mara on usein sama olento kuin painajainen, joka istuu ihmisten rinnan päällä ja aiheuttaa näille pahoja unia. Maran nimitys on peräisin vastaavalta olennolta germaanisessa kansanperinteessä[1].
Maran asuinpaikoiksi on kerrottu ainakin eräitä isoja kiviä. Pohjois-Karjalasta, Ilomantsin Kivilahdelta tunnetaan maran pesäluolana eräs Marinkivi, jonka alkuperäinen nimi oli Marankivi. Marankiveä kutsuttiin myös pirunkiveksi. Marankiven alla on noin 36 neliömetrin laajuiseksi mitattu luola, jossa maran kerrotaan asuneen. Lähistöllä on myös toinen luola. Kivilahden mara voi olla läntistä alkuperää, sillä alueen kantaväestö on alkujaan muuttanut läntisemmistä osista Suomea Ruotsin vallan aikaan.
Maran nimessä on ehkä yhtäläisyyksiä nimeen Para, tosin Para oli auttava kotihaltija. Limasieniä on kutsuttu sekä paran mukaan paranvoiksi että maran mukaan maranpaskaksi[2].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Bjordvand, Harald and Lindeman, Fredrik Otto (2007). Våre arveord. Novus. ISBN 978-82-7099-467-0
- ↑ Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset (html) Koitere-raportti. Ilomantsin kunta. Viitattu 31.3.2015.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||