Antero Vipunen

Antero Vipunen on suomalaisessa kansanrunoudessa maan alla makaava vainaja tai jättiläinen; tietäjä, jolla on hallussaan arvokkaita ikiaikaisia loitsuja.

Väinämöisen loitsusta puuttuu kolme sanaa eli luotetta. Ne saadakseen hän menee herättämään nukkuvan Vipusen joko hakkaamalla puut tämän haudalta, tai menemällä suusta vatsaan. Vatsassa Väinämöinen takoo niin kovasti, että Vipunen luovuttaa, ja antaa sanat vatsasärystä päästäkseen.

Viron kielessä vibu on jousipyssy, joten virolaisessa runoudessa Vipunen on taitava jousimies.

Antero Vipunen voi olla lainaa saamelaisista tarinoista, joissa käytiin noita Antereeuksen haudalla hakemassa tietoja.

Antero Vipusesta kertovan tarinan on myös arveltu olevan lainaa muinaisesta Egyptistä, sillä egyptiläinen tarina Ramses II:n pojasta, Satni-Khamuasetista, sisältää vastaavuuksia Antero Vipuseen. Satni-Khamuaset etsii kaiken synnyn salaisuutta joutuen kysymään neuvoa Nineferkaptah-nimiseltä vainajalta.

Muuta

Antero Vipunen antoi nimensä myös Yrjö Karilaan toimittamalle teokselle, jossa esitellään erilaisia pelejä, leikkejä sekä yleis- ja knoppitietoa (Antero Vipunen: arvoitusten ja ongelmien, leikkien ja pelien sekä eri harrastelualojen pikkujättiläinen. WSOY, Porvoo 1950. 1. painos).

Lähteet

• Martti Haavio: Väinämöinen, 1950.