Lintukoto

Tässä alkuperältään epävarmassa eurooppalaisessa kuvassa keskiaikainen pyhiinvaeltaja löytää paikan, jossa taivas ja maa kohtaavat

Lintukoto on myyttinen paikka, joka sijaitsi suomalaisen kansanperinteen mukaan kaukana etelässä ja lounaassa, maailman reunalla tai kohdassa, jossa taivaankansi ja maanpinta kohtaavat. Muuttolinnut muuttivat talveksi lintukotoon linnunrataa seuraten, ja ihmissielukin saattoi ehkä vaeltaa sinne kuoltuaan. Lintukodossa kaikki oli pientä, johtuen ehkä taivaankannen reunan läheisyydestä ja ahtaasta tilasta. Lintukoto saattoi sijaita myös taivaankannen reunojen ulkopuolella, jolloin sinne pääsi kulkemaan taivaankannen reunan ali, ikään kuin teltan helman alta.

Nykyään lintukodolla tarkoitetaan yleensä pientä, turvallista ja kotoisaa paikkaa tai aluetta.

Lintukotolaiset

Lintukodossa asui pienikokoisia ihmisentapaisia olentoja, lintukotolaisia eli taivaanääreläisiä eli ääreläisiä. Vastaaviin olentoihin uskoivat jo antiikin kansat, mutta ne tunnetaan myös joidenkin arktisten kansojen mytologiasta.

Joidenkin mukaan lintukotolaisia asui myös Lapissa.

Muuta

Suomalainen säveltäjä Einojuhani Rautavaara on säveltänyt 1995 orkesterifantasian Lintukoto, englanninkieliseltä nimeltään kuitenkin Isle of Bliss.

Lähde

• Ilmar Talve: Suomen kansankulttuuri. 3. tarkennettu ja täydennetty painos. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1990. 951-717-553-1.

Katso myös

• Muinaissuomalaisten kaikkeuskäsitykset