Loitsu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Loitsut ovat lausuttujen, kuiskattujen, ajateltujen tai laulettujen sanojen ketjuja, joilla on tarkoitus vaikuttaa tapahtumien kulkuun tai aikaansaada jotain tapahtumaan yliluonnollisesti. Loitsut luetaan muistista tai loitsukirjoista, ja tätä kutsutaan loihtimiseksi, loitsuamiseksi tai manaamiseksi. Myös kiroaminen on loihtimista. Kiroamisella pyritään toisen vahingoittamiseen elämässä tai jopa elämän jälkeen.

Loitsut ovat perinteisesti liittyneet moniin uskontoihin, esimerkiksi Euroopan vanhoihin uskontoihin. Kristinuskon levittyä Eurooppaan ei-kristillisistä loitsuista tuli noituuden eräs merkki. Kuitenkin myös kristinuskoon on kuulunut pakanallisia loitsuja muistuttavia toimituksia, kuten pahojen henkien ulos manaaminen.

Manaaminen on jonkun pahan loihtimista pois. Esimerkiksi paha henki, joka oli tunkeutunut ihmiseen, saatettiin uskomuksen mukaan manata pois.

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loitsijoiden keskuudessa on useita kantoja siitä, mikä saa loitsut toimimaan. Yksi kanta on se, että Jumalan, jumalten tai henkiolentojen avunanto antaa loitsulle sen voiman. Toiset ovat sitä mieltä, että loitsun nimenomaan erottaa rukouksesta se, ettei siinä vedota ulkopuolisiin voimiin vaan loitsijan oma henkinen voima saa aikaan toivotun muutoksen. Kolmannet väittävät, että loitsija ohjaa maailmassa kulkevia energiavirtoja. Nykyaikana yleinen käsitys on se, että loitsulla on lumevaikutus: se vaikuttaa, koska loitsija uskoo sen voimaan. Jos ihminen uskoo kokeneensa valkoista magiaa hän saa lumevaikutuksen seurauksena positiivisia tunteita ja taas uskoessaan kokeneensa mustaa magiaa hän saa plasebovaikutuksen seurauksena negatiivisia tunteita.

Suomalaiset loitsut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suomalaiset loitsut

Suomalaisia ja Karjalaisia loitsuja tunnetaan muistiinmerkittyinä paljon, useimmat niistä kalevalamittaisia. Suomalaisen loitsun eräs perustyyppi perustuu loihdittavan kohteen alkuperän eli synnyn tuntemiseen ja julkilausumiseen. Uskottiin, että jos jonkun asian, esimerkiksi vihollisen, raudan, veren tai pedon myyttinen alkuperä ja kehitys nykymuotoonsa asti tunnetaan, sitä voidaan myös tällä tiedolla hallita.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Havaste, Paula: Loitsukirja. Helsinki: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7363-4.
  • Hjelm, Titus (toim.): Mitä wicca on?. Helsinki: Like, 2005. ISBN 952-471-502-3.
  • Lönnrot, Elias (toim.): Suomen kansan muinaisia loitsurunoja. Näköispainos. Alkuperäinen: Helsingissä: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1880. Esipuhe Elias Lönnroth. Helsingissä: Salakirjat, 2008. ISBN 978-952-5774-01-6.
  • Varonen, Matti (toim.): Suomen kansan muinaisia taikoja. 2, Kalastus-taikoja. Näköispainos. Alkuperäinen: Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1892. Helsinki: Salakirjat, 2008. ISBN 978-952-5774-03-0.
  • Sihvo, Pirkko (koonnut): Mull on kourat kontiolta: Loitsuja ja taikoja. Pohjautuu Suomen kansallismuseossa 1985 järjestettyyn näyttelyyna. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1986. ISBN 951-717-463-2.