Kansallinen veteraanipäivä
Sivulta puuttuu 
Kansallinen veteraanipäivä on Suomessa sotaveteraanien kunniaksi 27. huhtikuuta vietettävä juhlapäivä ja yleinen liputuspäivä. Sitä vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1987[1] osana Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuotta. Ehdotuksen kansallisesta veteraanipäivästä teki pääministeri Kalevi Sorsa[1] ja asia vahvistettiin valtioneuvostossa puolustusministeri Veikko Pihlajamäen esityksestä Tehtävä siirtyi Keski-Suomen lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosastolle, jossa ensimmäisen kansallisen veteraanipäivän järjestelyt hoiti Pekka Kaura-aho käyttäen tapahtumaan 32 000 markkaa.
Lapin sota ja samalla Suomen osuus toisessa maailmansodassa päättyi 27. huhtikuuta 1945[1], joka on jäänyt Suomen puolustusvoimien viimeisimmäksi sotapäiväksi. Silloin loputkin Saksan 20. vuoristoarmeijan sotilaista vetäytyivät kello 13.30 mennessä Kilpisjärveltä Norjan puolelle rajaa.
Kansallista veteraanipäivää ei vietetä voitonjuhlana, vaan sillä on kaatuneiden muistopäivääkin rauhanomaisempi luonne.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ a b c Aikakirja 2007 (pdf) Heikki Oja, Helsingin yliopiston almanakkatoimisto
| viralliset |
suomalaisen kulttuurin päivä · suomalaisen työn päivä · äitienpäivä · puolustusvoimain lippujuhlan päivä · Suomen lipun päivä · itsenäisyyspäivä · vaalipäivä |
|---|---|
| vakiintuneet |
J. L. Runebergin päivä · tasa-arvon päivä · suomen kielen päivä · kansallinen veteraanipäivä · Eurooppa-päivä · suomalaisuuden päivä · kaatuneiden muistopäivä · runon ja suven päivä · suomalaisen kirjallisuuden päivä · Yhdistyneiden kansakuntien päivä · ruotsalaisuuden päivä · isänpäivä · suomalaisen musiikin päivä |
