Humalatila

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alcohol bottles photographed while drunk.jpg

Humalatila eli juopumus on alkoholin aiheuttama päihtymys.[1] Humala on myrkytystila, joka näkyy etenkin keskushermoston toiminnan häiriöinä. Humalatilan oireet ovat yksilökohtaisia (mm. toleranssi), mutta tavallisimpia oireita ovat hidastunut ajatuksenjuoksu ja heikentynyt arviointikyky, joillakin dopamiinitasojen noustessa lisääntynyt itsevarmuus, hilpeys ja sosiaalisuus, sekä suurilla annoksilla suulliset ja motoriset häiriöt ja väsymys/tajuttomuus.

Nainen päätyy humalaan vähemmästä alkoholimäärästä kuin mies. Tämä johtuu sukupuolten välisistä eroista kehon nestetilavuudessa (miehillä suurempi). Myös esimerkiksi juojan fyysinen koko vaikuttaa humaltumiseen; pienikokoinen päihtyy vähemmästä alkoholimäärästä kuin kookkaampi henkilö. Ei ole mahdollista muuttaa nopeutta, jolla maksa alkoholin polttaa.[2] Mikäli juominen on toistuvaa, elimistö sopeutuu alkoholiin ja juojan toleranssi kasvaa.[3] Näin ollen myös kokemus vaikuttaa humaltumiseen.

Humalatila ei ole Suomen laissa itsessään rangaistava teko, mutta rattijuopumus on. Rattijuopumuksen promilleraja on 0,5 promillea alkoholia veressä tai uloshengitysilmassa 0,22 milligrammaa alkoholia litrassa.[4] Törkeän rattijuopumuksen raja on taas joko 1,2 promillea alkoholia veressä tai 0,53 milligrammaa alkoholia litrassa hengitysilmaa. Törkeästä rattijuopumuksesta voidaan tuomita myös henkilö, joka on käyttänyt huumetta tai muuta huumaavaa ainetta niin, että hänen kykynsä arvioida liikennettä on selvästi huonontunut. Vesiliikenteessä ruorijuopumusraja on puolestaan 1 promille.

Alkoholihumalan vahvuutta mitataan yleensä sillä, kuinka monta promillea veressä on alkoholia. Alkavaa humalaa kutsutaan nousuhumalaksi, ja laskussa olevaa, heikkenevää humalaa laskuhumalaksi. Voimakasta humalatilaa seuraa yleensä krapula.

Monesti voimakkaasti humaltuneisiin henkilöihin suhtaudutaan kielteisesti. Joissakin šamanistisissa uskonnoissa alkoholi on kuitenkin ollut yksi mahdollisista tajuntaan vaikuttavista aineista, joiden avulla on tavoiteltu transsitilaa.[5]

Veren promillemäärän fysiologiset vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 0,5 ‰: Etanoli vaikuttaa aivojen etulohkoon vähentäen estoja ja lisäten puheliaisuutta.
  • 1-2 ‰: Etanolin vaikutus etenee aivokuorta pitkin keski- ja väliaivoihin, jolloin aistit heikkenevät ja puhe alkaa takkuilla.
  • 3 ‰: Etanoli vaikuttaa myös pikkuaivoissa, mistä seuraa usein turtumusta, pahoinvointia ja sammuminen.
  • 4 ‰: Etanolin vaikutus ulottuu ydinjatkeeseen, joka säätelee hengitystä ja sydämen toimintaa. Seurauksena tajuttomuus, hengityshalvaus ja kuolema. Useimmiten ihminen kuitenkin oksentaa juodessaan liikaa, jolloin veren alkoholipitoisuus ei pääse nousemaan hengenvaaralliselle tasolle.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Alkoholi palaa
  3. Alkoholitoleranssi
  4. Edita:Kasvun ja kehityksen Syke 8
  5. Christian Rätsch - Psychoactivity The Fountain of Culture Psychoactivity Conference in Amsterdam 02.10.1998
  6. Neon 1: Ihmisen ja elinympäristön kemia. Edita.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.