Ahvenanmaan maakunta

Wikipedia

Landskapet Åland (Ahvenanmaan maakunta)
vaakuna sijainti
Lääni	Ahvenanmaan lääni
Historialliset läänit	Turun ja Porin lääni
Maakuntakeskus	Maarianhamina
Maakuntajohtaja	Maaneuvos Viveka Eriksson (2007–)
Pinta-ala - Yhteensä	Sijalla 14 / 20 6 784 km²
Väkiluku - Yhteensä - Väestötiheys	Sijalla – 27 210 17,5/km² – as/km²
Nimikkoeläin	Metsäkauris
Nimikkolintu	Merikotka
Nimikkokala	Hauki
Nimikkokasvi	Kevätesikko
Nimikkokivi	Eloperäinen kalkkikivi
Maakuntalaulu	Ålänningens sång

Ahvenanmaa (ruots. Åland) on saariryhmä sekä Suomen historiallinen ja nykyinen maakunta, jolla on itsehallinto. Ahvenanmaan ainoa virallinen kieli on ruotsi: 91,2 prosentilla väestöstä on äidinkielenään ruotsi, 5,0 prosenttia on suomenkielisiä ja muunkielisiä asukkaita on yhteensä 3,8 prosenttia. Maakunnan väkiluku on 27 210 (29.2.2008) ja sen ainoa kaupunki on hallintokeskus Maarianhamina.

Ahvenanmaan ruotsinkielinen nimi Åland on Lars Huldénin esittämän teorian mukaan muunnos muinaispohjoismaisesta sanasta "ahva", joka on sama sana kuin latinan aqua (vesi). Toisaalta hän pitää mahdollisena sitäkin, että lähtökohtana voisi olla suomalainen sana ahvena ('ahven'), josta kielen äännekehityksen sääntöjen mukaan on voinut kehittyä ruotsalainen sana å.^[1]

Sisällysluettelo 1 Maantiede 2 Luonto 3 Historia 3.1 Esihistoria 3.2 Ruotsin ja Venäjän vallan aika 3.3 Suomen vallan aika 4 Hallinto 4.1 Kunnat 4.2 Seutukunnat 4.3 Demilitarisointi 5 Väestö 5.1 Kotiseutuoikeus 6 Talous 7 Opetus ja tutkimus 8 Kulttuuri 9 Urheilu 10 Viestintä 11 Tunnettuja ahvenanmaalaisia 11.1 Henkilöitä 11.2 Järjestöjä ja yhdistyksiä 11.3 Yrityksiä 12 Katso myös 13 Lähteet 13.1 Viitteet 14 Aiheesta muualla

[muokkaa] Maantiede

Ahvenanmaa sijaitsee Ahvenanmeren itäpuolella ja Selkämeren eteläpuolella. Ahvenanmaan itäpuolella on Turunmaan saaristo Varsinais-Suomessa, jonka suuntaan rajana on Kihti. Maakuntaan lasketaan kuuluvan 6 757 saarta ja luotoa, joista 60 on asuttuja. Manner-Ahvenanmaa on saarista suurin.

Pääsaari, Ahvenan manner on yli 50 km pitkä; siihen luetaan myös kapean Marsundin erottama Eckerö sekä Lemland ja Lumparland. Muita huomattavia saaria ovat Vårdö, Föglö, Sottunga, Kumlinge, Kökar ja Brandö. Vuoriperusta on enimmäkseen karkearakeista punervaa graniittilajia, ahvenanrapakiveä. Korkein huippu on Orrdalsklint (132 m) Saltvikin kunnassa. Tunnettu matkailunähtävyys on Getan vuoret (Getabergen), joiden korkein kohta on Kasberget (129 m). Ahvenanmaan ilmasto on lauhkeampaa kuin muualla Suomessa, vuoden keskilämpö +6 – +7°, helmikuun 0 – -2°.

[muokkaa] Luonto

Ahvenanmaa kuuluu kasvillisuusvyöhykkeissä hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen. Lehdot ja lehtoniityt ovat tyypillisiä, mutta myös havumetsiä on runsaasti. Kasvillisuus on yleensä rehevää. Kasvisto on runsaslajinen, siemenkasveja on noin 7 500 lajia; niistä mainittakoon harvinainen, Suomessa vain Ahvenanmaalla kasvava euroopanmarjakuusi ja rantamaisemiin leimaa antava tyrni. Jalot lehtipuut kasvavat yleisempänä Ahvenanmaalla kuin eteläisessä Manner-Suomessa, esimerkiksi Etelä-Suomessa harvinaisiksi tai harvalukuisiksi luokitellut puulajit, kuten vuorijalava ja saarni, ovat Ahvenanmaalla yleisiä. Ahvenanmaalla on myös samanlaisia tammimetsiä ja pähkinäpensaslehtoja kuin Lounais-Suomessa ja Lohjan seudulla. Ruohoista erityisesti Manner-Suomessa harvahkosti kasvava keltavuokko on Ahvenanmaalla yleinen. Eläimistöstä puuttuvat kokonaan ilves, riekko ja susi. Kangaskäärmettä tavataan Ahvenanmaalla, muttei manner-Suomessa.

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Esihistoria

Korkeimnmat kohdat, Saltvikissä sijaitsevat Orrdalsklint ja Långbergen, alkoivat kohota merestä n. 10 000 vuotta sitten. Pikkuhiljaa syntynyt saaristo sai ensimmäiset asukkaansa kivikaudella Suomesta.^[2] Saarten vanhimmat arkeologiset kulttuurilöydöt edustavat kampakeraamista kulttuuria n. 4000 eaa. Noin 2500 eaa. Ahvenanmaalle saapui kuoppakeramiikka, ja noin 1800 eaa. kuoppakeramiikan korvasivat Kiukaisten kulttuurin löydöt. Saarten sijainnin takia skandinaavinen vaikutus on arkeologisessa aineistossa Ahvenanmaalla voimakkaampi kuin manner-Suomessa. Pronssikauteen ajoittuva Kökarin asuinpaikka lienee Puolan rannikolta saapuneiden hylkeenpyynti- ja kaupparetkikuntien muistoa. Ahvenanmaalle on saapunut vaikutteita ja asukkaita idästä, lännestä ja etelästä koko saariryhmän olemassaolon ajan.

Rautakaudella, varsinkin merovingi- ja viikinkiajoilla, arkeologiset aineistot ovat Ahvenanmaallakin runsaat. On vaikea sanoa, mitä kieltä saarten rautakautinen väestö puhui. Kulttuuriyhteyksiä oli sekä Ruotsin että manner-Suomen suuntaan. Saariryhmä saattoi autioitua 900-luvun lopulla, mutta jos näin tapahtui se sai pian uuden Suomesta tulleen asutuksen. Ahvenanmaan nimistöön sisältyy runsaasti suomalaisiin viittaavia nimiä, kuten esimerkiksi Finbo, Finby ja Finholma ja Finström, sekä myös alkuperältään suomenkielisiä nimiä kuten Geta (Kaita)^[3],Jomala (Jumala), Korsö (Koskenpää, muutettu v.1950), Seglinge (Seilonen), Simskäla (Simasalo), Sålis (Saarilaksi t. Suolaksi) ja Töftö (Toivottu). Lars Hellbergin mukaan Ahvenanmaan keskusalueilla asui tuolloin kiinteä maataviljellyt suomalaisväestö.^[4] Nykyinen Ahvenanmaan ruotsinkielinen asutus on uusimman tutkimuksen mukaan samanikäistä kuin muunkin Suomen ruotsinkielinen asutus ja peräisin Ruotsin vallan alusta Suomessa.^[5]

[muokkaa] Ruotsin ja Venäjän vallan aika

Keskiajalla Ahvenanmaasta tuli Kastelholman linnaläänin keskusalue, joka kuului Suomen käskynhaltijakuntaan ja Turun hiippakuntaan. 1500-luvulla Ahvenanmaa oli osana prinssi Juhanalle annettua Suomen herttuakuntaa. 1600- ja 1700-luvuilla Ahvenanmaa kuului hallinnollisesti Turun- ja Porin lääniin. Ahvenanmaa siirtyi vuoden 1809 Haminan rauhassa osaksi Venäjän keisarikuntaa osana Suomen suuriruhtinaskuntaa. Venäjä rakensi saarille Bomarsundin linnoituksen, joka myöhemmin tuhoutui Oolannin sodassa.

Sodan jälkeen saaret demilitarisoitiin. Venäjä sitoutui Pariisin rauhassa vuonna 1856 olemaan linnoittamatta Ahvenanmaata, mutta rakensi sinne kuitenkin linnoituksia ensimmäisen maailmansodan aikana.

Suuriruhtinaskunnalta Ahvenanmaa periytyi Suomen tasavallalle. Venäjän vallankumouksen jälkeen venäläinen sotaväki alkoi esiintyä hillittömästi myös Ahvenanmaalla. Tämän seurauksena siellä heräsi eräissä piireissä ajatus Ahvenanmaan liittämisestä Ruotsiin. Tämä pyrkimys, jonka johtomiehet olivat varatuomari C. Björkman ja toimittaja J. Sundblom ja joka esiintyi muun muassa 7 135 hengen allekirjoittamassa adressissa, sai kannatusta Ruotsissa, mutta kohtasi koko Suomessa jyrkkää vastustusta.

Suomen sisällissodan aikana vuonna 1918 Ruotsi lähetti saarille sotilasretkikunnan nimellisesti suojelemaan ahvenanmaalaisia siviilejä, mutta todellisuudessa ilmeisesti valmistelemaan saarten liittämistä osaksi Ruotsia. Ruotsalaiset kuitenkin väistyivät saksalaisten tieltä.

Ahvenanmaan kysymys joutui Yhdistyneen kuningaskunnan aloitteesta vuonna 1920 Kansainliiton neuvoston käsiteltäväksi. Tämän kesäkuussa 1921 tekemän päätöksen mukaan Ahvenanmaan saaret jäivät vastoin ahvenanmaalaisten enemmistön toiveita Suomen yhteyteen, mutta saarten ruotsinkielisen väestön kansallisuuden, kielen ja kulttuurin turvaamiseksi oli myönnettävä eräitä takeita, jotka Suomen eduskunta hyväksyi lisäyksinä ja muutoksina Ahvenanmaan jo 1920 saamaan laajaan itsehallintoon. Ålandstidningenin tekemän kyselyn mukaan vain pieni osa saarelaisista haluaa Ahvenanmaan itsenäistyvän. Itsehallinnon lisääminen ja pitäminen ennallaan ovat yhtä suosittuja mielipiteitä.^[6]

Mikäli Ahvenanmaa olisi liitetty Ruotsin yhteyteen, oli Suomen valtiovalta valmistautunut vaatimaan Suomelle Pohjois-Ruotsin suomenkielistä aluetta, Länsipohjaa. Suomen hallitus perusti myös Länsipohjan toimikunnan, jonka tehtävänä oli aikaansaada Länsipohjassa suomalaiskansallista liikehdintää.

Lokakuussa 1921 tehtiin Genevessä kansainvälinen sopimus Ahvenanmaan linnoittamattomuudesta ja neutralisoimisesta. Ahvenanmaan linnoitukset oli purettu jo vuonna 1919.

[muokkaa] Suomen vallan aika

Ahvenanmaan maakuntapäivät kokoontui ensimmäiseen täysistuntoonsa 9. kesäkuuta 1922.^[7] Päivää juhlitaan nykyään Ahvenanmaan itsehallintopäivänä.

Jatkosodan alkaessa 22. kesäkuuta 1941 Operaatio Kilpapurjehduksessa Suomi lähetti Ahvenanmaalle sota-aluksia ja joukkoja pyrkien siten estämään Neuvostoliiton maihinnousun.

Oman lipun Ahvenanmaa sai vuonna 1954.^[7]

Ahvenanmaan postilaitos on julkaissut vuodesta 1984 Ahvenanmaan omia postimerkkejä. 1993 Ahvenanmaan Postista tuli oma postilaitoksensa, joka on Pohjoismaiden pienin.^[7]

Ahvenanmaalla järjestettiin liittymisestä EU:hun oma erillinen kansanäänestys.

Myös omasta rahasta on välillä keskusteltu, ja 1994 Ahvenanmaalta käsin pyrittiin julkaisemaan 100 taalerin juhlaraha. Tämä hanke kiellettiin, koska valtakunnan rahayksiköksi oli määrätty markka, ja valuuttoja koskeva lainsäädäntö kuuluu valtakunnan toimivaltaan.

EU:n komissio nosti heinäkuussa 2004 kanteen Suomea vastaan EY:n tuomioistuimessa. Komissio oli tyytymätön siihen, kuinka yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevaa direktiiviä noudatettiin Ahvenanmaalla. EU:n tuomioistuimen mukaan Suomi oli Ahvenanmaalla lyönyt laimin velvoitteensa kohdella tasavertaisesti kaikkia ihmisiä heidän rodullisesta tai etnisestä taustastaan huolimatta.^[8] Komissio on 18. lokakuuta 2005 huomauttanut Suomea siitä, ettei yhdenvertaisuusdirektiiviä ole edelleenkään pantu täytäntöön Ahvenanmaalla. Suomi on kiistänyt väitteen.^[9]

Ahvenanmaan oma ensimmäisen tason Internet-verkkotunnusten pääte .ax otettiin käyttöön 16. elokuuta 2006. Se korvaa aikaisemman toisen tason .aland.fi-päätteen. Lakiesitys tämän päätteen käytössä hyväksyttiin helmikuussa, ja presidentti hyväksyi lainmuutoksen 17. maaliskuuta. Päätteen käyttöä hallitsee Ahvenanmaan lääninhallitus.

Matti Vanhasen II hallitusta muodostettaessa vuonna 2007 Ahvenanmaan oma edustaja oli ensi kertaa mukana muotoilemassa hallitusohjelmaa saarimaakuntaa koskevissa asioissa. Samassa hallituksessa istuu Suomen historian ensimmäinen Ahvenanmaa-ministeri Astrid Thors.^[10]

[muokkaa] Hallinto

Suomen eduskunta on vahvistanut itsehallinnon Ahvenanmaan itsehallintolailla 1920 ja takuulailla 1922, jotka yhdistettiin 1951 uudeksi itsehallintolaiksi. Sen korvasi vuoden 1993 alussa voimaan tullut uusi laki. Sitäkin on myöhemmin vielä uudistettu.

Itsehallinto antaa ahvenanmaalaisille oikeuden säätää lailla omista sisäisistä asioistaan ja päättää maakunnan tulo- ja menoarviosta. Ahvenanmaalla on oma lakeja säätävä parlamentti, maakuntapäivät. Maakuntapäivät nimittää maakuntahallituksen.

Suomen läänijakoa koskevassa lainsäädännössä maakunnasta on käytetty myös nimeä Ahvenanmaan lääni. Osa ahvenanmaalaisista pitää tätä nimeä harhaanjohtavana ja jopa itsehallintolain vastaisena.^[11]

Seuraavilla aloilla Ahvenanmaa toimii lähinnä kuten itsenäinen valtio omine lainsäädäntöineen ja omine hallintokoneistoineen:

• opetustoimi, kulttuuri ja muinaismuistojen suojelu
• terveyden- ja sairaanhoito
• ympäristöasiat
• elinkeinoelämän edistäminen
• sisäinen liikenne
• kunnallishallinto
• poliisitoimi
• postilaitos
• radio ja televisio

Ahvenanmaan maakuntalait säädetään maakuntapäivillä maakunnan hallituksen aloitteesta. Tasavallan presidentillä on ehdoton oikeus määrätä säädetty laki raukeamaan kokonaan tai osittain. Ennen veto-oikeuden käyttöä presidentin on pyydettävä asiasta korkeimman oikeuden lausunto. Kansainväliset sopimukset, jotka vaikuttavat maakunnan itsehallinnon piiriin kuuluviin asioihin, tulevat voimaan maakunnan osalta vasta kun maakuntapäivät ovat ne ratifioineet. Lainvalmistelussa ja riitakysymyksissä maakunnan ja valtakunnan kantojen yhteensovittamiseksi sekä lausuntojen antamiseksi toimii Ahvenanmaan valtuuskunta, johon kuuluu kaksi valtioneuvoston ja kaksi maakuntapäivien valitsemaa jäsentä sekä puheenjohtajana maaherra tai muu tasavallan presidentin maakuntapäivien puhemiehen suostumuksella tehtävään määräämä henkilö. Ahvenanmaan maakunnan itsehallinnon takia Ahvenanmaan lääninhallituksella on erilaiset tehtävät kuin muun Suomen lääninhallituksilla.

Ahvenanmaalta valitaan Suomen eduskuntaan aina yksi edustaja riippumatta alueen asukasluvusta. Ahvenanmaan vaalipiiri on eduskuntavaaleissa yksi vaalipiiri. Ahvenanmaalla toimivat eri puolueet kuin manner-Suomessa. Ahvenanmaalta valittu edustaja (vuoden 2007 vaaleissa Elisabeth Naucler) kuuluu ruotsalaiseen eduskuntaryhmään.

Suomen liittyessä Euroopan unioniin Ahvenanmaan itsehallinto vahvistui. Ahvenanmaa on osana Suomea EU:n jäsen, mutta se ei kuulu EU:n veroliittoon, mikä mahdollistaa verottoman myynnin laivaliikenteessä Ahvenanmaan ja EU:n välillä. Euroopan unionin asioissa maakunnalle on varattu mahdollisuus tuoda omat näkemyksensä esille lainsäädännön valmisteluvaiheessa. EU:n tuomioistuimissa esitettävät kansalliset kannat valmistelee ja esittää valtakunnan viranomainen kuultuaan tarvittaessa Ahvenanmaata. Mikäli maakunta jättää panematta täytäntöön jonkin unionin säädöksen joka kuuluu sen toimivaltaan, ja Suomi tuomitaan tästä laiminlyönnistä rahalliseen seuraamukseen, maakunta vastaa sakosta täysimääräisesti.

Ahvenanmaan malli herättää jonkin verran kiinnostusta maailmalla. Maakuntaan saapuu usein tutkijoita, toimittajia ja poliitikkoja tutustumaan itsehallintojärjestelmään, joka on kansainvälisesti katsoen varsin epätavallinen. Vaikka Euroopassa on runsaasti itsehallintoalueita, vain Ahvenanmaa on määrätty kansainvälisellä sopimuksella sekä itsehallinnolliseksi että demilitarisoiduksi alueeksi. Toisaalta on kansainvälisessä katsannossa erikoista, että maakunnalla on laaja toimivalta, josta puuttuvat lähes kokonaan talouspoliittiset toimivaltuudet.^[12][13][14] Esimerkiksi lokakuussa 2007 Georgian presidentti Mikheil Saakašvili liitti Suomen vierailuunsa matkan Ahvenanmaalle. Maakunnan asioiden järjestäminen kiinnosti Saakašvilia koska Georgiaan kuuluu muodollisesti kolme itsehallinnollista aluetta, joissa kaikissa on ollut levottomuuksia. Kansainvälispoliittisesti näistä erityisen merkittäviä ovat Abhasia ja Etelä-Ossetia, joiden hallitukset pyrkivät Venäjän tuella täyteen itsenäisyyteen.^[15][16] Myös Serbia ehdotti Kosovon kysymyksen ratkaisuksi sille annettavan Ahvenanmaan kaltaisen aseman itsenäistymisvaatimuksien sijaan.^[17]

Ahvenanmaan itsenäisyyttä ajaa maakunnan sisällä toimiva Ahvenanmaan tulevaisuus -puolue. Manner-Suomessa Sulo Aittoniemi ehdotti itsenäisen valtion aseman tarjoamista maakunnalle.^[18]

[muokkaa] Kunnat

[muokkaa] Seutukunnat

[muokkaa] Demilitarisointi

Ahvenanmaa on ollut demilitarisoitu Krimin sodan päättymisestä vuonna 1856 lähtien. Tämän jälkeen siellä on oleskellut sotajoukkoja ainoastaan maailmansotien aikana.

Ahvenanmaan demilitarisaatiosta on sovittu Suomen, Saksan, Tanskan, Ruotsin, Britannian, Ranskan, Italian, Latvian ja Puolan kesken vuoden 1922 sopimuksella Ahvenanmaan saarten linnoittamattomuudesta (SopS 1/1922). Lisäksi Ahvenanmaan saarten demilitarisaatiosta on erikseen sovittu vuonna 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä (SopS 24/1940). Molemmat sopimukset kieltävät Suomea rakentamasta alueelle mitään kiinteitä puolustuslaitteita, sotilaslentokenttiä tai muita sotilaallisiin tarkoituksiin suunniteltuja laitteita.

Vuoden 1922 sopimuksen mukaan Suomella on oikeus pitää Ahvenanmaalla tavanomainen poliisihenkilökunta sekä tuoda alueelle sen sisäisen järjestyksen ylläpitämiseksi tarpeellisia asevoimia väliaikaisesti. Tämän lisäksi alueen vesillä voi käydä ilman erityistä syytä enintään kaksi keveää suomalaista pinnalla kulkevaa sota-alusta. Erityisen syyn vaatiessa vesialueelle voi tuoda enintään 6 000 tonnin vetoisen laivasto-osaston. Ahvenanmaan saaristossa saa, Suomelta luvan saatuaan, oleskella enintään yksi ulkomainen sota-alus kerrallaan, mutta tavanomainen rauhallinen läpikulku on sallittu normaalin tavan mukaan. Suomen ilmavoimilla on oikeus lentää Ahvenanmaan yli, mutta laskeutuminen alueelle on sallittu vain hätätilanteessa.

Sotatilanteessa Suomella on vuoden 1922 sopimuksen mukaan oikeus miinoittaa Ahvenanmaan vesiä ja sijoittaa alueelle sen puolueettomuutta uhkaavan hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellisia joukkoja. Sopimuksen perusperiaatteena on kuitenkin, että allekirjoittajavallat jättäisivät sotatilanteessakin Ahvenanmaan sotatoimien ulkopuolelle.

Vuoden 1940 sopimus Ahvenanmaan demilitarisoinnista antaa Venäjälle Neuvostoliiton seuraajavaltiona oikeuden pitää Maarianhaminassa konsulaattia, jonka tehtävänä on tavanomaisen konsulipalvelutoiminnan lisäksi valvoa alueen demilitarisointia. Mahdolliset sen havaitsemat sopimusrikkomukset toimitetaan Ahvenanmaan lääninhallitukselle, minkä jälkeen asian tutkii suomalais-venäläinen tutkimuskomissio.

Ahvenanmaata koskevat demilitarisaatiosopimukset määrittelevät Ahvenanmaan demilitarisoidun alueen aluevedet käyttäen kolmen meripeninkulman sääntöä. Nykyään Suomi määrittelee kuitenkin aluevetensä ulottumaan 12 meripeninkulmaa uloimmista luodoista. Tämän vuoksi Ahvenanmaan maakunnan itsehallintoalueeseen kuuluu myös sellaisia aluevesiä, jotka eivät kuulu demilitarisoituun alueeseen.

[muokkaa] Väestö

Pääartikkeli: Ahvenanmaan väestö

Ahvenanmaan väestö on 27 456 henkeä (2008), joista ruotsinkielisiä on 24 868 ja suomenkielisiä 1 385 sekä muunkielisiä 1 203.^[19] Naisten osuus maakunnan väestöstä on 51 %. Ulkomaalaisia oli vuonna 2008 2 106 henkeä. Vuonna 2007 Ahvenanmaalla arvioitiin asuvan 75:ttä eri kansallisuutta edustavia ihmisiä.^[10] Ahvenanmaalla puhutaan 49:ää eri kieltä ja sen väestössä on yli 30 prosenttia muualla syntyneitä.^[12]

[muokkaa] Kotiseutuoikeus

Ahvenanmaalla on voimassa kotiseutuoikeusjärjestelmä (hembygdsrätt). Henkilöllä tulee olla kotiseutuoikeus, ennen kuin hänen on mahdollista omistaa kiinteää omaisuutta saarella, äänestää maakuntapäivävaaleissa tai harjoittaa elinkeinoa. Kotiseutuoikeuden saa automaattisesti, jos se on jommallakummalla vanhemmista. Kotiseutuoikeutta voi hakea ruotsin kielen taitoinen Suomen kansalainen, joka on asunut maakunnassa vähintään viisi vuotta. Suomen kansalaisella on oikeus itsehallintolain mukaan käyttää Ahvenanmaalla suomea tuomioistuimissa ja valtion viranomaisissa. Tarvittaessa käytetään tulkkia.

[muokkaa] Talous

Ahvenanmaalla on palveluihin painottunut elinkeinorakenne; runsaat 23 prosenttia asukkaista työskentelee kaupan ja palvelujen alalla sekä lähes 30 prosenttia koulutuksen, sairaan- ja terveydenhoidon sekä julkisen hallinnon parissa.^[20]

Saarimaakunnan tärkein elinkeino on merenkulku, joka tuo lähes 30 prosenttia sen BKT:sta. Maarianhaminassa pitävät pääkonttoriaan matkustajaliikenteessä toimivat Viking Line ja Birka Line, tankkilaivavarustamo Lundqvist, rahtilaivavarustamot Birka Cargo ja Lillgaard sekä Eckerö-konserni. Useampi kuin joka kymmenes työikäinen ahvenanmaalainen työskentelee merillä.^[21]

Suomen lipun alla purjehtii ahvenanmaalaisten varustamojen muodostama noin 475 000 bruttotonnin kauppalaivasto; tämä vastaa noin 40 prosenttia Suomen koko ulkomaanliikenteen kauppalaivastosta. Kansainvälisten lippujen alla ahvenanmaalaisilla on lisäksi 567 000 bruttotonnin laivasto. Ahvenanmaan varustamoilla on ulkomaanliikenteessä yhteensä lähes 60 alusta.^[21]

Merenkulun alihankintaa tekee laivojen sähköasennuksiin erikoistunut Alandia Engineering sekä varaus- ja myyntijärjestelmän kehittänyt informaatioteknologiayritys Anite Travel Systems Ab Ltd.^[20]

Teollisuus on jäänyt saarimaakunnassa melko pienimuotoiseksi: suurin teollisuusyritys Chips jalostaa perunoista lähinnä snack-tuotteita. Teollisten toimijoiden joukossa on korkean teknologian yrityksiä kuten lääketieteelle ohuita muoviputkia valmistava Optinova. IT-alalla vaikuttavat pankkijärjestelmien kehittäjä Crosskey ja digitaalisten pelien luoja Eget.^[20] Ainoa meijeri ÅCA tunnetaan naapurimaissakin juustoistaan ja vanhanaikaisesti kirnutusta voistaan.^[22]

Asukkaista 4,5 prosenttia toimii maa- ja metsätalouden parissa keskittyen työtä vaativiin erikoiskasveihin kuten sokerijuurikkaaseen, sipuliin, omenaan ja perunaan. Saaren maatiloista noin 40 prosenttia kuuluu kokoluokkaan 10–30 hehtaaria.^[20]

Taidekäsityöläiset ovat ottaneet Ahvenanmaan omakseen, alan yrityksistä esimerkiksi KorpiandGordon on suunnitellut kankaan Ikealle.^[20] Ahvenanmaalla on paljon vapaita työpaikkoja ja vain noin kahden prosentin työttömyysaste.^[20]

Ahvenanmaa saa Suomen maakunnista eniten tukea valtiolta. Vuonna 2006 Ahvenanmaa sai nettomääräisesti valtiolta noin 4 000 euroa jokaista asukasta kohti.^[23]

[muokkaa] Opetus ja tutkimus

Merellinen painotus näkyy saaren peruskoulun jälkeisten oppilaitosten tarjonnassa. Ahvenanmaan merimieskoulu ottaa vastaan peruskoulunsa päättäneitä ja kouluttaa kansi- ja konemiehistöä, laivasähköasentajia, vahtikonemestareita ja vahtiperämiehiä. Ahvenanmaan ammattikorkeakoulu Högskolan på Åland kouluttaa perämiehiä ja merikapteeneja, konepäällystöä sekä automaatti-insinöörejä. Merimieskoulussa voi suuntautua myös kokiksi tai tarjoilijaksi, jolloin koulutus jatkuu yhteistyössä Ahvenanmaan hotelli- ja ravintolakoulun kanssa.^[24]

Vuonna 2007 Ahvenanmaalla aloitti toimintansa saaritalouden tutkimukseen panostava Åland International Institute of Comparative Island Studies, AICIS.^[25]

Ahvenanmaalla toimii Ahvenanmaan rauhaninstituutti, joka on sekä tutkimuslaitos että käytännön toimista vastaava organisaatio. Se vastaa myös rikosoikeudellisesta sovittelusta Ahvenanmaalla.

[muokkaa] Kulttuuri

Saarimaakunnassa on järjestetty vuodesta 1997 Rockoff-festivaali. Ahvenanmaalaisia yhtyeitä ovat olleet Hitch Hikers ja Good Evening Manchester.

[muokkaa] Urheilu

Ahvenanmaan palloilupääsarjojen urheiluseuroja ovat jalkapallon Veikkausliigassa pelaava IFK Mariehamn ja naisten jalkapallon liigajoukkue Åland United. Maineikas urheiluseura on myös IF Åland.

Saarimaakunnan tunnetuin urheilija lienee kestävyysjuoksija ja Euroopan mestari Janne Holmén. Ahvenanmaalaisista jalkapalloilijoista Suomen maajoukkueessa ovat pelanneet Mikael Granskog, Anders Eriksson, Daniel Sjölund sekä Annica Sjölund.

Urheiluareenat ovat keskittyneet Maarianhaminaan. Jalkapalloa palvelee Wiklöf Holding Arena. Suurin sisähalli on Eckerö-halli ja pääsaarelta löytyy jäähallikin, Islandia.^[26]

Alandia Cup vietti vuonna 2007 30-vuotisjuhliaan ja kerää kesäisin tuhansia jalkapallojunioreita ja heidän vanhempiaan Ahvenanmaan suurimpaan vuosittaiseen urheilutapahtumaan.^[27]

[muokkaa] Viestintä

Ahvenanmaan omasta radio- ja televisiotoiminnasta vastaa Ålands Radio och TV Ab -yritys. Ahvenanmaalaiset eivät maksa samanlaista televisiolupamaksua kuin mannersuomalaiset. Nya Åland ja Ålandstidningen ovat molemmat paikallisia aamulehtiä ja ilmestyvät kuudesti viikossa.

[muokkaa] Tunnettuja ahvenanmaalaisia

[muokkaa] Henkilöitä

• Michael Björklund, TV-kokki ja ravintoloitsija
• Anni Blomqvist, kirjailija
• Gustaf Erikson, laivanvarustaja
• Algot Hamnström, majakkamestari
• Janne Holmén, kestävyysjuoksija
• Anna Hagman, (s. 1895 k. 2006) kaikkien aikojen neljänneksi pisimpään elänyt suomalainen
• Gunnar Jansson, poliitikko
• Karl Emanuel Jansson, taidemaalari
• Roger Jansson, poliitikko
• Henrik Klingenberg, Sonata Arctican kosketinsoittaja
• Stefan Lindfors, muotoilija
• Pehr Henrik Nordgren, säveltäjä
• Sally Salminen, kirjailija
• Ville Salminen, elokuvaohjaaja ja näyttelijä
• Sulho Sipilä, taidemaalari
• Annica Sjölund, jalkapalloilija
• Daniel Sjölund, jalkapalloilija
• Yrjö Wallin, tutkimusmatkailija
• Atos Wirtanen, kansanedustaja

[muokkaa] Järjestöjä ja yhdistyksiä

• Ahveniset, Ahvenanmaan suomenkielisten yhdistys
• Ålands Penningautomatförening (Paf), peli- ja raha-automaattiyhdistys
• Ahvenanmaan rauhaninstituutti

[muokkaa] Yrityksiä

• Air Åland, lentoyhtiö
• Birka Line, laivanvarustamo
• Chips, elintarvikealan konserni
• Plasto, lelutehdas
• Viking Line, laivanvarustamo
• Ålandsbanken, pankki

[muokkaa] Katso myös

• Ahvenanmaan lippu
• Ahvenanmaan maakunnan kuntien vaakunat
• Media Ahvenanmaalla
• Ahvenanmaan suomalaisperäiset paikannimet

[muokkaa] Lähteet

• FINLEX: Ahvenanmaansaarten linnoittamattomuutta ja puolueettomuutta koskeva sopimus 1922
• FINLEX: Ahvenanmaan itsehallintolaki

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Ahvenanmaan maakunnan kotisivu. (ruotsiksi)
• Ahvenanmaan esittely suomeksi.
• Ahvenanmaa pähkinänkuoressa.
• Visit Åland.
• Saarimaakunnan kulttuuria.
• Kasvien ja eläinten rauhoitussäännökset Ahvenanmaalla.