Haminan rauha

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Haminan rauhan jälkeiset rajat.
Haminan nuolilinnoituksen valleja.

Haminan rauha oli Ruotsin ja Venäjän välinen rauhansopimus, joka allekirjoitettiin 17. syyskuuta 1809 Haminassa, nykyisen Johanneksenkirkon paikalla sijainneessa linnoituksen komendantin virka-asunnossa. Rauha päätti 21. helmikuuta 1808 alkaneen Suomen sodan.

Ruotsi luovutti Haminan rauhassa Venäjälle koko Suomen, mukaan lukien Ahvenanmaan. Ruotsin tuonaikaisessa hallinnossa Suomen suuriruhtinaskunta ei ollut autonominen hallintorakennelma, vaan kuusi Ruotsiin kuuluvaa lääniä. Tämän vuoksi luovutettavat alueet määriteltiin sopimuksen 4. artiklassa lääneinä: Ruotsi luovutti Venäjälle Kymenkartanon, Uudenmaan ja Hämeen, Turun ja Porin, Savon ja Karjalan, Vaasan ja Oulun läänit sekä itäosan Västerbottenin lääniä. Sopimuksen 5., 10. ja 17. artikloissa, jotka koskivat eräitä alueluovutuksen vaikutuksia, kuitenkin käytettiin näistä alueista nimitystä Suomi.

Venäläiset yrittivät rauhanneuvotteluissa saada Suomen lisäksi itselleen suuren kaistaleen Pohjois-Ruotsia, sillä he vaativat rajan vetämistä Kainuunjokeen. Venäläiset perustelivat vaatimustaan sillä, että Kainuunjoen itäpuoliset alueet olivat suomenkielisten asuttamia. Ruotsalaisten pyrkimykset vetää raja Kemi- ja Ounasjokeen torjuttiin, ja lopulta venäläiset tyytyivät kompromissina siihen, että raja vedettiin Tornion- ja Muonionjokeen. Tosin tämäkin rajanveto merkitsi sitä, että Ruotsi joutui luopumaan osasta Länsipohjan maakuntaa.

Haminan rauha riisti Ruotsilta yli kolmasosan sen pinta-alasta ja väestöstä. Ikivanha valtioyhteys Suomen ja Ruotsin välillä katkesi. Ruotsalaisille rauha olikin suuri järkytys ja nöyryytys. Rauhanneuvotteluihin osallistunut ruotsalainen kreivi Kurt von Stedingk totesi, että mieluummin hän olisi allekirjoittanut oman kuolemantuomionsa kuin Haminan rauhan.

Suomalaiset vapautettiin Haminan rauhassa uskollisuudenvalastaan Ruotsin kruunulle, ja Ruotsi sitoutui noudattamaan Napoleonin mannermaasulkemusta Britanniaa kohtaan. Sopimuksessa määriteltiin kolmen vuoden siirtymäaika, jonka aikana esim. Ruotsin puolella uutta rajaa asuneet suomalaiset (Finnar) saivat vapaasti muuttaa Suomeen asumaan ja päinvastoin.

Ruotsin jo 1700-luvulla Venäjälle menettämät Suomen osat, toisin sanoen Uudenkaupungin rauhassa luovutetut Suomenlahden ulkosaaret, läntinen Karjalankannas, Viipurinlahden länsirannikko ja Turun rauhassa luovutetut alueet, mutta myös Suomen alueeseen aiemmin kuulumaton entisen Käkisalmen läänin eteläosa eli yhteisnimitykseltään Vanhana Suomena tunnettu Suomen kuvernementti yhdistettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812.

Autonominen Suomi oli Venäjän osa itsenäistymiseensä asti (1917).

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.