Haminan rauha

Wikipedia

Haminan rauha allekirjoitettiin 17. syyskuuta 1809 Haminan linnoituksen komendantin virka-asunnossa, joka sijaitsi nykyisen Haminan kirkon paikalla. Rauha päätti 21. helmikuuta 1808 alkaneen Suomen sodan.

Ruotsi luovutti Haminan rauhassa Venäjälle koko Suomen, mukaan lukien Ahvenanmaan. Ruotsin tuonaikaisessa hallinnossa Suomen suuriruhtinaskunta ei ollut autonominen hallintorakennelma, vaan kahdeksan Ruotsiin kuuluvaa lääniä, joten luovutettavat alueet määriteltiin rauhansopimuksessa lääneinä. Sopimustekstissä mainitaan kuitenkin myös sana Suomi.

Venäläiset yrittivät rauhanneuvotteluissa saada Suomen lisäksi itselleen suuren kaistaleen Pohjois-Ruotsia, sillä he vaativat rajan vetämistä Kainuunjokeen (ruots. Kalixjoki). Venäläiset perustelivat vaatimustaan sillä, että Kainuunjoen itäpuoliset alueet olivat suomenkielisten asuttamia. Ruotsalaiset onnistuivat kuitenkin osittain torjumaan nämä vaatimukset, ja lopulta venäläiset tyytyivät siihen, että raja vedettiin Tornion- ja Muonionjokeen. Tosin tämäkin rajanveto merkitsi sitä, että Ruotsi joutui luopumaan osasta Länsipohjan maakuntaa.

Haminan rauha riisti Ruotsilta yli kolmasosan sen pinta-alasta ja väestöstä. Ikivanha valtioyhteys Suomen ja Ruotsin välillä katkesi. Ruotsalaisille rauha olikin suuri järkytys ja nöyryytys. Rauhanneuvotteluihin osallistunut ruotsalainen kreivi Kurt von Stedingk totesi, että mieluummin hän olisi allekirjoittanut oman kuolemantuomionsa kuin Haminan rauhan.

Suomalaiset vapautettiin Haminan rauhassa uskollisuudenvalastaan Ruotsin kruunulle, ja Ruotsi sitoutui noudattamaan Napoleonin Englannin mannermaasulkemusta.

Ruotsin jo 1700-luvulla Venäjälle menettämät Suomen osat (ns. Vanha Suomi, eli Kymenlaakso, Viipurin ja Laatokan Karjala) yhdistettiin takaisin muuhun Suomeen vuonna 1812. Suomen itäraja palasi suunnilleen Stolbovan rauhan rajalle.

Autonominen Suomen suuriruhtinaskunta oli Venäjän osa itsenäistymiseensä asti 1917.