Robert Henrik Rehbinder

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Robert Rehbinder
Kreivi Robert Henrik Rehbinder. Johan Erik Lindhin öljymaalaus.
Kreivi Robert Henrik Rehbinder. Johan Erik Lindhin öljymaalaus.
Hovioikeudenneuvos
Turun hovioikeus 1811–1822.
Suomen ministerivaltiosihteeri
keisari aleksanteri I:n alaisuuteen ja Michail Speransky:n avustajaksi Porvoon valtiopäivien järjestä 22. tammikuusta 1809, Suomen valtiosihteeri 1811–, Suomen ministerivaltiosihteeri 1834–1841.
Suomen lähetyskunta
Aatelissäädyn, Turun hovioikeuden edustaja Suomen pietarin lähetyskunnassa, (saapui myöhemmin eikä osallistunut lähetyskunnan työhön.)
Asessori
Turun hovioikeus 1807–
Kihlakunnantuomari
Turun ja Porin läänin kihlakunta 1805–
Varatuomari
Turun hovioikeuden auskultantti 1795–
Henkilötiedot
Syntynyt15. heinäkuuta 1777
Paimio, Ruotsin valtakunta
Kuollut8. maaliskuuta 1841 (63 vuotta)
Pietari, Venäjän keisarikunta
Kansalaisuus Ruotsi 1777– , Suomi ja Venäjän valtakunta 1809–
Ammatti virkamies, hovioikeudenneuvos, ministerivaltiosihteeri
Arvonimikreivi, (Venäjän keisarikunta), kunniatohtori, todellinen salaneuvos
Vanhemmat Reinhold Johan Rehbinder ja Christina Margareta af Palén
Puoliso Anna Andreevna Hedenberg (1788-1845)
Tiedot
Dynastia Rehbinder
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Robert Henrik Rehbinder, ven. Роберт Иванович Ребиндер, (15. heinäkuuta 1777 Paimio – 8. maaliskuuta 1841 Pietari)[1] oli suomalainen Rehbinderin aatelissukuun kuulunut virkamies ja kreivi. Hän toimi Suomen suuriruhtinaskunnan valtiosihteerinä ja ministerivaltiosihteerinä vuosina 1811–1841. Tässä virassaan hän oli Suomen suuriruhtinaskunnan alkuajan korkeimpia virkamiehiä[2]. Rehbinderillä oli ratkaiseva rooliselvennä Suomen autonomian aseman vahvistamisessa.[3] Hän osallistui myös Pietariin matkanneeseen lähetyskuntaan 1808[3][4] ja toimi lisäksi Porvoon valtiopäivien valmistelussa.[2] sekä nimettiin Pietarin tiedeakatemian kunniajäseneksi.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robert Henrik Rehbinderin isä oli majuri ja vapaaherra Reinhold Johan Rehbinder ja äiti laamanni E. J. af Palénin tytär Christina Margaretha[5][3]. Rehbinder sai upseerin koulutuksen, mutta erosi armeijasta vuonna 1795. Hänestä tuli samana vuonna Turun hovioikeuden auskultantti. Vuonna 1805 hän sai kihlakunnantuomarin arvon, ja vuonna 1807 hänet nimitettiin hovioikeudenasessoriksi.[6] Hän toimi hovioikeudenneuvoksena Turun hovioikeudessa vuosina 1811–1822.[3]

Rehbinderin kunniaksi julkaistu postimerkki vuodelta 1936.

Vuonna 1824 valtiosihteeri Rehbinder ehdotti Suomen suuriruhtinaskunnan rajaa siirrettäväksi lännemmäs Pietarin porteilta, mutta tsaari Aleksanteri I katsoi, että Suomi säilyy varmemmin osana Venäjän valtakuntaa, kun raja on mahdollisimman lähellä tsaarin pääkaupunkia.[7]

Rehbinderistä tuli kreivi 1826.[8] Venäjän keisari Nikolai I myönsi Rehbinderille vuonna 1832 Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunnan suurristin briljanttien kera. Lisäksi hänelle oli myönnetty Pyhän Vladimirin ritarikunnan II luokan kunniamerkki ja Ruotsin kuninkaallisen Pohjantähden ritarikunnan I luokan komentajamerkki.[9] Vuonna 1834 hän sai todellisen salaneuvoksen arvonimen.[10] Hänet on myös promovoitu filosofian kunniatohtoriksi vuonna 1840 Helsingin yliopiston 200-vuotisjuhlassa. Hän omisti Paimion Viksbergin kartanon.[3]

Robert Henrik Rehbinder sekä hänen puolisonsa Anna Andreevna Hedenberg (1788-1845) ja isänsä on haudattu suvun mausoleumiin Paimion Pyhän Jaakobin kirkkomaalle.[11]

Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ritarikunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsi Pohjantähden ritarikunta komentajamerkki.

Venäjän keisarikunta Pyhän Annan ritarikunta (II. luokka) ritarimerkki kaulanauhassa

Venäjän keisarikunta Pyhän Annan ritarikunta (I. luokka) briljanttien kera 30. elokuuta 1814.

Venäjän keisarikunta Pyhän Vladimirin ritarikunta (II. luokka) kunniamerkki 20. helmikuuta 1817.

Venäjän keisarikunta Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunnan suurristin briljanttien kera 7. marraskuuta 1832.

Venäjän keisarikunta Pyhän Vladimirin ritarikunta (I. luokka) kunniamerkki 22. maaliskuuta 1839.

Arvonimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimikkokadut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rehbinderillä oli Helsingissä enimmillään viisi nimikkokatua.[6] Niistä ovat jäljellä Iso Roobertinkatu, Pieni Roobertinkatu ja Rehbinderintie. Kaksi ensimmäistä kuuluvat Helsingin vanhimpiin kadunnimiin, mutta jälkimmäisin tuli käyttöön vasta 1908.[10] Lisäksi nykyisen Mannerheimintien eteläosa oli 1800-luvulla nimetty Rehbinderin mukaan Itäiseksi ja Läntiseksi Heikinkaduksi (Henriksgatan).[6] Katu nimettiin uudelleen 1942.[13]

Postimerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1936 Rehbinderin muistoksi julkaistiin postimerkki.[14][15]

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rehbinderin katsotaan olleen luomassa pohjaa Suomen ulkopoliittisten asioiden hoidolle erityisesti Venäjän osalta.[16]

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852 ylioppilasmatrikkeli.fi. Viitattu 8.1.2023.
  2. ↑ a b 16.12.1892 Uusi Suometar no 293, s. 1 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 5.3.2024.
  3. ↑ a b c d e Rehbinder Robert Henrik :: Elämäkerrat :: Historiakone :: Julkaisut :: Agricola - Suomen historiaverkko agricolaverkko.fi. Arkistoitu 8.1.2023. Viitattu 8.1.2023.
  4. ↑ 31.10.1939 Vaasa no 294, s. 4 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 23.1.2023.
  5. ↑ Gabriel Anrep: 136 (Svenska adelns ättar-taflor / Afdelning 3. von Nackreij - Skytte) runeberg.org. Viitattu 8.1.2023. (ruotsiksi)
  6. ↑ a b c Tuomari Rehbinder vaikutti Viipurin läänin ja Helsingin historiaan Juristiuutiset. Viitattu 7.9.2020.
  7. ↑ Talvitie 2014, s. 264
  8. ↑ Герб рода дворян фон-Ребиндер (suom. von rehbinderin aatelis-suvun vaaukunat) gerbovnik.ru. Viitattu 7.1.2023.
  9. ↑ Muotokuva Suomen Museot Online. Viitattu 20.9.2016. [vanhentunut linkki]
  10. ↑ a b Serkkola, Eira: Todellinen salaneuvos Kirkko ja kaupunki. Viitattu 7.9.2020.
  11. ↑ Pyhän Jaakobin kirkko. (Arkistoitu – Internet Archive) Paimion seurakunta. Viitattu 26.10.2015.
  12. ↑ a b Suvut ja vaakunat - Finlands riddarhus www.ritarihuone.fi. Viitattu 15.2.2024.
  13. ↑ Mannerheimintiellä on ollut monta nimeä hs.fi. 2.9.1993. Viitattu 7.9.2020.
  14. ↑ Postimerkki: Valtiomiehiä - Lakimies Robert Henrik Rehbinder kuopassa.net. Viitattu 7.9.2020.
  15. ↑ Robert Henrik Rehbinder design stampdata.com. Viitattu 7.9.2020.
  16. ↑ Urho Kekkosen 70-vuotisjuhlasäätiön tunnustuspalkinto Kristiina Kalleiselle amusa.fi. ”Rehbinderin linja loi pohjaa suomalaisen ”idänpolitiikan” pitkälle perinteelle. Epäilemättä Rehbinderin toiminnan suurta linjaa on nähtävissä edelleen ulkoasian hoitamisen käytännöissä, erityisesti Suomen tavassa hoitaa asioita Venäjän kanssa, sanoo säätiön hallituksen puheenjohtaja Jarmo Virmavirta.” Viitattu 7.9.2020.
  17. ↑ Герб рода дворян фон-Ребиндер gerbovnik.ru. Viitattu 7.4.2024.
  18. ↑ Hae aineistoja - Kansallisarkisto | Asiointipalvelu Astia astia.narc.fi. Viitattu 2.3.2024.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kalleinen, Kristiina: Suuriruhtinaskunnan etuvartiossa: Ministerivaltiosihteeri R. H. Rehbinder Suomen etujen puolustajana Pietarissa 1811–1841. Historiallinen arkisto, 146. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017. ISSN 0073-2540. ISBN 978-952-222-896-3.
  • Tyynilä, Markku: ”Rehbinder, Robert Henrik (1777–1841)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 177–180. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Robert_Henrik_Rehbinder&oldid=22355178”