Itä-Suomen hovioikeus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Itä-Suomen hovioikeuden sinetti

Itä-Suomen hovioikeus on Suomen hovioikeuksista kolmanneksi vanhin. Se aloitti toimintansa Viipurissa Viipurin hovioikeuden nimellä vuonna 1839. Toimittuaan sata vuotta Viipurissa hovioikeus siirtyi talvisodan myötä Heinolan kautta Kuopioon vuonna 1940. Hovioikeuden nimi muutettiin 2.3.1945 Itä-Suomen hovioikeudeksi ja on Suomen ainoa hovioikeus, jonka nimessä esiintyy alueen nimi.

Hovioikeuden toimintaa johtaa presidentti. 1. huhtikuuta 2012 alkaen presidenttinä on toiminut Olavi Snellman, joka toimi nimitettäessä hovioikeudenlaamannina. Snellmanin tehtävä oli alun perin määraikainen vuoden 2013 loppuun.[1] Määräaikaisuuden syynä olivat muutokset hovioikeuksien toiminnassa.[2] Kouvolan hovioikeus yhdistettiin Itä-Suomen hovioikeuteen 1. huhtikuuta 2014.[3] Kouvolaan jäi Itä-Suomen hovioikeuden pysyvä istuntopaikka.[4]

Vuonna 2014 Itä-Suomen hovioikeudessa on presidentin lisäksi tuomareina kaksi hovioikeudenlaamannia ja 15 hovioikeudenneuvosta. Esittelijöinä toimii kaksi asessoria ja 13 viskaalia. Lisäksi hovioikeudessa on kansliapäällikkö, kirjaaja, apulaiskirjaaja, informaatikko, kolme notaaria, yhdeksän toimistosihteeriä ja kaksi virastomestaria. Vakinaisten virkojen määrä on 51.[5]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viipurin hovioikeuden perustaminen liittyy ns. Strömbergin juttu. Nimismies F. A. Strömberg oli kasakoiden avulla häätänyt niskuroivia talonpoikia sillä seurauksella, että Antti Repo -niminen talonpoika kuoli kasakoiden keihästämänä. Strömberg joutui syytteeseen, jota kenraalikuvernööri, ruhtinas Alexander Mensikov ei voinut hyväksyä. Turun hovioikeus tuomitsi Strömbergin mestattavaksi osallisuudesta tappoon. Kenraalikuvernööri saattoi asian keisarin ratkaistavaksi, joka vapautti päätöksellään 3. tammikuuta 1839 Strömbergin kaikesta vastuusta. Samana päivänä keisari antoi julistuksen uuden hovioikeuden perustamisesta Viipuriin. Uuden hovioikeuden ensimmäinen presidentti oli kreivi Carl Gustaf Mannerheim vuosina 1839-1854.

Viipurin hovioikeus ei kuitenkaan ollut keisareiden määräysvallassa. Vuonna 1902 Viipurin hovioikeus kieltäytyi noudattamasta perustuslain vastaisesti annettua asevelvollisuuslakia, minkä johdosta kolme hovioikeuden jäsentä erotettiin ja muut saivat nuhteet. Vuonna 1903 hovioikeus jätti noudattamatta keisarillisen määräyksen virkasyyteasioissa, ja jälleen useita hovioikeuden jäseniä ja esittelijöitä erotettiin. Nikolai II:n marraskuun manifestin myötä erotetut saattoivat palata virkoihinsa.

Vuonna 1912 syntyi uusi konflikti, kun Venäjän duuma oli päättänyt, että Suomessakin tehdyt virkarikokset käsitellään Pietarin piirioikeudessa, eikä Suomessa maan omien lakien mukaan. Viipurin hovioikeus sovelsi kuitenkin Suomen lakia ja seurauksena oli erottamisia ja vankeusrangaistuksia. Hovioikeuden jäsenet passitettiin Pietariin Krestnyn vankilaan kärsimään rangaistuksiaan. Vuonna 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen erotetut saattoivat palata virkoihinsa, joista tilalle nimitetyt erosivat tehdäkseen tilaa palaajille.[6]

Itä-Suomen hovioikeuden jäseninä ovat toimineet mm. Toimi Tulikoura, Harras Kyttä, Väinö Voipio, Juuso Häikiö, Heimo Lampi, Gustaf Möller ja Lauri Lehtimaja. Edellinen presidentti oli Mikael Krogerus ja hänen edeltäjänsä Markku Arponen.

Tuomiopiiri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hovioikeus käsittelee tuomiopiirinsä käräjäoikeuksien ratkaisuista tehdyt valitukset ja kantelut. Huhtikuussa 2014 hovioikeuspiiriin vastuualueella asui noin 1 080 000 asukasta. Aiemman Kouvolan hovioikeuden liittämisen ja hovioikeuspiirijaon päivityksen jälkeen vastuualueelle kuuluu kuusi käräjäoikeutta:[7]

Vuosina 2011–2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käräjäoikeudet ja niihin kuuluvat kunnat:[8]

  • Etelä-Savon käräjäoikeus
    Enonkoski, Heinävesi, Hirvensalmi, Joroinen, Juva, Kangasniemi, Kerimäki, Mikkeli, Mäntyharju, Pertunmaa, Pieksämäki, Puumala, Rantasalmi, Savonlinna, Savonranta ja Sulkava
  • Kainuun käräjäoikeus
    Hyrynsalmi, Kajaani, Kuhmo, Paltamo, Puolanka, Ristijärvi, Sotkamo ja Suomussalmi
  • Siirrettiin 2014 osaksi Rovaniemen hovioikeuspiiriä
  • Pohjois-Karjalan käräjäoikeus
    Eno, Ilomantsi, Joensuu, Juuka, Kitee, Kontiolahti, Lieksa, Liperi, Nurmes, Outokumpu, Polvijärvi, Pyhäselkä, Rääkkylä, Tohmajärvi ja Valtimo
  • Pohjois-Savon käräjäoikeus
    Iisalmi, Juankoski, Kaavi, Keitele, Kiuruvesi, Kuopio, Lapinlahti, Leppävirta, Maaninka, Pielavesi, Rautalampi, Rautavaara, Siilinjärvi, Sonkajärvi, Suonenjoki, Tervo, Tuusniemi, Varkaus, Vesanto ja Vieremä

Ennen vuotta 2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kohua ja keskustelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvulla huomiota kansan keskuudessa ovat herättäneet Itä-Suomen hovioikeuden useat päätökset, joissa sen on koettu kohtelevan seksuaalirikoksiin syyllistyneitä turhan ymmärtäväisesti. [9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Olavi Snellman Itä-Suomen hovioikeuden presidentiksi Yle Uutiset. 21.3.2012. Viitattu 1.4.2014.
  2. Itä-Suomen hovioikeuteen määräaikainen presidentti Yle Uutiset. 29.12.2011. Viitattu 1.4.2014.
  3. Lassheikki, Petri: Kouvolan hovioikeus lakkaa 1.4.2014. Yle Uutiset. Viitattu 1.4.2014.
  4. Itä-Suomen hovioikeus 9.4.2014. Oikeusministeriö, oikeus.fi. Viitattu 30.11.2014.
  5. Itä-Suomen hovioikeus: Henkilökunta Oikeus.fi. 11.2.2014. Oikeusministeriö. Viitattu 1.4.2014.
  6. Jukka Kekkonen: Itä-Suomen hovioikeus 150 vuotta, teoksessa Wiipurin Itä-Suomen hovioikeus 1939-1989
  7. Itä-Suomen hovioikeuspiiri 9.4.2014. Oikeusministeriö, oikeus.fi. Viitattu 30.11.2014.
  8. Tuomiopiiri Oikeus.fi. 11.2.2014. Oikeusministeriö. Viitattu 1.4.2014.
  9. Kohupäätöksiä Itä-Suomen hovissa Iltalehti. 18.11.2008. Viitattu 18.11.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]