Ilomantsi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ilomantsi
Ilomants
Ilomantsi.vaakuna.svg Ilomantsi.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.ilomantsi.fi
Sijainti 62°40′20″N, 030°55′50″EKoordinaatit: 62°40′20″N, 030°55′50″E
Maakunta Pohjois-Karjalan maakunta
Seutukunta Joensuun seutukunta
Perustettu 1875 [1]
Kokonaispinta-ala 3 172,70 km²
22:nneksi suurin 2014 [2]
– maa 2 763,57 km²
– sisävesi 409,13 km²
Väkiluku 5 522
170:nneksi suurin 30.9.2014 [3]
– väestötiheys 2,00 as/km² (30.9.2014)
Ikäjakauma 2012 [4]
– 0–14-v. 10,6 %
– 15–64-v. 58,1 %
– yli 64-v. 31,3 %
Äidinkieli 2012 [4]
suomenkielisiä 97,8 %
ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 2,1 %
Kunnallisvero 20,25 %
188:nneksi suurin 2014 [5]
Kunnanjohtaja Markku Lappalainen
Kunnanvaltuusto 27 paikkaa
  2009–2012[6]
 • Kesk.
 • SDP
 • Kok.
 • Vas.
 • muut
 • KD
 • PS

13
7
2
2
1
1
1
Petkeljärven kansallispuisto Ilomantsissa
Pyhän profeetta Elian kirkko

Ilomantsi (ruots. Ilomants) on Suomen kunta joka sijaitsee Pohjois-Karjalassa. Ilomantsi on Suomen ja Euroopan unionin manneralueen itäisin kunta. Kunnan asukasluku on 5 522 henkeä,[3] ja sen naapurikunnat ovat Joensuu ja Lieksa.

Ilomantsin asukkaista 17,4 prosenttia kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Näin ollen Ilomantsi on Suomen ortodoksisin kunta.

Kunnanjohtajana on toiminut vuoden 2007 alusta kasvatustieteen maisteri Markku Lappalainen.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilomantsin pinta-ala on 3 172,70 km², josta 409,13 km² on vesistöjä.[2] Talvisodan 1940 päättäneen Moskovan rauhan myötä Ilomantsin pinta-alasta 1 489 km² kuului Neuvostoliitolle luovutettuihin alueisiin. Väestötiheys on 2,2 asukasta/km². Ilomantsissa sijaitsee Euroopan unionin manneralueen itäisin piste, Virmajärvi (vain Kypros ja Ranskaan kuuluva Réunion sijaitsevat vielä idempänä). Kunnan alueella sijaitsee Koitere, joka on pinta-alaltaan Suomen 12. suurin järvi.

Ilomantsissa sijaitsevia luonnonsuojelualueita ovat muun muassa Petkeljärven kansallispuisto, Patvinsuon kansallispuisto ja Koivusuon luonnonpuisto.

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenjärvi, Hattuvaara, Haukivaara, Huhmarisvaara, Huhus, Iknonvaara, Ilaja, Ilomantsi, Issakka, Kakkaravaara, Kakonaho, Kirvesvaara, Kivilahti, Kivilampi, Kokkokangas, Kontiovaara, Korentovaara, Kuolismaa, Kuuksenvaara, Käenkoski, Köpönvaara, Lapinniemi, Lapiovaara, Lehtovaara, Liusvaara, Lokanlahti, Longonvaara, Lutikkavaara, Maukkula Marjovaara, Mekrijärvi, Melanselkä, Mutalahti, Möhkö, Naarvansalo, Nehvonniemi, Nuorajärvi, Ontronvaara, Ostronsaari, Paavonvaara, Pallosenvaara, Patrikka, Pihlajavaara, Piilovaara, Putkela, Ryökkylä, Siitarinvaara, Sonkaja, Tokrajärvi, Tykkylänvaara, Tyrjänsaari, Viitavaara, Vuottoniemi (osa kylistä luovutettiin Neuvostoliitolle 1944) ja Mäkikylät, joka on Maukkulan, Issakan ja Paavonvaaran yhteistoiminta-alue.

Pogosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilomantsin kirkonkylä tunnetaan Pogostana. Siitä on tullut myös koko Ilomantsin synonyymi. Pogosta-sana elää muun muassa paikallislehti Pogostan Sanomien ja maan suurimpiin laturetkiin kuuluvan Pogostan hiihdon nimessä. Pogostantauti on ihmiseen hyttysistä leviävä virus, joka löydettiin Ilomantsista.

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Ilomantsin väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
8 753
1985
  
8 469
1990
  
8 054
1995
  
7 832
2000
  
7 129
2005
  
6 422
2010
  
5 883
Lähde: Tilastokeskus.[7]

Pampalon kaivos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hattuvaaran Pampalossa on kultaesiintymä, jonka omistaa ruotsalaisen Endomines AB:n tytäryhtiö Endomines Oy. Yhtiö käynnisti vuonna 2007 tutkimuskairaukset. [8] Pampalon kultakaivoksen tuotanto alkoi helmikuussa 2011. [9]

Ilomantsin liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilomantsiin johtaa Joensuusta kantatie 74. Rajan pinnassa kulkee Runon ja Rajan tie.

Joensuu–Ilomantsi-rata valmistui kokonaisuudessaan vuonna 1967. Henkilöliikenne rataosalla lakkautettiin vuonna 1969. Nykyisin rataosalla on ainoastaan tavaraliikennettä.

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnassa sijaitsee Rajavartiolaitoksen Hiienvaaran harjoitus- ja ampuma-alue Koitereen lähistöllä sekä Itä-Suomen Huoltorykmentin alainen varastoalue.

Tunnettuja ilomantsilaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yleistietoa Ilomantsista 13.2.2007. Ilomantsin kunta. Viitattu 5.11.2007.
  2. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  3. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.9.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 11.10.2014.
  4. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2014 26.11.2013. Verohallinto. Viitattu 23.9.2014.
  6. Kuntavaalit 2008 tulospalvelu 30.10.2008. Yleisradio Oy. Viitattu 24.3.2009.
  7. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  8. Karjalainen, 13.6.2007.
  9. Endomines: Endomines startar guldproduktionen i Pampalo 8.2.2011. Viitattu 10.2.2011.
  10. Katri Valalle postimerkki. Karjalainen 5.9.2011

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Seppo Knuuttila; Helmi Järviluoma; Anne Logrén; Risto Turunen (toim.): Syrjäseudun idea. Kulttuurianalyysejä Ilomantsista. SKS, 2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]