Ohukainen
Sivulta puuttuu 
Ohukainen on perinteinen jälkiruoka, joka tunnetaan ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Sen alkuperä lienee yhtä vanha, kuin jauhetun viljan käyttökin. Ohukaisia kutsutaan Suomessa murteesta riippuen myös nimillä letut, lätyt tai räiskäleet. Nimitykset perustuvat ruotsin sanaan plätt (ohukainen).
Tavallisesti taikinassa on jauhoja, munia ja maitoa. Ohukaisia voi paistaa tavallisella paistinpannulla tai nuotion päällä suurella valurautaisella pannulla, jolloin niitä kutsutaan muurinpohjaletuiksi.
Lettuja syödään useimmiten lämpimänä, esimerkiksi hillon, jäätelön ja kermavaahdon kanssa. Perinteinen tapa on levittää hillot ja muut lisukkeet raidaksi letun päälle ja kääriä lettu sen jälkeen rullalle, leikaten siitä siivuja.
Ohukaisista voidaan valmistaa myös pääruoka, jolloin niihin lisätään joitain ravitsevampia ainesosia kuten pinaattiohukaisiin pinaattia. Veriohukaiset tehdään tavallisesti ruis- ja vehnäjauhoihin, vereen ja nesteeseen, joka voi olla maitoa tai olutta. Lisäksi mausteina käytetään sipulia, valkopippuria, meiramia ja suolaa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Blinit
Blinit (блины) eli linnit ovat ohukaisten venäläisiä, hyvin läheisiä sukulaisia, joiden kanssa nautitaan usein smetanaa tai kermaviiliä, hienonnettua sipulia ja mätiä tai kaviaaria. Yksi versio blineistä on perunablinit. Ne täytetään perunamuusilla, kääritään rullalle ja paistetaan rasvassa. Blin on muotoutunut sanasta mlin, joka tarkoittaa myllyä. Pakanallisina aikoina blinit oli omistettu slaavien auringonjumala Jarilalle.[1]
Suomessa blini on tavallisesti paksu ja se tehdään hapatetusta taikinasta. Taikinassa käytetään yleensä tattarijauhoja.
[muokkaa] Krepit
Näiden kaikkien uskotaan usein pohjautuvan krepeistä, jotka ovat suolaisempia ja useammin pääruoan, kuin jälkiruoan osana. Niitä paistettiin alun perin laakeilla kivillä, joista ranskankielinen nimitys crêpe tulee. Kreppien ja Suomessa yleisten ohukaisten suurimpana erona on kananmunien suurempi määrä.[2] Juustokuorutus on yleistä ja jauhoseokset vaihtelevat maittain, ranskassa usein esimerkiksi tattarijauho korvaa vehnäjauhon.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Kirjallisuus
- Albala, Ken: Pancace: A Global History. Reaktion Books, 2008. ISBN 9781861893925
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Lehmusoksa, Risto ja Ritva: Venäjän keittiö. 2.painos. Jyväskylä: Gummerus, 1996. ISBN 951-20-4705-5.
- ↑ Kokkailut FIN-ITA, Crepes con nutella e pinoli
