Tattari
Wikipedia
| Tattari | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Fagopyrum esculentum Moench |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
Tattari (Fagopyrum esculentum) eli viljatatar on tatarkasveihin (Polygonaceae) kuuluva kasvi, jonka siemeniä käytetään ruoaksi. Se lasketaan yleensä viljaksi, vaikka se ei ole muiden viljojen lailla heinäkasvi vaan kaksisirkkainen. Viljellyn tattarin kantamuoto oli ilmeisesti köynnöstävä villitattari (Fallopia convolvulus).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Jalostus ja viljely
Tattarin viljely alkoi Lounais-Aasiassa noin 6000 eaa. ja levisi sieltä sekä Eurooppaan että Keski-Aasiaan ja sieltä edelleen Kiinaan ja Tiibetiin. Balkanilla on säilynyt tietoja tattarin viljelystä 400-luvulta eaa. ja vanhimmat jäänteet Kiinasta ovat noin vuodelta 2600 eaa. Japanista on löytynyt tattarin siitepölyä jo 4000 eaa., mikä tarkoittaa, että
- tattaria viljeltiin aikaisemmin kuin arkeologiset löydökset todistavat
- se levisi oletettua nopeammin
- se otettiin viljelyyn useammin kuin kerran.
Korkein paikka, missä tattaria viljellään, on Tiibet.
Tattari menestyy hyvin köyhässä, jonkin verran happamassa maaperässä, mutta maan pitää olla hyvin salaojitettu ja kohtuullisen tuore. Liiat lannoitteet, erityisesti typpi, vähentävät suuresti satoa, sillä ne kukittavat kasvia liian pitkään. Tattari kasvaa ilman lannoitteita parhaiten maassa, jossa on runsaasti kaliumia, kuten rapakivigraniitin hajoamistuotteita. Kuumemmassa ilmastossa kylvön pitää ajoittua myöhään kasvukaudelle, jotta kukinta tapahtuisi viileässä säässä. Suomessa tattari kylvetään hallojen mentyä suunnilleen kesäkuun 5. päivän jälkeen. Tattaria voi myös käyttää vihreänä lannoitteena eroosion estämiseen tai villieläinten ruokkimiseen.
Yleinen tattari on taloudellisesti tärkein tattarilajeista. Sen viljely on yli 90 prosenttia maailman tattarituotannosta. Yhdysvalloissa tattarin viljely on vähentynyt huomattavasti 1900-luvulla.
Suomessa tattari oli yleinen viljelyskasvi 1700–1850, mutta myöhemmin sen viljely väheni ja loppui 1940-luvulle mennessä lähes kokonaan. 1990-luvulla tattarin viljely on Suomessa jälleen yleistynyt.[1] Suomalaista tattaria jalostavia myllyjä on Vilppulassa ja Virtasalmella.lähde?
[muokkaa] Käyttö
Gluteenittomana[2] tattari sopii myös keliakiasta kärsiville.
Tattarijauho on huomattavasti tummempaa kuin vehnäjauho, ja se tunnetaankin liioittelevasti Ranskassa nimellä ”blé noir” (’musta vehnä’). Nykyiset myllyt jauhavat myös vaaleaa tattarijauhoa. Kotioloissa tattarin kuorimiseen käytettiin Itä-Euroopassa erityisiä puisia, raudoitettuja käsikiviä. Japanissa tattarista tehdään nuudeleita (mm. soba). Koreassa tattaritärkkelyksestä tehdään hyytelöä nimeltä memilmuk.
Tattaripannukakkuja, joita joskus nostatetaan hiivalla, syödään monissa maissa, ja ne tunnetaan blineinä Venäjällä, galetteina Ranskassa, boûketes’ina Valloniassa.
Suomen perinteisillä tattarinviljelyalueilla maan kaakkoisosassa jauhosta on myös paistettu leipää, jota nimitetään tattarrieskaksi, aikoinaan Kannaksella myös tattarkollamoksi ja tattarkakkaraksi. Kyseessä on joko pelkästä tattarijauhosta tai myös niihin sekoitetusta ohra- tai ruisjauhosta ja nykyaikana myös vehnäjauhosta piimä-vesiseokseen tehty hiivaleipä. Nykyisessä Etelä-Karjalassa ja Kannaksella tällainen leipä oli aikoinaan arvostettua, ja sitä pidettiin herkullisena. Nykyisin tattaririeska on harvinaista.
Keliakian lisääntyminen on lisännyt myös tattarin käyttöä leivonnassa. Suomessa on jo useita pelkästään gluteenittomaan leivontaan erikoistuneita leipomoita, jotka valmistavat teollisessa määrin muun muassa tattarilimppuja ja tattaripiirakoita. Myös makaronia valmistetaan tattarista.
Tattarista voi tehdä puuroa kattilassa keittämällä tai uunissa. Uunipuuroon laitetaan usein silavaa tai pekonia (vegetaarista ruokavaliota noudattava voi korvata lihan margariinilla). Tattaria voi myös tarjota lisäkkeenä keitettynä riisin tapaan.
Venäjällä tattarin voi sanoa olevan kansallisruokaa, ja eniten sitä käytetään pääruokien lisukkeena riisin tapaan.
Siementen, joista jauhot jauhetaan, lisäksi tattari on hyvä hunajakasvi, ja se tuottaa tummaa ja pehmeää hunajaa, jonka mausta kaikki eivät tosin pidä.
Toisin kuin siemenet, tattarin vihreät osat ovat myrkyllisiä ihmiselle.
Idätyksen ystävät syövät nuoria tattarin ituja (noin 4-5 päivän kasvu) niiden hienon, pähkinäisen aromin ja suuren ravintoarvon tähden.
Oluen panossa tattaria käytetään gluteiinittoman oluen panemiseen. Tattaria voidaan käyttää ohran tavoin maltaiden tekoon.
