Kaviaari
Wikipedia
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Tarkenna korjauspyyntöä tai poista tarpeeton korjauspyyntö |
Kaviaari on sammen mätiä. Kaviaari on yksi arvostetuimpia ja kalleimpia kulinaarisia herkkuja ja vauraan elämäntavan symboli. Sana kaviaari juontuu persian sanasta Khāg-āvar (suom. mädin tuottaja). Sana merkitsee persiaksi sekä sampea että sen mätiä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kaviaarilajeja
Vaikka kaviaaria saadaankin kaikista sammista, perinteisesti siksi kutsutaan Kaspianmeren ja Volgan sampilajien mustajyväistä mätiä. Kuitenkin myös Kiinasta Amur-joen sammista sekä Yhdysvaltojen alueelta saadaan kaviaaria. Kuuluisimpia ja himotuimpia kaviaareja tulee beluga-, ossetra- ja sevruga-kaloista.
- Beluga eli kitasampi (Huso huso) on suurin sampilaji, jonka mäti on myös suurijyväisintä, noin 50 munaa grammassa. Mädin väri vaihtelee tumman harmaasta (luokka 0) vaalean harmaaseen (luokka 000). Belugaa pidetään parhaana kaviaarina juuri munien koon vuoksi. Se on harvinaista ja sen osuus kaviaarin maailmankaupasta on vain muutamia prosentteja.
- Ossetra eli venäjänsampi (Acipenser gueldenstaedtii) on pienempi kala, jonka mädissä on noin 85 munaa grammassa.
- Sevruga eli tähtisampi (Acipenser stellatus), jonka mäti on pienijyväisintä, noin 115 munaa grammassa. Tämän kaviaarin osuus maailmankaupasta on noin 40 %.
Lisäksi on mainittava huippuharvinainen kultainen kaviaari, jota saadaan sammen sukuisesta sterletistä (Acipenser ruthenus). Se oli tsaarien ja saahien ja muiden ylhäisöjen herkkua.
[muokkaa] Ekologia ja kauppakielto
Sampikannat ovat kaviaarinkalastuksen seurauksena vähentyneet rajusti, mikä on johtanut kaviaarin hinnan nousuun ja pelkoon sampikantojen tulevaisuudesta. Tammikuussa 2006 CITES kielsi luonnonvaraisista sammista hankitun kaviaarin maailmankaupan.[1] Tammikuussa 2007 kieltoa lievennettiin ja sallittiin 96 tonnin myynti, mikä on 15% vuoden 2005 kaviaarikauppaa vähemmän.[2]
[muokkaa] Kaviaarin tarjoilu
Kaviaaria tulisi tarjota vain puisilla, luusta tehdyillä tai kultaisilla ruokailuvälineillä.kenen mukaan? Helmiäisestä tehtyjä ja muovisia saatetaan myös käyttää, koska on väitetty hopeisten ja teräksisten (jopa ruostumattomien) välineiden vaikuttavan kaviaarin makuun ja väriin.kenen mukaan? Kaviaari tarjoillaan mieluiten samppanjan kera.
Kaviaarin korkean hinnan vuoksi se on muodostunut synonyymiksi vauraalle elämäntavalle länsimaissa. Venäjällä kaviaari on hinnastaan huolimatta kuitenkin yleinen näky häiden ja muiden juhlien yhteydessä.lähde?
[muokkaa] Korvikkeita
Suomessa kaviaari on kallis ylellisyystuote ja se korvataankin usein muikun, lohen, siian tai mateen mädillä. Joidenkin kulinaristien mielestä mateen mädin maku vetää vertoja beluga-kaviaarillekin. Islannissa kehitelty ja merilevästä valmistettu Cavi-art on myös oiva vastine kaviaarille. Se on vähärasvaisempaa ja myös vegetaristeille sopiva korvike.
Mätitahnaa käytetään voileivänpäällyksenä. Siitä on aiemmin käytetty nimitystä kaviaari, mikä nykyisin ei ole Suomessa sallittua. Ruotsissa vastaavaa kieltoa ei ole, ja suomeksi Kallen mätitahnana myytävä levite voikin ruotsiksi olla Kalles Kaviar.
[muokkaa] Historiaa
William Shakespearen näytelmästä Hamlet peräisin oleva sanonta "caviar to the general" eli 'kaviaaria kansalle' vastaa suomalaista sanontaa "helmiä sioille".
Kaviaarin toivat Ranskaan 1920-luvulla venäläiset veljekset Melkom ja Mougcheg Petrossian, jotka tyrmistyivät havaitessaan, ettei heidän kotimaassaan suuren suosion saavuttanut herkku ollut saanut kannattajia Pariisissa. Niinpä veljekset pitivät kaviaarinmaistajaiset vuoden 1937 maailmannäyttelyssä Grand Palaissa. Valitettavasti esille piti laittaa myös sylkykuppeja yleisön ensimmäisten reaktioiden vuoksi.[3]
[muokkaa] Viitteet
- ↑ news.bbc.co.uk - International caviar trade banned
- ↑ news.bbc.co.uk - UN lifts embargo on caviar trade
- ↑ Schott
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Schott, Ben 2004: Schottin sekalaiset. Suomentanut Hannele Okkonen. Kustannusosakeyhtiö Nemo, Jyväskylä. ISBN 952-5180-62-X
