Henrik Renqvist
Wikipedia
Henrik Renqvist (alk. Heikki Kukkonen, s. 1. elokuuta 1789 Ilomantsi, k. 5. marraskuuta 1866) oli suomalainen kirkonmies, Karjalan rukoilevaisliikkeen perustaja, uskonnollinen kirjailija ja kirjankustantaja. Hän myös suomensi hartauskirjoja ja arkkiveisuja.
Renqvist oli syntynyt talonpojan Henrik Kukkosen poikana Ilomantsissa. Köyhyyden vuoksi koulunkäynti myöhästyi, ja sotaisat ajat ja uskonnolliset mietiskelyt sitä vielä hidastivat. Ensin Kuopiossa hän sai vaikutuksia herätysliikkeistä ja taloudellista tukea kirjakauppias Pietari Väänäseltä[1], sitten Turussa herrnhutilaisuudelta[2]. Uskonnollinen murros kehittyi niin rajuksi, että hän joutui mielenhäiriöön[3] mutta toipui siitä, pääsi ylioppilaaksi 1816 ja seuraavana vuonna papiksi.
Liperin laajassa, huonosti hoidetussa seurakunnassa toimiessaan hän osoitti erinomaista intoa, mutta hänen aiheuttamansa hengellinen levottomuus loukkasi esimiehiä, ja seurauksena oli pitkällinen oikeusjuttu, vuoden virkaero ja sakot. Samalla tarkastusmatkan tehnyt Porvoon piispa Molander siirsi hänet 1826 Svartholman vankilalinnoituksen papiksi, mikä käytännössä tarkoitti vankeutta.
Vankeusaika merkitsi Renqvistille mahdollisuutta syventää ajatuksiaan. Hän julkaisi ensimmäiset raittiusaiheiset kirjoituksensa. 1835 hänet määrättiin kappalaiseksi Sortavalaan, missä toimessa pysyi kuolemaansa saakka.[4]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ E.Murtorinne: Suomen kirkon historia (1990)
- ↑ Joensuu.fi
- ↑ Otavan tietosanakirja, 1915, Helsinki
- ↑ Opinto.net

