Pitkäranta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Reijo Pitkäranta on suomalainen latinisti.
Pitkäranta
Питкяранта
Yksi Pitkärannan kaduista.
Yksi Pitkärannan kaduista.
Vaakuna
Vaakuna

Pitkäranta

Koordinaatit: 61°34′30″N, 31°28′40″EKoordinaatit: 61°34′30″N, 31°28′40″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Pitkärannan piiri
Ensimmäinen maininta 1500
Kaupungiksi 1940
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 559 km²
Väkiluku (2010) 11 800
Aikavyöhyke UTC+4
Postinumero 186810
Suuntanumero(t) +7 81433
Pitkärannan kaupunkikunta Pitkärannan piirin kartalla.

Pitkäranta (ven. Питкяра́нта, karjalaksi Pitkyrandu) on kaupunki, kaupunkikunta ja Pitkärannan piirin hallinnollinen keskus Karjalan tasavallassa Venäjällä. Se sijaitsee Laatokan koillisrannalla 281 kilometriä Petroskoista länteen.[1] Kaupungissa on 11 400 ja kunnassa 11 800 asukasta (vuonna 2010)[2]. Ennen talvi- ja jatkosotaa Pitkäranta oli osa Suomen Neuvostoliitolle luovuttamaa Ilmpilahden kuntaa.

Maantiede ja ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkärannan kaupunkikunnan pinta-ala on 559 neliökilometriä. Se rajoittuu pohjoisessa Suojärven piirin Loimolan kuntaan, kaakossa Pitkärannan piirin Salmin ja luoteessa Impilahden kuntiin sekä lounaassa Laatokan kautta Sortavalan kuntaan.[3] Pinta-alasta 85,2 % on metsää, 8,3 % vesialuetta, 2,6 % maatalousmaata ja 2,5 % asuinaluetta[4].

Kunnan alueella virtaavat Kelioja, Ristioja, Koirinjoki, Syskyänjoki, Kulismajoki ja Uuksunjoki. Järviä ovat Laatokan lisäksi Syskyjärvi ja Nietjärvi.[5] Hyötykaivannaisiin kuuluvat rakennuskivi, savi, mineraalivärit, hiekka, sora, tina, pegmatiitti, liuske, granaatti, turve ja sapropeeli[6]. Suojeltuja luonnonmuistomerkkejä ovat Uuksunjoen rannalla sijaitseva vuoristomäntymetsä, Uuksunharju ja Kulismajoen vesiputous[7].

Seudulla vallitsee lauhkea mannerilmasto. Talvi on pitkä ja leuto, kesä lyhyt ja viileä. Tammikuun keskilämpötila on –11,1 ºC ja heinäkuun 15,6 ºC. Vuotuinen sademäärä on 635 millimetriä. Sää on epävakainen koko vuoden ajan.[8]

Asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungin lisäksi kuntaan kuuluvat Koirinojan ja Uuksun kylät sekä Yläristinojan taajama, joka on virallisesti osa Pitkärannan kaupunkia[3][9]. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 76 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 7 % karjalaisia, 6 % valkovenäläisiä, 2 % ukrainalaisia, 2 % suomalaisia ja 1 % tataareja[10].

Asukasluvun kehitys

1959 1970 1979 1989 2002
6 204[11] 10 251[12] 13 839[13] 14 361[14] 13 347[15]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomelle kuuluessaan Pitkäranta oli osa Impilahden kuntaa. Pitkäranta oli Impilahden suurin asutuskeskus, 1930-luvun lopulla siellä oli noin 2 000 asukasta. Pitkäranta oli myös Salmin kihlakunnan keskus. Pitkärannan ortodoksinen seurakunta käsitti Impilahden kunnan itäosan sekä Uuksun alueen Salmista. Pitkäranta muodosti myös Impilahden luterilaisen seurakunnan alaisen rukoushuonekunnan. Pitkärannassa toimi myös keskikoulu.

Pitkäranta oli ennen kaikkea merkittävä teollisuuspaikkakunta. Tärkeimmät teollisuudenalat olivat kaivos- ja metsäteollisuus. Kaivostoiminta Pitkärannassa alkoi jo 1700-luvulla ja sen kukoistuskautta oli 1800-luku. Pitkärannan kaivoksista saatiin muun muassa rautaa ja hopeaa. Kaivostoiminta oli pysähdyksissä 1900-luvun alussa, mutta sen uudelleen aloittamista suunniteltiin. Pitkärannassa oli myös sahoja, punamultatehdas ja vuonna 1889 aloittanut lasitehdas, jonka päätuotteina olivat pullot. Diesen Wood Oy:n saha aloitti toimintansa Pusunsaarella 1920 ja sulfiittiselluloosatehdas 1921. Pitkärannasta suunniteltiin kauppalaa, mutta sota ja alueluovutukset estivät suunnitelman toteuttamisen.

Pitkäranta luovutettiin Neuvostoliitolle Moskovan rauhassa 1940. Neuvostoliitossa siitä tuli kaupunki 9. heinäkuuta 1940. Jatkosodassa Suomi valtasi Pitkärannan takaisin 1941, mutta joutui luovuttamaan sen uudelleen 1944. Pitkärannan rakennuksista suurin osa tuhoutui sotien aikana.

Liikenne, talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkärannan kautta kulkee Lotinapellon ja Jänisjärven välinen rautatie sekä Aunuksen ja Sortavalan välinen maantie A130. Koirinojalta haarautuu maantie A121 Prääsään ja maantie A131 Suojärvelle. Pitkärannan rautatieasemalta on päivittäiset henkilöjunayhteydet Petroskoihin ja Pietariin. Rautatietä käyttää myös Pitkärannan sellutehdas ja kaksi kaivosyhtiötä. Rautatieaseman yhteydessä sijaitsevalta linja-autoasemalta on yhteydet Petroskoihin, Sortavalaan ja Pietariin. Myös kunnan sisällä on linja-autoliikennettä. Laatokan rannalla on laivalaituri.[16]

Paikallisista elinkeinoista tärkeimpiä ovat teollisuus ja rakentaminen (48 % vuonna 2007), erilaiset julkiset palvelut, kauppa, hallinto ja maatalous. 16,7 % työvoimasta ei käy ansiotöissä tai opiskelee ja työskentelee kunnan ulkopuolella.[17] Sellu- ja paperiteollisuuden osuus teollisuustuotannosta on 49,3 %, kaivosteollisuuden 28,3 % ja puunhankinnan 12 %[18]. Kaupungissa toimii noin tuhat henkeä työllistävä Pitkärannan sellutehdas, joka valmistaa myyntiselluloosaa, mäntyöljyä ja puhdistettua mäntysulfaattitärpättiä[19]. Tehtaan tuotannosta valtaosa menee vientiin. Kaivosteollisuus tuottaa etupäässä sepeliä. Puunhankintaa harjoittaa yhteisyritys Ladenso. Elintarviketeollisuutta edustaa leipomo.[20]

Pitkärannassa toimii neljä lastentarhaa, kaksi keskikoulua, lasten luomistyön keskus ja ammattikoulu. Kulttuurilaitoksia ovat lasten taide- ja musiikkikoulut, kulttuuritalo, piirin keskuskirjasto, lastenkirjasto ja entisessä Walldenin talossa toimiva kotiseutumuseo. Terveys- ja sosiaalipalveluihin kuuluvat piirisairaala poliklinikkoineen, lastenpoliklinikka, sosiaalipalvelukeskus ja lastenkoti.[21] Kaupungissa on vuonna 1998 valmistunut luterilainen[22] ja vuonna 2000 valmistunut ortodoksinen kirkko[23]. Entisen elokuvateatterin rakennuksessa toimii lasten ja nuorten urheilukoulu. Kaupungissa harrastetaan muun muassa jalkapalloa, koripalloa, lentopalloa, yleisurheilua, hiihtämistä ja jääkiekkoa.[24]

Kaupunkikuva, nähtävyydet ja matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunki koostuu etupäässä mukavuuksilla varustetuista viisikerroksista tiili- ja elementtitaloista. Suurin osa rakennuskannasta on 1960–1980-luvuilta. Pohjois- ja koillisosissa on yksikerroksisia puutaloja.[25] Hallintorakennukset ja palvelut sijaitsevat keskusaukioon päättyvän Lenininkadun varrella[26].

Arkeologisia kohteita ovat Uuksun kylän lähellä Uuksujoen rannoilla sekä Sarankoskella sijaitsevat kivikautiset asuinpaikat. Uuksun pohjoispuolella on myös keskiaikainen asuinpaikka. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat vuosina 1901–1904 pysytetty Valamon Pyhän Hermanin skiitan kirkko Mursulan louhoksen luona sekä 1900-luvun alusta peräisin olevat kauppa- ja koulurakennukset Lenininkadulla kaupungin keskustassa. Seudulla on lukuisia neuvostosotilaiden hautapaikkoja. Leninin- ja Gorkinkatujen kulmassa sijaitsee sodan muistoksi vuonna 1979 pystytetty tykki.[27]

Matkailijoita houkuttelevat Laatokan rantojen vaihteleva luonto, Kulismajoen ja Koirinjoen koskiset melontareitit sekä seudun sotahistorialliset kohteet. Majoituspalveluja tarjoavat 65-paikkainen hotelli Pitkäranta, piirisairaalan ja ammattikoulun pienet hotellit sekä neljä vierasmajaa kaupungissa, Uuksussa ja Koirinojalla.[28]

Ystävyyskunnat ja -kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Generalnyi plan munitsipalnogo obrazovanija ”Pitkjarantskoje gorodskoje poselenije” Respubliki Karelija: Materialy po obosnovaniju projekta. Sankt-Peterburg: Institut urbanistiki, 2012.
  • Karjalan tasavalta vuonna 1997. Jyväskylä: Yrityspalvelu Karelski, 1997. ISBN 952-90-8324-6
  • Lehtipuu, Markus: Karjala: Suomalainen matkaopas. Keuruu: Finnish Guidebooks Oy, 2001. ISBN 952-9715-13-7
  • Laitinen, A. A. A: Impilahden pitäjän historia. Sortavala, 1938.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 387. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
  2. Tšislennost naselenija Rossii, federalnyh okrugov, subjektov Rossijskoi Federatsii, gorodskih okrugov, munitsipalnyh raionov, gorodskih i selskih poseleni Viitattu 24.5.2012. (venäjäksi)
  3. a b Generalnyi plan, s. 25
  4. Generalnyi plan, s. 190.
  5. Generalnyi plan, s. 28–30.
  6. Generalnyi plan, s. 39–44.
  7. Generalnyi plan, s. 45–46.
  8. Generalnyi plan, s. 27.
  9. Ustav Pitkjarantskogo gorodskogo poselenija Viitattu 24.5.2013. (venäjäksi)
  10. Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) Viitattu 18.2.2014. (venäjäksi)
  11. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. Viitattu 24.5.2013. (venäjäksi)
  12. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. Viitattu 24.5.2013. (venäjäksi)
  13. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. Viitattu 24.5.2013. (venäjäksi)
  14. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Viitattu 24.5.2013. (venäjäksi)
  15. Demoskop Weekly: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Viitattu 24.5.2013. (venäjäksi)
  16. Generalnyi plan, s. 139–142, 150.
  17. Generalnyi plan, s. 74.
  18. Generalnyi plan, s. 76.
  19. Tselljuloznyi zavod Pitkjaranta: Produktsija Viitattu 24.5.2012. (venäjäksi)
  20. Generalnyi plan, s. 78–79.
  21. Generalnyi plan, s. 97–108.
  22. heninen.net: Ljuteranskaja tserkov v Pitkjaranta Viitattu 24.5.2013. (venäjäksi)
  23. Russkije tserkvi: Voznesenja Gospodnja tserkov, Pitkjaranta Viitattu 24.5.2013. (venäjäksi)
  24. Generalnyi plan, s. 114.
  25. Generalnyi plan, s. 83–85.
  26. Generalnyi plan, s. 129.
  27. Generalnyi plan, s. 110–113.
  28. Generalnyi plan, s. 123–125.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pitkäranta.